Myönnytys syksylle: Sukkahousut

01.10.2014

Periaatteessa sukkahousuissa ei ole mitään vikaa, mutta kun näillä leveyksillä sukkahousuvapaata vuodenaikaa on tarjolla niin vähän, sukkiksista tulee ihan huomaamatta elämää suurempi juttu pukeutumisessa.

Onneksi sukkahousujakin löytyy eri vahvuuksilla, joten aloitin kauden klassisilla verkkosukilla (tosin on pakko myöntää, että viime viikon alun yllättävissä nollakeleissä säikähdin niin pahoin, että kiskoin jalkaani villasukkikset, mikä oli ehkä hätävarjelun liioittelua). Vaikka verkkosukista voisi muuta luulla, ne ovat yllättävän lämmittävät, ilmeisesti verkkoneuloksen ja ihon väliin jäävän ilman ansiosta.

Muhkeat, lämpimät neuleet ovat ihania ja kuuluvat syksyyn. Pehmoisen, paksun neuleen yhdistämisessä naisellisiin verkkosukkiin on mielestäni jotain erityisen viehättävää. Parhaat ja kestävimmät verkkosukat, niin sukkahousuina kuin stay up -sukkinakin, tekee vuosien empiiristen testieni perusteella italialainen TRASPARENZE. Merkkiä myydään ainakin Stockmannilla, eivätkä hinnat edes ole sieltä korkeimmasta päästä.

verkkosukat

Tämä vanha kotilomallinen neuletakki on vuodesta toiseen ihana mutta hieman ongelmallinen puettava, juuri tuon leikkauksensa ja muhkean neuloksensa ansiosta; se ei hevillä takkien alle taivu.

Koetankin  ottaa kaiken irti näistä villatakkikeleistä – kietaisin vain kaulaan Isabel Marant pour h&m -malliston silkkihuivin ja käsivarsien suojaksi pitkät nahkahansikkaat syystuulia vastaan, koska tässä villatakissa on oikeastaan vain tuollaiset hihantyngät.

asu1

asu3

Käytän tätä neuletakkia useimmiten ilman vyötä, mutta mielestäni kokonaisuus toimii myös vyötettynä.

vyo

Huivi on suosikkejani paitsi hienon luumunsävyn myös tavallista silkkihuivia paksumman materiaalinsa ansiosta. Tuo tekstuuri ja sen tuntu kaulaa vasten – ihaninta.

huivi1

huivi2

Siihen nähden, miten paljon olen keväällä ostamiani HÖGLin teräväkärkisiä ballerinoja käyttänyt, ne ovat esiintyneet blogissa hämmästyttävän vähän – itse asiassa nyt taitaa olla niiden ensiesiintyminen osana asukuvia.

Tykkään näistä kengistä aina vaan, ne sopivat monenlaisiin asuihin ja vaateparsiin ja tuovat kokonaisuuksiin kaivattua keveyttä sekä vaivattomuuta.

kengat1

kengat2

Olen myös yrittänyt muistaa ottaa kulloinkin käytössä olevan laukkuni mukaan asukuviin, koska tokihan laukku on osa asuja, usein erittäin olennainen osa niitä. Esimerkiksi tämä LUMIn viininpunainen Irina-laukku sopii mielestäni todella kauniisti harmaanruskean villan, haaleanvaaleanpunaisen puuvillan ja luumunvärisen silkin seuraan.

Kastanjanruskeat hansikkaat löytyivät vuosia sitten ZARAn alesta (kuten muuten myös tuo ihana villatakki), mutta talvella niillä ei tarkene, sillä silkkivuori löytyy vain kämmenosista, varret ovat pelkkää ohutta nahkaa. Mutta kauniit ne ovat ja ajavat asiansa tänä vuodenaikana erinomaisesti.

laukku

STOCKH LM hattu | ISABEL MARANT POUR H&M huivi
ZARA neuletakki | SECOND HAND vyö | ACNE teepaita
FILIPPA K hame | ZARA hansikkaat | TRASPARENZE verkkosukat
HÖGL kengät | LUMI ACCESSORIES Irina laukku

Pari pelastusta otsatukkapaniikkiin

30.09.2014

Näin pitkät hiukset minulla on ollut viimeksi lakkiaisissani eli 1990-luvun puolivälissä, ja vaikka tukka venähtikin sen jälkeen kerran puolipitkäksi, otsatukka säilyi silloinkin lyhyenä.

Tykkään kunnon napakasta otsatukasta, ja se sopii mielestäni todella hyvin polkkatukkaan mutta myös pitkiin hiuksiin. Tällä kertaa kun annoin hiusten kasvaa, päätiin silti jättää myös otsatukan rauhaan.

Totuus kuitenkin on, että en tykkää yhtään, kun tukka on silmillä. Näin oli jo silloin lukiossa ollessani, ja siksi pidin hiukset arkisin liki aina kiinni. Nyt olen opetellut kampaamaan hiukset sivuun, ja jos hiuslakka ei riitä, avuksi tulevat pinnit. Viime aikoina olen oppinut myös tekemään otsatukan kiinnittämisestä kampauksen jutun, mistä olen erityisen ilahtunut. Ongelmasta tuleekin kaiken keskipiste!

Aina ei kuitenkaan jaksa tai ehdi väkertää otsatukkaa tarkemmin (todellisuudessa siinä ei mene kauan, kyse on enemmän laiskuudesta), jolloin pelastuksen otsatukkaärsytykseen ovat tuoneet hiuspannat, joita olen käyttänyt viimeksi ammoisella 1980-luvulla.

FIONA TIMANTIN ruskean villakankaisen rusettipannan ostin viime syksynä ystäväni Minnan Paloni-putiikista (ja vaikka Palonilla ei enää kivijalkapuotia Eerikinkadulla olekaan, verkkokauppa toimii edelleen!), mutta vasta viime viikkoina olen päässyt sen kanssa sinuiksi. Luulen, että tuolla kaunispintaisella villakankaalla on osansa asiassa näin syksyaikaan.

Rusetti on aika iso, ja voin kuvitella, että kaikki eivät tuntisi oloaan omaksi näin muhkean rusetin keikkuessa päälaella. Mutta minä tykkään! Ja nimenomaan tavallisena tiistaina, koska rusetin kuosi ja materiaali ovat passeleita juuri arkeen.

fiona1

fiona1pysty

Tuoreempi pantatulokas on toisen ystäväni, Marian Frida marina -putiikista Kaarlenkadulta ostettu.

MAMAHAn musta panta ei ole niin massiivinen kuin Fiona Timantin, mutta olennaista onkin, että pannat ovat keskenään riittävän erilaisia. Panta on päällystetty vanhalla miesten silkkikravatilla, josta on myös taiteiltu hieno ruusuke.

mamaha_ruusuke_1kohta

Tämä panta on viihtynyt viime päivinä enemmänkin päässäni; se tuntuu sopivan monenlaisiin asuihin. Pitääkin laittaa jotain todistusaineistoa asukuvien muodossa.

mamaha1

mamaha2

mamaha_vaaka1

Näissä kuvissa olen laittanut hiukset ruusukkeen puolelle päätä ponnarille aika korkealle – lopputulos on aivan erilainen kuin hiukset auki.

Mamahan pantoja on siis myytävänä Frida mariassa, ja kaikki pannat ovat keskenään erilaisia, koska nainen niiden takaa, Malla, taiteilee ne kierrätyskravateista.

FIONA TIMANTTI ruskea rusettipanta
MAMAHA musta ruusukepanta

Ei se ole niin vaikeaa

29.09.2014

Viimeisen puolen vuoden aikana garderobini on täydentynyt useilla erittäin olennaisilla vaatekappaleilla ja asusteilla. Osa niistä on ollut pitkään metsästettyjä ja viimein löytyneitä tapauksia, osa tullut sattumalta eteeni ja ottanut saman tien tärkeän aseman tyylissäni. Villatakkeja, neuleita, kenkiä, vöitä, takkeja, hattuja – tunnistan kyllä, kun minun tyylistäni tulee vastaan.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että pukeutuminen on nykyään kovin helppoa.

En voi sanoa kliseisesti, että kaikki garderobini osaset sopisivat kaiken kanssa, mutta kaikki jutut sopivat kyllä erittäin monen sieltä jo löytyvän asian kanssa yhteen. Yhdistelmiä on siis paljon, ja juuri se tekee vaatteiden valinnasta vaivatonta. Kyllä niitä vaatekriisejä on tässä vuosien varrella kärsittykin, joten tervehdin muutosta ilolla.

Lauantaiaamuna työreissulle Länsi-Suomeen lähtiessäni ei siis tuottanut tuskaa päättää, mitä pukisi ylleen.

Yksi viimeisistä hankinnoistani on havunvihreä TIGER OF SWEDENin mohairneuletakki. Rakastuin Kööpenhaminassa kesken kuumimman hellekauden syvään havunvihreän sävyyn, eikä mahtavan pehmeä mohairneulos nyt varsinaisesti hidastanut sydämen tykytystä. Koti-Suomessa sitten pähkäilin villatakin melko korkeaa hintaa ja mahdollisuuttani sijoittaa vaadittu summa villatakkikokoelmaani. Vihreää neuletakkia sieltä ei ihme kyllä löytynyt H&M:n lyhyttä puuvillaista leopardineuletakkia lukuun ottamatta. Ja tämä Tiger of Swedenin yksilö on pitkä ja tuplasti lämpimämpi. Ja kauniimman värinenkin.

Kun sitten Stockmannin -20 prosentin alekuponki pätkähti postissa, ei tarvinnut miettiä, mihin sen sijoittaisin.

Intensiivinen havunvihreän sävy on muuten niin ihana, että huomaan hymyileväni aina, kun pukeudun pehmeän mohairhavun suojiin. Suora, takaa hieman pidempi malli, painonepparit ja taskut – kaikki juuri niin kuin haluan. Valitsin koon XS, sillä en halunnut neuletakin olevan leveä teltta vaan siistin niukka.

hattu1

hattu2

Ja kun niitä ihanuuksia kerran löytyy nykyään koko garderobin laajuudelta, valitsin niistä tällä kertaa uuden villatakkini pariksi rakkaimmat hattuni, mustat pillit ja valkoisen lempiteepaidan.

asu1

Ja jalkaan leoparditennarit. Nämä ovat toiset tänä vuonna täydellä hinnalla uutena ostamani kengät teräväkärkisten mustien ballerinojen ohella.

kengat

Kun oma garderobi alkaa nyt olla vuosien kokoamisen, pohtimisen, erehdysten ja oivallusten jälkeen kuta kuinkin valmis (vaikka eihän se koskaan voi olla täydellisen valmis, koska tyyli muuttuu ja kehittyy ihmisen itsensä ja elämän myötä), ostoslistallani on tällä hetkellä kovin vähän artikkeleita. Yhdet maiharit vielä haluaisin, ja mustille, kapeille villakangashousuille sekä tummansiniselle kasmirneuleelle olisi käyttöä.

STOCKH LM hattu | TIGER OF SWEDEN neuletakki | COS teepaita
CROCKER Pow 2nd skin farkut | NILSON SHOES kengät

Syksyn lempisävyjä

28.09.2014

Syksyn tullen tunnen voimakasta tarvetta pukeutua viininpunaiseen ja vihreän eri sävyihin. Joka syksy.

Nyt kun alkusyksy on ollut tavallista lämpimämpi, olen vielä fiilistellyt kokomustaa ja paljaita pohkeita. Viininpunainen ja vihreä tykyttävät kuitenkin takaraivossa, jahka tämä syksy tästä todella saa. Keräsin pari päivää sitten muutamia vanhoja ja pari melko uuttakin viininpunaista ja oliivinvihreää lempparia inspiraatiokuvaksi.

viininpunaista_lehmuksenvihreaa

Lehmuksenvihreät 1950-luvun avokkaat kiinnittivät kesällä välittömästi huomioni Hoochie Mama Janessa.

Vaikka nämä sopivat täydellisesti sen samasta putiikista löytyneen täydellisen 1950-luvun mekon kanssa, näen kengät lähinnä mustien pillien ja valkean yläosan seurana. Ruudullisten polvihousujen kanssa olen niitä jo käyttänytkin, ja hyvin toimi.

kengat

kengat_lumi_pilkkupaita

villatakki_lumi

Kuvat myös todistavat, että viininpunaisen sävyissä on eroja: sekä FILIPPA K:n villatakki että LUMI ACCESSORIESin Irina-laukku näyttävät eri kuvissa eriäsävyisiltä.

Samoin kukallinen paitapusero, joka näyttää kirkkaanpunaiselta mutta on todellisuudessa viininpunainen. Kukkapaita on muuten äitini ompelema ja peräisin 1990-luvun alusta, jolloin yläasteikäisenä suunnittelin sen ja äiti sitten toteutti. Ihana paita, ja täysin käyttökelpoinen edelleen!

villatakki_kukkapaita

Kuviolliset leveät silkkihousut ovat odotelleet ilmojen jäähtymistä. Nyt alkaa olla niiden aika.

Niittikoristeinen laukku on jo vuosia vanha, mutta aika ajoin se päätyy aktiivisempaan käyttöön, sillä tykkään sen käytännöllisyydestä ja niitti- ja hapsuyksityiskohdista.

silkkihousut_nicoli

pilkkupaita_nicoli_silkkihousut

Pilkullinen silkkipaita on oikeasti viininpunainen eikä syklaaminpunainen, vaikka kuva toista väittää.

Frida marinasta loppukeväästä löytyneessä paitapuserossa on ihana korkea kaulus. Paremman käsityksen kauluksesta saa, kun paita on ylläni. Asukuvaa tässä paidassa odotettavissa lähiaikoina.

silkkipaidan_kaulus

Kuvat otettuani huomasin luonnollisesti, että kuvasta uupuu vaikka mitä ihanaa viininpunaista javihreää, muun muassa SAMUJIn viininpunaiset tolppakorot ja CHRISTINin second hand -avokkaat, pidemmät ja lyhyemmät myrkynvihreät nahkahansikkaat, ISABEL MARANT ETOILEn lyhyt patenttineule, COSin sammaleenvihreä villahuivi ja ohut havunvihreä merinoneule, myrkynvihreä vanha pooloneule, WHYREDin viininpunainen merinoneule, Isabel Marant pour h&m -yhteistyömalliston viininpunaiset pillit, lehmuksenvihreä vanha huopahattu… onhan noita, kun lempiväreistä on kyse.

kuvissa
PAN COM, SECOND HAND kengät | LUMI ACCESSORIES Irina laukku FILIPPA K neuletakki | ÄITIN TEKEMÄ kukkapaita
ZARA kuviolliset silkkihousut | NICOLI niittikoristeinen laukku SECOND HAND pilkullinen silkkipaita

Kimono ja kynä

27.09.2014

Täksi viikonlopuksi on Helsinkiin luvattu jopa +14 celsiusastetta, mikä tuntuu suloisen lämpimältä alkuviikon nollakeleihin verrattuna. Suotuisat kelit saavat harkitsemaan, pitäisikö vielä kipitellä viimeisen kerran tänä vuonna paljain pohkein, sillä kohta siitä autuudesta nauttiminen on taas yli puolen vuoden päässä.

Muutaman viikon takainen asu on jälleen yksi tulkintani kokomustasta; silloin sukkahousuvaihtoehtoa ei tarvinnut ajatella.

Kaksi vuotta sitten VIETOlta hankkimani lyhyt Kimono-toppi on siitä nerokas, että sen laatikkomaisen leveät, mallinsa nimen mukaisesti kimonomaiset hihat huolehtivat näppärästi ilmastoinnista. Pidän edelleen teepaidan minimalistisista, suorastaan arkkitehtonisista linjoista, ja se toimii hienosti myös korkeavyötäröisten farkkujen kanssa.

asu4hihat

Koska hihoissa on volyymiä muille jakaa, pidin alaosan slimminä ja kapoisena yksinkertaisen hameen voimin. FILIPPA K:n klassinen kynähame on makuuni täydellinen perusvaate: villaneulos on napakkaa ja pitää muotonsa mutta joustaa kuitenkin sen verran, että on mukava yllä.

SAMUJIn vyö on muuten kuin tehty Vieton paidan ja kynähameen seuraan.

vyo

asu1

asu2

Ja vaikka kynähame on hyvin naisellinen vaatekappale, kaipaa se aina seurakseen korkoja, jos minulta kysytään.

TED BAKERin nudet alekorot käyvät tämänkin asun kanssa. Itse asiassa mietin, minkä asun kanssa ne muka eivät kävisi?

kengat1

kengat2

VIETTO teepaita | SAMUJI vyö | FILIPPA K hame
TED BAKER kengät

Hoochie Mama Jane – Helsingin vintage-helmi

26.09.2014

Olen ikäni tykännyt kierrellä kirppareilla, ja käytössäni on edelleen esimerkiksi muutamia vaatteita, jotka löysin vuonna 1995 kierrätyskeskuksesta.

Kirppareilla kiertely on parin viime vuoden aikana jäänyt vähän vähemmälle, mutta niiden tilalle ovat tulleet second hand -kaupat. Nerokas konsepti muuten tuo second hand -puoti: kauppias on tehnyt puolestani valinnat, joten valinnanvaraa ja ihanuuksia piisaa henkareilla ja rekeillä, kun vain sisään piipahtaa. Samalla voi jakaa intohimoa ja rakkautta menneen ajan aarteisiin ja oppia paljon entisajan käsityötaidosta ja tyyleistä, kun antautuu juttusille putiikinpitäjien kanssa.

Toki hinnat ovat second hand -puodeissa kirppareita korkeammat, mutta täytyyhän kauppiaidenkin saada elantonsa. Ja siitä palvelusta, ammattitaidosta ja paneutumisesta, mitä olen näissä kaupoissa kohdannut, maksan mieluusti putiikkilisää. Second handin hinnat ovat Suomessa kuitenkin edullisia, kun laadukkaista materiaaleista taiten tehtyjä vaateparsia ja asusteita vertaa nykyään uutena myytävien laatuun. Hinta – laatu -suhde on vanhassa ihan toista maata kuin tämän päivän kamassa eli siis erinomainen.

Koska tykkään käydä näissä vanhan tavaran taivaissa, ajattelin tehdä lempiputiikeistani silloin tällöin oman postauksensa. Sen aloittaa Helsingin ehkä kirkkain second hand -helmi, Kallion Karhupuiston laidalta löytyvä HOOCHIE MAMA JANE.

interioori

Hoochie Mama Jane on itse asiassa oikea vintage-kauppa, eli siellä ei myydä mitään uutta, kaikki kaupan oleva on vanhaa. Puodin sisustuskin on ihana, ja koko putiikki on mahtava inspiraation lähde.

Jos tiedossa on juhlat, Hoochie Mama Janesta löydät varmasti niin iltapuvut, cocktail-mekot kuin tanssiaispuvutkin, aina 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä 1980-luvulle. Eniten tarjolla on 1950- ja 1960-lukujen mekkoja ja pukuja. Eikä taatusti samanlaista kävele hevillä vastaan! Monet Hoochie Mama Janessa myytävistä aarteista ovatkin käsityönä tehtyjä mittatilausasuja, joten uniikkeja unelmia löytyy.

samettipuku

valkoiset_mekot_paljettipaita

puku

Jotta asu ei jäisi vaillinaiseksi, mekkojen seuraksi löytyy myös hyvin kattava valikoima asusteita: kenkiä, laukkuja, päähineitä, hansikkaita, korvakoruja, kaulakäätyjä… kaikkea herkullista!

kaarmeennahat

kenkia

korviksia

Juhlavampien tamineiden ohella Hoochie Mama Janessa on runsaasti myös arkisempaan käyttöön taipuvaa kostyymiä: esimerkiksi 1970-luvun maksi- ja minimekkoja, joista useimmat ovat ehtaa suomivintagea.

Olen itse kotiuttanut Hoochieasta parin viime kuukauden aikana kolme mekkoa, joista yksi on jo blogissa vilahtanutkin, paljettipaidan, korvakorut, vyön, laukun sekä kolmet kengät – tiedän, olen kenkäfriikki. Lähiaikoina luvassa enemmän tarinaa myös niistä! Melkoisia aarteita olen kieltämättä löytänyt, ja hykertelen edelleen niiden aiheuttamista onnentunteista.

Hoochie Mama Janella on aktiiviset Facebook-sivut, joille hurmaava kauppias Irja päivittää tiuhaan tahtiin uutuusihanuuksia niin kostyymeissä, asusteissa, koruissa kuin kengissäkin. Menkäähän rakastumaan Karhupuiston laidalle, ellette ole sitä jo tehneet!

irja

Hoochie Mama Jane
Agricolankatu 11
auki maanantaista perjantaihin kello 12 – 18
ja lauantaisin kello 12 – 16
Hoochie Mama Jane Facebookissa

Myönnytyksiä syksylle: Housut

25.09.2014

Vaikka tykkään farkuista ja villakangashousuista yli kaiken, olen tietoisesti vältellyt niihin pukeutumista, kun vielä on tarjennut kepeämmilläkin kostyymeillä. Sama juttu takkien kanssa: varsin mittava takkikokoelmani on saanut vielä lepäillä vaatepuillaan, vaikka kokoelma on vastaanottanut loppukesän ja alkusyksyn aikana useammankin superyksilön riveihinsä, koska neuletakeillakin on pärjännyt.

Viime sunnuntaina tein sitten syksylle parikin myönnytystä: Ensinnäkin pistin jalkaani housut. Ei kuitenkaan villakankaiset, vaan silkkipöksyt, jotka ostin blogisisar Ninalta (tiedättehän hänen ihanan Tunnetila-bloginsa?).

Mustavalkoinen kuosi on itselleni melko villi ja hippi, mutta kun kokoaa ylleen mahdollisimman simppeliä ja saman sävyistä musta/harmaa/valkoinen-akselilta, pahimmat hippifiilikset katoavat. Muuten housujen kapoinen malli on mitä parhain ja kangas suloisen pehmoista. Kreisit silkkihousut olivat viime syksynä Isabel Marant pour h&m -yhteistyökampanjan toivelistallani, ja nyt sitten sain nämä, mutkan kautta. Kiitos vielä kerran Nina kaupoista!

Teepaidan hain alkukesästä FILIPPA K:n Aleksanterinkadun liikkeestä, sillä harmaa pellavateepaita oli kevään ostoslistalla, ja tässä yksilössä sekä malli, laadukas pellava että maailman kaunein harmaan sävy löivät yksissä tuumin kättä. Vyö on Varustelekasta, Itä-Saksan armeijan eli Bundeswehrin järeä nahkavyö. Tykkään siitä ihan hulluna, se tuo helposti ryhtiä epämääräisiin vaateparsiin, kuten nyt näihin hipahtaviin silkkipöksyihin.

vyo

Toinen syysmyönnytys oli siirtyminen neuletakeista oikeisiin takkeihin. LEEn lyhyt nahkatakki on yksi mainitsemistani takkiuutukaisista, mutta tämä löytyi käytettynä Frida marinan kirpparipuolelta.

Lyhyt ja niukka malli on osoittautunut oikeaksi takkivaihtoehdoksi monille asuilleni, eli hankinta oli hyvä. Prätkärotsit eivät nekään taivu ihan kaikenlaisten asujen kaveriksi, vaikka lempitakkejani ovatkin. Kengätkin ovat Fridasta, tosin putiikin puolelta. Nämä ovat ne vuosia etsityt mustat, teräväkärkiset avokkaat maltillisella korolla, ja tulivat vastaan vuosi sitten.

asu1

asu2

Olen nähtävästi antamassa periksi syksylle myös laukkujen kohdalla, sillä olalleni on siirtynyt jälleen viininpunainen LUMI ACCESSORIESin Irina-laukku.

Viininpunainen nahka nyt yksiselitteisesti näyttää ihanalta tänä vuodenaikana sekä musta-valko-harmaata vasten. Ja kullanvärinen ketju, ai että se näyttää mehevältä!

laukku1

laukku_hihna3

Pannasta enemmän omassa postauksessaan. Pannat ovat nimittäin tehneet paluun tyyliini, vähän itsellenikin yllätykseksi.

panta1

panta2

MAMAHA panta | LEE, SECOND HAND nahkatakki
FILIPPA K teepaita | BUNDESWEHR, SECOND HAND vyö
ISABEL MARANT POUR H&M, SECOND HAND housut
TRASPARENZE verkkosukat | RENGAS-KENKÄ, SECOND HAND kengät
LUMI ACCESSORIES Irina-laukku

Maltillinen huivikauden avaus

24.09.2014

Eilen tiistaina oli pakko laittaa aamulla huivi kaulaan. Arvelin sen olevan aiheellista, ja sitä se oli. Merihaassa tuulee aina, oikeastaan aika monta muuta Helsingin kohtaa ilkeämmin ja kylmemmin, johtuneeko keinotekoisesti meren ylle rakennetusta sijainnista – Merihakahan on myös huomattavasti korkeammalla merenpintaa, joten jo siitäkin syystä siellä tuulee paljon äkäisemmin kuin maan kamaralla. Lisäksi tuulenpyörteet ovat todella äkkivääriä täällä kannella; siinä saa pidellä tiukasti hatustaan kiinni, ettei tuuli sitä vie.

Ajattelin aloittaa huivikauden maltilla. Se tarkoittaa puuvillaista huivia; villahuivien aika ei ole vielä. Ajatukseni taustalla on asteittaisuus: aivan samoin kun en ensimmäisten nollakelien (ne koettiin Helsingissäkin jo tänään) aikaan vedä niskaani lämpimintä parkaani, jotta ilmojen jäähdyttyä on lämpimämpikäkin pelimerkkejä ylle puettavaksi, en myöskään kiedo kaulaani vielä muhkeinta ja lämmittävintä villahuiviani.

huivi1

huivi3

huivi2

Musta-harmaaraidallinen trikoohuivi on jo vuosien takaa ZARAsta, mutta raidat kolisevat kohdallani aina. Ja ovat klassisia.

Raitahuivi myös näyttää kivalta raitaneuleeseen yhdistettynä, kuten eilen (asukuvaa ei valitettavasti ole) ja moderniksi kokemani mustan syystakin kanssa, jonka löysin kesken hikisimpiä helteitä Göteborgin alerekeiltä. Takista asiaa myöhemmin, se nimittäin on ihan täydellinen merihakalaiseen syyssäähän!

Maitokahvin aika

19.09.2014

En ole vielä siirtynyt jokasyksyisiin lempiväreihini viininpunaiseen ja havunvihreään. Haluan vielä vähän säästellä niitä, siihen hetkeen, kun ei voi puhua enää edes loppukesästä, siihen kun on celsiusasteiden perusteella todistettavasti syksy.

Jos minä saisin päättää, syksyt olisivat eteläisessä Suomessa pitkään melko lämpimiä, tai vaikka viileän kirpeitäkin mutta kuivia. Sitä märkyyttä pimeyden keskellä, jatkuvaa sadetta, kestän huonosti. Olenkin nauttinut sydämeni pohjasta näistä lämpimistä päivistä, auringosta, loppukesän ja alkavan syksyn keltaisesta valosta.

Pukeutumisessa se on tarkoittanut paljaita pohkeita, lyhyitä helmoja ja lahkeita sekä avokkaita ja ballerinoja. Miten autuasta onkaan solauttaa jalkaan kauniit korkkarit, kun sukkia ei vielä tarvitse! Takki päällä tulee ainakin itselleni vielä kuuma, mutta neuletakeilla pärjää mainiosti.

Tummanharmaa FILIPPA K:n mohairneuletakki on uusi, mutta näyttää tutulta. Pudotin vuosi sitten Flow’hun kävellessäni lempineuletakkini Sörnäisten rantatien varteen, eikähän sitä tietenkään sieltä enää festareiden päätyttyä löytynyt, mikä siitä asti on suututtanut joka kerta, kun kadonnut neuletakki on tullut mieleeni.

Ärtyneisyyttä on sittemmin helpottanut se, että Filippalta löytyi viimein korvaava mohairneuletakki. Uudessa versiossa on vanhaan verrattuna hieman erilainen pääntie, enemmän nappeja ja hihoissa pidemmät resorit, mutta mohairneulos on huojennuksekseni yhtä keveän pehmeää ja väriltään maailman kaunein tummanharmaa.

asu1

asu3

Ruudullisia housuja olin etsiskellyt tovin jos toisenkin, ja nämä ihanat viskoosipöksyt löytyivät yllätyksekseni MONKIsta. Ennen näitä housuja en ole koskaan löytänyt sieltä yhtään mitään, vaikka olen käynyt puodissa monesti.

Koska leveät lahkeet ja etenkin vyötäröltä lähtevät laskokset leventävät lantiota optisesti aika reippaasti, haluan pitää näiden housujen kanssa yläosan slimminä ja keveänä, ja tämän läpikuultelevan TIGER OF SWEDEN / JEANSin teepaidan kanssa se onnistuu. Culottes-mallisten housujen eli polvihousujen lahkeiden pituus ei tietenkään ole kaltaisellani hikisesti 150-senttisellä tyypillä mitään polvipituutta, mutta onneksi kuitenkin lähempänä polvia kuin nilkkoja. Askel kepenee entisestään, kun keveät ja leveät viskoosilahkeet hulmuavat suloisen tuntoisesti paljaita pohkeita vasten.

Jotta lopputuloksesta ei tulisi liian raskasta, kengiksi pitää valita mahdollisimman siroa ja korollista. TED BAKERin nudet korot ovat osoittautuneet tässäkin tapauksessa ihan huippulöydöiksi. Olen käyttänyt näitä kenkiä jo nyt niin paljon, että alkaa jo vähän huolestuttaa. Eteisessä on nimittäin muutama muukin pari kauniita korkoja odottamassa käyttöä.

kengat1

kengat3

kengat4

Upeasti patinoitunut vanha nahkavyö löytyi Frida marinasta, ja sillä on takanaan sellainen tarina, että se ansaitsee tulla kerrotuksi omassa postauksessaan.

Myös kynnet ovat päivittyneet syksyn myötä kirkkaanpunaisista viininpunaisksi.

vyo1

vyo2

Tässä muuten yksi esimerkki nutturoista, joita pistelen aamuisin nopeasti kasaan parilla pinnillä. Näiden tekeminen on ollut helpompaa kuin kuvittelin, ja hyvältä näyttää, ainakin omasta mielestäni.

nuttura1

nuttura2

Syysvärien hiipimistä pukeutumiseen odotellessa nautiskelen vielä lempeistä maitokahvin ja nuden sävyistä, joita tykkään aina vaan yhdistellä musta-valkoiseen.

Kiitos kivasta kuvaussessiosta, Nina!

FILIPPA K neuletakki | TIGER OF SWEDEN / JEANS teepaita
SECOND HAND vyö | MONKI housut | TED BAKER kengät

Alekesä 2014 oli hyvä, osa 2: Nahkaa ja nilkkureita

17.09.2014

Ostoslistallani on lukenut jo parin vuoden ajan:
– lyhyt musta nahkahame
– lyhytlahkeiset mustat nahkasortsit

Joku saattaa muistaa, että minähän omistan jo mustan nahkahameen. Ja mustat nahkasortsit. Mutta tuo hame, vaikka muuten kiva olikin, oli vähän turhan pitkä helmasta ja lopulta muutenkin liian iso minulle. Se löysikin uuden kodin viime talvena kirpparilla.

Nahkasortseja olen käyttänyt enemmänkin, mutta halusin niiden rinnalle vielä jotkut hieman lyhyemmällä puntilla varustetut.

Ja kuluneena kesänä sitten tärppäsi, vieläpä alennusmyynneissä. Sortsit löytyivät TIGER OF SWEDENin verkkokaupan alesta ja hame Kööpenhaminan Companys-liikkeestä. Molempien aleprosentit olivat mittavat, joten voitte olla varmoja, miten iloinen olen ollut, kun löysin pitkään metsästämiäni juttuja alle normihintojen.

sotsit_hame1

sortsit_hame2

Sortsit päätyivät useaan otteeseen ylleni kesälomalla Ruotsissa sukuloidessa, ja pidin kovasti mustien nahkasortsien, valkean teepaidan tai topin ja mustien teräväkärkisten lempiballerinojeni yhdistelmästä, niskassa vielä takin virkaa toimittamassa 1990-luvulta peräisin oleva ruusukuvioinen jättipaitapusero. Todistusaineistoa ei asusta ole, mutta ehkä pitäisi lavastaa asu vielä tänne blogiin.

Seuraavaksi ajattelin pukea sortsit peittävien sukkisten kanssa, vaikka noiden Kööpenhaminasta löytämieni. Mutta siihen asti, kun pärjään paljain pohkein, jätän sukkahousut vielä eteiseen koriinsa.

Klikkasin Tigerin verkkopuodista sortsien ohella vielä toisen jutun, nimittäin mustat nilkkurit valkeilla koroilla. Kengät olivat heräteostos, ja ajattelin palauttaa ne, jos ne eivät olekaan hyvät jalassa tai kivat katsella. Hyvältä ne kuitenkin tuntuivat, ja tykkään tosi paljon valkoisen pohjan ja korkojen mustaan nahkaan luomasta kontrastista, olkoonkin, että ne eivät ehkä ole maailman käytännöllisimmät vaan likaantuvat taatusti perin helposti. Kenkien kohdalla – ja laukkujenkin – ajattelen kuitenkin, että tietty käytön ja elämä jälki ei haittaa vaan päinvastoin parantaa niiden ulkonäköä. Siksi mieli ei mustu, vaikka valkeisiin korkoihin tuleekin mustia viiruja käytössä, sillä pakostahan niitä tulee, jos kenkiä oikeasti käyttää.

kengat_sukkikset

Pidän myös kenkien alas kaartuvista leikkauksesta ja hihnoista, jotka tuovat paljaan nilkan tai käytettyjen sukkien värin kivasti esiin. Ilman sukkia tuskin tulen näitä nilkkureita käyttämään, mutta eri värisiä hauskoja sukkia minulta kyllä löytyy.

Toiset kuvissa esiintyvät kengät, Oulun alennusmyynneistä löytyneet TED BAKERin nudet avokkaat ovatkin jo esiintyneet blogissa, ja voin luvata, että tulevat esiintymään aika monta kertaa vielä tulevaisuudessakin, sen verran moniin asuihin olen ne valinnut.

tedbakerit_hame1

tedbakerit

Kööpenhaminassa osui muutenkin onni kohdalle, voisi sanoa viimeinkin. Olen jälestänyt leotakkia vielä nahkahamettakin kauemmin, nimittäin tämän blogin perustamisesta asti eli liki viisi vuotta.

Nyt se sitten löytyi, siitä samaisesta Companysista kuin nahkahamekin. BAUM UND PFERDGARTENin leotakki on kevyesti tikattu, joten sen käyttöön ottamista pitää vielä tovin odotella. Aavistuksen kotilomainen malli on ihana ja toimii myös ohuen vyön kanssa. Maltan tuskin odottaa, että saan pukea tämän mustien pillien tai vaikka noiden nahkasortsien kanssa!

leotakki1

leotakki2

leotakki_1kohta

Viimeinen Kööpenhaminan alelöytö olivat DEAR DENIERin havunvihreät peittävät sukkahousut.

Rakastan vihreää, armeijanvihreän ohella oliivinvihreää ja havunvihreää, ja tiedän jo nyt, miten hyvältä nämä näyttävät sekä uuden nahkahameeni että nahkasortsieni parina.

sukkahousut

NEO NOIRin nahkahame on ollut töihin palattuani ahkerassa käytössä, ja lähipäivinä on luvassa ensimmäinen asukuva hameessa.

Se on selkeästi garderobini olennaisimpia osia ja kauan kaivattu, päätellen siitä, miten usein olen sen ylleni vetänyt ja miten monia kivoja yhdistelmiä olen sen ympärille jo koonnut.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: