Maitokahvin aika

19.09.2014

En ole vielä siirtynyt jokasyksyisiin lempiväreihini viininpunaiseen ja havunvihreään. Haluan vielä vähän säästellä niitä, siihen hetkeen, kun ei voi puhua enää edes loppukesästä, siihen kun on celsiusasteiden perusteella todistettavasti syksy.

Jos minä saisin päättää, syksyt olisivat eteläisessä Suomessa pitkään melko lämpimiä, tai vaikka viileän kirpeitäkin mutta kuivia. Sitä märkyyttä pimeyden keskellä, jatkuvaa sadetta, kestän huonosti. Olenkin nauttinut sydämeni pohjasta näistä lämpimistä päivistä, auringosta, loppukesän ja alkavan syksyn keltaisesta valosta.

Pukeutumisessa se on tarkoittanut paljaita pohkeita, lyhyitä helmoja ja lahkeita sekä avokkaita ja ballerinoja. Miten autuasta onkaan solauttaa jalkaan kauniit korkkarit, kun sukkia ei vielä tarvitse! Takki päällä tulee ainakin itselleni vielä kuuma, mutta neuletakeilla pärjää mainiosti.

Tummanharmaa FILIPPA K:n mohairneuletakki on uusi, mutta näyttää tutulta. Pudotin vuosi sitten Flow’hun kävellessäni lempineuletakkini Sörnäisten rantatien varteen, eikähän sitä tietenkään sieltä enää festareiden päätyttyä löytynyt, mikä siitä asti on suututtanut joka kerta, kun kadonnut neuletakki on tullut mieleeni.

Ärtyneisyyttä on sittemmin helpottanut se, että Filippalta löytyi viimein korvaava mohairneuletakki. Uudessa versiossa on vanhaan verrattuna hieman erilainen pääntie, enemmän nappeja ja hihoissa pidemmät resorit, mutta mohairneulos on huojennuksekseni yhtä keveän pehmeää ja väriltään maailman kaunein tummanharmaa.

asu1

asu3

Ruudullisia housuja olin etsiskellyt tovin jos toisenkin, ja nämä ihanat viskoosipöksyt löytyivät yllätyksekseni MONKIsta. Ennen näitä housuja en ole koskaan löytänyt sieltä yhtään mitään, vaikka olen käynyt puodissa monesti.

Koska leveät lahkeet ja etenkin vyötäröltä lähtevät laskokset leventävät lantiota optisesti aika reippaasti, haluan pitää näiden housujen kanssa yläosan slimminä ja keveänä, ja tämän läpikuultelevan TIGER OF SWEDEN / JEANSin teepaidan kanssa se onnistuu. Culottes-mallisten housujen eli polvihousujen lahkeiden pituus ei tietenkään ole kaltaisellani hikisesti 150-senttisellä tyypillä mitään polvipituutta, mutta onneksi kuitenkin lähempänä polvia kuin nilkkoja. Askel kepenee entisestään, kun keveät ja leveät viskoosilahkeet hulmuavat suloisen tuntoisesti paljaita pohkeita vasten.

Jotta lopputuloksesta ei tulisi liian raskasta, kengiksi pitää valita mahdollisimman siroa ja korollista. TED BAKERin nudet korot ovat osoittautuneet tässäkin tapauksessa ihan huippulöydöiksi. Olen käyttänyt näitä kenkiä jo nyt niin paljon, että alkaa jo vähän huolestuttaa. Eteisessä on nimittäin muutama muukin pari kauniita korkoja odottamassa käyttöä.

kengat1

kengat3

kengat4

Upeasti patinoitunut vanha nahkavyö löytyi Frida marinasta, ja sillä on takanaan sellainen tarina, että se ansaitsee tulla kerrotuksi omassa postauksessaan.

Myös kynnet ovat päivittyneet syksyn myötä kirkkaanpunaisista viininpunaisksi.

vyo1

vyo2

Tässä muuten yksi esimerkki nutturoista, joita pistelen aamuisin nopeasti kasaan parilla pinnillä. Näiden tekeminen on ollut helpompaa kuin kuvittelin, ja hyvältä näyttää, ainakin omasta mielestäni.

nuttura1

nuttura2

Syysvärien hiipimistä pukeutumiseen odotellessa nautiskelen vielä lempeistä maitokahvin ja nuden sävyistä, joita tykkään aina vaan yhdistellä musta-valkoiseen.

Kiitos kivasta kuvaussessiosta, Nina!

FILIPPA K neuletakki | TIGER OF SWEDEN / JEANS teepaita
SECOND HAND vyö | MONKI housut | TED BAKER kengät

Alekesä 2014 oli hyvä, osa 2: Nahkaa ja nilkkureita

17.09.2014

Ostoslistallani on lukenut jo parin vuoden ajan:
– lyhyt musta nahkahame
– lyhytlahkeiset mustat nahkasortsit

Joku saattaa muistaa, että minähän omistan jo mustan nahkahameen. Ja mustat nahkasortsit. Mutta tuo hame, vaikka muuten kiva olikin, oli vähän turhan pitkä helmasta ja lopulta muutenkin liian iso minulle. Se löysikin uuden kodin viime talvena kirpparilla.

Nahkasortseja olen käyttänyt enemmänkin, mutta halusin niiden rinnalle vielä jotkut hieman lyhyemmällä puntilla varustetut.

Ja kuluneena kesänä sitten tärppäsi, vieläpä alennusmyynneissä. Sortsit löytyivät TIGER OF SWEDENin verkkokaupan alesta ja hame Kööpenhaminan Companys-liikkeestä. Molempien aleprosentit olivat mittavat, joten voitte olla varmoja, miten iloinen olen ollut, kun löysin pitkään metsästämiäni juttuja alle normihintojen.

sotsit_hame1

sortsit_hame2

Sortsit päätyivät useaan otteeseen ylleni kesälomalla Ruotsissa sukuloidessa, ja pidin kovasti mustien nahkasortsien, valkean teepaidan tai topin ja mustien teräväkärkisten lempiballerinojeni yhdistelmästä, niskassa vielä takin virkaa toimittamassa 1990-luvulta peräisin oleva ruusukuvioinen jättipaitapusero. Todistusaineistoa ei asusta ole, mutta ehkä pitäisi lavastaa asu vielä tänne blogiin.

Seuraavaksi ajattelin pukea sortsit peittävien sukkisten kanssa, vaikka noiden Kööpenhaminasta löytämieni. Mutta siihen asti, kun pärjään paljain pohkein, jätän sukkahousut vielä eteiseen koriinsa.

Klikkasin Tigerin verkkopuodista sortsien ohella vielä toisen jutun, nimittäin mustat nilkkurit valkeilla koroilla. Kengät olivat heräteostos, ja ajattelin palauttaa ne, jos ne eivät olekaan hyvät jalassa tai kivat katsella. Hyvältä ne kuitenkin tuntuivat, ja tykkään tosi paljon valkoisen pohjan ja korkojen mustaan nahkaan luomasta kontrastista, olkoonkin, että ne eivät ehkä ole maailman käytännöllisimmät vaan likaantuvat taatusti perin helposti. Kenkien kohdalla – ja laukkujenkin – ajattelen kuitenkin, että tietty käytön ja elämä jälki ei haittaa vaan päinvastoin parantaa niiden ulkonäköä. Siksi mieli ei mustu, vaikka valkeisiin korkoihin tuleekin mustia viiruja käytössä, sillä pakostahan niitä tulee, jos kenkiä oikeasti käyttää.

kengat_sukkikset

Pidän myös kenkien alas kaartuvista leikkauksesta ja hihnoista, jotka tuovat paljaan nilkan tai käytettyjen sukkien värin kivasti esiin. Ilman sukkia tuskin tulen näitä nilkkureita käyttämään, mutta eri värisiä hauskoja sukkia minulta kyllä löytyy.

Toiset kuvissa esiintyvät kengät, Oulun alennusmyynneistä löytyneet TED BAKERin nudet avokkaat ovatkin jo esiintyneet blogissa, ja voin luvata, että tulevat esiintymään aika monta kertaa vielä tulevaisuudessakin, sen verran moniin asuihin olen ne valinnut.

tedbakerit_hame1

tedbakerit

Kööpenhaminassa osui muutenkin onni kohdalle, voisi sanoa viimeinkin. Olen jälestänyt leotakkia vielä nahkahamettakin kauemmin, nimittäin tämän blogin perustamisesta asti eli liki viisi vuotta.

Nyt se sitten löytyi, siitä samaisesta Companysista kuin nahkahamekin. BAUM UND PFERDGARTENin leotakki on kevyesti tikattu, joten sen käyttöön ottamista pitää vielä tovin odotella. Aavistuksen kotilomainen malli on ihana ja toimii myös ohuen vyön kanssa. Maltan tuskin odottaa, että saan pukea tämän mustien pillien tai vaikka noiden nahkasortsien kanssa!

leotakki1

leotakki2

leotakki_1kohta

Viimeinen Kööpenhaminan alelöytö olivat DEAR DENIERin havunvihreät peittävät sukkahousut.

Rakastan vihreää, armeijanvihreän ohella oliivinvihreää ja havunvihreää, ja tiedän jo nyt, miten hyvältä nämä näyttävät sekä uuden nahkahameeni että nahkasortsieni parina.

sukkahousut

NEO NOIRin nahkahame on ollut töihin palattuani ahkerassa käytössä, ja lähipäivinä on luvassa ensimmäinen asukuva hameessa.

Se on selkeästi garderobini olennaisimpia osia ja kauan kaivattu, päätellen siitä, miten usein olen sen ylleni vetänyt ja miten monia kivoja yhdistelmiä olen sen ympärille jo koonnut.

Kesäblondi eli elämää pitkän tukan kanssa, osa 1

13.09.2014

Vaikka hiuksissani on ollut liukuväri vaaleine latvoineen jo liki kolme vuotta, kesän alussa ihanan ja taitavan parturini Hennin tuolista noustessani yllätyin itsekin, millainen kesäblondi brunetesta oli tullut.

Ja vaikka tykkään yli kaiken kirkkaanvaaleista suortuvista omien keskiruskeiden hiusteni joukossa, tulihan tästä nyt varsinainen puoliblondi: vaaleaa hiusta on aiempaa korkeammalla ja kaikkein kirkkaimmat suortuvat ovat nyt todella vaaleita, koska pisimmissä eli vanhimmissa hiusten pituuksissa alla on useampia käsittelyjä.

tukka1

Miellän tukkaidentiteettini kesäblondiudesta huolimatta bruneteksi, joka luonnostaan olenkin. Kunhan blondit suortuvat eivät tule kasvojen lähelle, olo edelleen turvallinen ja luonteva.

Sen sijaan toiseen asiaan on ollut opettelemista. Olen vasta aivan viime kuukausien aikana sisäistäyt, että nykyään todella olen pitkätukkainen. Minulla oli niin pitkään polkka, ja rakastan polkkatukkaa niin paljon, etten tahdo muistaa, että nykyistä kuontaloa ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla lyhyeksi, ei edes puolipitkäksi. Hiukseni kasvavat nopeasti, ja olen toki ollut pitkätukkainen useita vuosia (lapsesta 14-vuotiaaksi ja uudelleen 16-18-vuotiaana), mutta näin pitkät minulla on ollut viimeksi juuri silloin 18-vuotiaana tuoreena ylioppilaana. Neljä päivää lakkiaisten jälkeen pitkä tukka lähti, ja tilalle tuli korvat ja niskan paljastava lyhyt tukka, joka oli päältä pidempi – ja kirkkaanpinkki. Ai että rakastinkin sitä tukkaa!

Sittemmin kuontaloni on ollut niin pari milliä pitkä sänki, omenanvihreä kuin kerrostettu ja puolipitkä – ehkäpä minun pitäisi tehdä historipostaus ammoisista hiustyyleistäni… pitäisikö?

tukka2

Koska hiusidentiteettini on pysynyt lyhyttukkaisena kauemmin kuin itse tukka, havahduin vastikään myös siihen, että minun pitää hankkia uusi hiusharja, koska luurankoharja on kyllä kätevä polkkaa föönätessä mutta ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla pitkien hiusten kanssa.

Samoin pitää miettiä, ovatko käyttämäni sampoo ja hoitoaine sopivat myös tälle pitkäksi venähtäneelle ja nyt latvoista kovin kuivalle puoliblondille. Olen toki käyttänyt juuri liukuvaalennusten takia jo useamman vuoden kosteuttavaa SEBASTIANin Hydre-sampoota ja DAVINESin kosteuttavaa, luonnonlaineikkaalle ja taipusalle hiukselle tarkoitettua Love-hoitoainetta, välillä myös Davinesin samaa Love-sarjan sampoota. Siihen päälle vielä latvoihin jätettävää BALMAINin arganöljyhoito Argan Moisturizing Elixir.

Oma asiansa on, että vanhemmiten hiuksistani on myös tullut entistä kiharammat. Täysin luonnonkiharaksi entä tätä kuontaloa kuvailisi, mutta hyvin taipuisa se on, ja kun annan sen kuivua luonnostaan, lopputuloksena on loivat korkkiruuvikiharat. Toisinaan korostan tätä kihartuvuutta, välillä pyrin mahdollisimman sileään ja sliikkiin lopputulokseen ja useimmiten vain hyödynnän tukan taipuisuutta.

Kampausten teossa siitä on ollut suunnatonta iloa, ja vaikka olen ikäni ollut laiska tekemään kampauksia, olen petrannut siinä huomattavasti. Kun opettelee pari helppoa ja nopeaa kampausta, vaikkapa erilaisia nutturoita, saa variaatiota omasta tukasta moneen. Tykkään myös pistää ponnarin melko korkealle tai vastaavasti aivan alas toisen korvan juureen ja taiteilla sen kaveriksi otsatukasta kunnon tötterön.

Mutta entä te – millaista harjaa suosittelisitte, entä sampoota ja hoitoainetta? Entä mitä kampauksia kannattaisi kokeilla? Kiitos, jos laitatte vinkkejä jakoon – arvostaisin niitä todella!

Pallo pallon päälle

11.09.2014

Kesällä kiinnostivat tyylimielessä lähinnä sininen ja valkoinen farkku ja valkoiset ja siniset pellavayläosat. Nyt loppukesän ja alkusyksyn vaihteessa olen rakastunut kokomustaan, jälleen kerran.

Niin kauan kuin tarkenee, kuljen paljain pohkein. Tällä viikolla celsiukset ovat kurotelleet Helsingissä pariakymmentä astetta, joten sortseissa on pärjännyt todella hyvin. Vähän viileämmilläkin keleillä tarkenee, kuhan yläosassa on jotain lämmintä, kuten neuletakki.

Ei kuitenkaan vielä neule ja bleiseri tai takki -yhdistelmää minulle. Kokeilin sitä kerran, ja olin aivan hiessä. Sen sijaan teepaita ja neuletakki on just hyvä.

asu1_neuletakki1

asu_neuletakki2

Tämä neuletakki on päätynyt aktiivisempaan käyttöön vasta viime viikkoina, vaikka ostin sen muistaakseni jo puolitoista vuotta sitten MANGOn alennusmyynneistä. Tykkäsin tuolloin eläväpintaisesta puuvillaneuloksesta ja aavistuksen pallomaisesta tai pussittavasta mallista, joka toistuu myös hihoissa, jopa taskuissa.

Tykkään edelleen, ja puuvillainen neuletakki passaa hyvin tähän ajankohtaan, ennen villakauteen siirtymistä.

vyo_neulepinta

Pidän todella paljon tuon neuletakin struktuurista ja millaisen ilmeen sen asuun tuo – juuri sopivasti syksyisen. Syyspukeutumisessahan itselleni ovat parasta kaunispintaiset villatakit ja neuleet, siloiset sametit ja himmeästi hohtelevat nahat. Tämä neuletakki niskassani en näytä kesään unohtuneelta paljaista pohkeista huolimatta, sillä neule huutaa niin selkeästi ja äänekkäästi SYKSY. Ai että tykkäänkin.

Vyöksi valitsin joskus puolitoista vuotta sitten Ruutu-Rouvasta löytyneen vanhan nahkavyön, jossa on superhieno metallinen lintu-solki. Se on tämän hetken suosikkini; olen käyttänyt sitä vyökokoelmani yksilöistä viime viikkoina eniten.

asu1

Teepaitana on jälleen kerran WHYREDin black light -printtiteepaita (joka sekin on alelöytö, vuoden takaa), jota tykkään yhdistellä kokomustiin asuihin.

Sortsitkin ovat alennuslöydöt, tosin neljä vuotta sitten edesmenneestä Helsinki 10:stä löytyneet silkkisortsit, joissa on hauskat, pallomaiset lahkeet ja ihana pilkullinen silkkikangas – ja taskut. Ilahdun joka kerran, kun puen ylleni jotain vanhaa ihanaa omasta garderobistani – olen näköjään löytänyt tyylini, kun olen osannut ostaa neljä vuotta sitten sortsit, jotka miellyttävät edelleen. Viime lauantain jälkeen ne ovat nyt neljättä kertaa jalassa, ja tykkään aina vaan.

Pallomaisen muodon lisäksi tykkään etenkin tuosta silkin läpikuultavuudesta.

lahje

Mutta kengät ovat uudet. Sain napattua nämä SAMUJIn muutaman viikon takaisista myyjäisistä, ja voi että millä hinnalla!

Minullahan on nämä samat tolppakorkoiset avokkaat myös viininpunaisina, ja sekä malli että lesti on hyväksi havaittu. Mallaavat niin hameiden, pillifarkkujen, kuin mekkojen ja sortsienkin kanssa, kokeiltu on.

kengat1

kengat2

Tästä tuli jotenkin todella minun tyyliseni kokonaisuus, josta olen tykännyt niin paljon, että olen pukeutunut tismalleen näihin vaateparsiin jo kolmatta päivää peräkkäin, mikä on kohdallani varsin harvinaista.

MANGO neuletakki | WHYRED teepaita | SECOND HAND vyö
KTZ sortsit | SAMUJI kengät

Huom! Linkit eivät ole mainoslinkkejä!

Alekesä 2014 oli hyvä, osa 1: Kenkäonnea

07.08.2014

Tämä kesä on ollut enemmän kuin menestyksekäs alennusmyyntien suhteen. Määrällisesti se ei ole ollut valtava, sen sijaan olen löytänyt garderobiini olennaisesti kuuluvia vaateparsia ja asusteita, joista joitakin olen metsästänyt vuosia. Muutama jahti on siis saatu viimein päätökseen, mistä olen hyvin iloinen.

Nyt jo lusitun kesäloman alkajaisiksi lähdin kesäkuun viimeisenä lauantaina lentäen Ouluun ja siellä Hailuotoon Bättre Folk -festareille. Koska en ollut käynyt Oulussa hävettävän pitkään aikaan, päätin jäädä kaupunkiin yhtä vuorokautta pidemmäksi ajaksi ja ostin paluulennon vasta maanantaille. Lento kotiin lähti illansuussa kuudelta, joten maanantaina oli aikaa kierrellä myös alennusmyynneissä. Ja siellähän tärppäsi, paremmin kuin osasin odottaakaan!

Poikkesin Oulun Stockmannin vieressä sijaitsevaan Vima-tavarataloon, jonka kenkäosastolla oli hyviä aleprosentteja – ja hyviä laatumerkkejä. Sydämeni pomppasi ylimääräisen kerran, huomasin, että loppukeväästä haikailemani TIGER OF SWEDENin sandaalit olivat alessa – ja minun koossani! Kun kengät tuntuivat mukavilta jalassa, vakuutuin entisestään.

sandaalit1

sandaalit2

Mutta sitten huomasin, että myös nudeja avokkaita oli alennuksessa, ja nudeja avokkaita olen etsinyt kauemmin kuin olen pitänyt tätä blogia.

Potentiaalit yksilöt olivat TED BAKERin – merkki, jonka tunnen etenkin ruseteistaan mutta jota en omista itse lainkaan. Esillä olleissa tedbakereissa oli kaikki kohdallaan: kaunis, klassinen malli, kunnon korko (ei kuitenkaan liian korkea), miellyttävät jalassa, hinta.

avokkaat1

Siinä sitten ämpyilin taas, ostaako vain toiset vai molemmat. Kenkäfriikkinä päädyin kiikuttamaan molemmat kotiin, kuinka yllättävää.

Tykkään molempien kenkien kauniista kullanvärisistä yksityiskohdista, sandaalien kulmikkaista kultasoljista ja avokkaiden kullanvärisistä kärkikoristeista, takasaumassa olevasta nastasta ja korkojen alareunassa olevista metalliupotuksista.

sandaalit1kohta1

avokkaat1kohta1

avokkaat1kohta2

Kullanvärinen, nahkainen sisäpohja, jota oli terästetty vaaleanpunaisella kiiltonahalla, oli kuin meikäläisen unelmista.

avokkaat1kohta3

Ilahduin myös, kun kenkien pohjat olivat niin ikään kullanväriset – ja niihin oli kaiverrettu Cinderella is a proof that a new pair of shoes can change your life. -teksti. Hurmaavaa! Ehkä tuttua Ted Baker -faneille, mutta minulle hauska ja ihana yllätys.

Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, kengät päätyivät heti käyttöön, ja kuvaamaan ennätin ne vasta myöhemmin.

avokkaat1kohta4

Olo on onnekas, kun vuosikausia metsästämäni nudet avokkaat löytyivät viimeinkin ja ovat käytössä osoittautuneet superhyviksi ja -mukaviksi kengiksi. Kauniiksihan ne jo tiesinkin. Lisäksi iloitsen klassisista, makuni mukaisista sandaaleista, joiden uskon päätyvän jalkoihini tulevinakin kesinä.

TIGER OF SWEDEN sandaalit | TED BAKER avokkaat

 

 

Täydellisen mekon kaava

03.07.2014

Useimmiten se täydellinen vaateparsi tulee vastaan, kun sitä ei etsi. Tai ainakin silloin, kun lompakon pohjalla ei ole häävisti dinaareja muuhunkaan elämään, saati sitten kostyymeihin.

Jos sellaisena hetkenä käyttäytyy taloudellisessa mielessä järkevästi, suomii itseään loppuikänsä aina, kun kyseinen vaatekappale tulee mieleen. (Olen kokenut tämän muutaman kerran, ja kärsin siitä vieläkin, vuosienkin jälkeen.) Parasta siis asennoitua loppukuukauden puuroruokavalioon ja sijoittaa vähäiset pennosensa siihen oikeasti tärkeään eli Täydelliseen mekkoon.

Olin kesäloman alkajaisiksi aivan toisella puolella maata, festaribussissa matkalla Oulun Hailuotoon Bättre Folk -festareille, kun tylsyyksissäni selasin puhelimellani Facebookia. Karhupuiston laidalla Helsingin Kalliossa sijaitsevan Hoochie Mama Janesin – yksi parhaista second hand -putiikeista, tiedättehän – FB-sivuilla verkkokalvoilleni lävähti mekko, jossa oli kaikki kohdallaan, siis kaikki.

Millainen sitten on täydellisen mekon kaava?

No, tässä tuntomerkkejä:
1| Se on 1950-luvulta, jolloin tehtyjen mekkojen mittasuhteet ja leikkaukset ovat täydelliset minun vartalolleni. Helman pituus on juuri oikea, ja etumustassa on tilaa riittävästi, mutta silti mekko istuu kuin hanska sekä miehustasta että vyötäröltä – eikä selkäosa ole milliäkään liian pitkä, kuten käytännössä aina mekoissa ja takeissa kaltaisellani 152-senttisellä tapauksella. Koska mekossa ei ole milliäkään joustoa, istuvuuden pitääkin olla just eikä melkein.
2| Sen värimaailma on täydellinen: mustalla pohjalla pinkkiä ja oliivinvihreää. Rakastan pinkkiä, mutta en kovin mieluusti pukeutuisi kokopinkkiin mekkoon. En enää. Tässä mekossa pinkkiä on juuri sopivasti, ja ihan parasta, että siinä on myös ikuista lempiväriäni, syvää oliivinvihreää.
3| Kangas on upeaa sileää silkkitaftia (näin päättelimme Hoochie Mama Janen omistajan Irjan kanssa), mutta sen kukkakuviot ovat pehmeää samettia. Ja minähän ra-kas-tan samettia. Eikä tällaisia kankaita vaan enää tehdä.
4| Suurin osa avokkaistani kelpaa mekon kavereiksi. Mustilla kengillä saa aivan erilaisen lopputuloksen kuin nudeilla tai oliivinvihreillä (ne ovat ehkä täydellisimmät kengät tälle mekolle).

Varasin mekon siltä bussi-istumalta, ja tiesin jo siinä vaiheessa, kun sain putiikissa mekon henkarissa käsiini, että se on täydellinen ja että se istuu minulle täydellisesti. Ja niinhän se sitten tekikin. Mikä mekko-onni!

mekko

SECOND HAND, Hoochie Mama Jane mekko | TED BAKER kengät

Kuva Irja / Hoochie Mama Jane – kiitos!

Luvassa myöhemmin myös lisäkuvia!

Kesä villapaidassa

26.06.2014

Nämä niin sanotut ”kesäkelit” ovat olleet varsin ankeita, mutta päätin sitten kuitenkin kääntää syyskuu kesäkuussa -sään voitoksi: siihen second hand -putiikista löytyneeseen midimittaiseen villasekoitehameeseen, joka lähti juuri mukaan ensi syksyä ajatellen, voi sonnustautua jo nyt – ei tule kuuma, kuten oikeana kesänä tulisi.

Sama juttu villapaitojen kanssa. Merino- tai kasmirnuttuja ei tarvitse pakastaa kylmempiä kelejä varten, koska ne ovat täällä jo nyt, eivät vain pakastimessa. Olenkin nimennyt tämän FILIPPA K:n hennonhaaleanpunaisen mohairneuleen kesävillapaidaksi. Oikeana kesänä siinä tulisi helposti hiki, mutta ei nyt.

Minähän kuolasin tätä neuletta koko kevään; kirjoitin siitä täällä blogissakin. En malttanut myöskään odotella mahdollisia aleaikoja (tavatonta kohdallani), sillä ajatus siitä, että tämä vaaleanpunainen unelma jäisi uupumaan garderobistani, suorastaan kauhistutti. Kuvissa tuo hentoinen väri on melkein palanut pois.

vyo

Muita hyviä kesään liittyviä juttuja:
1| saa pukeutua taas lempikesätakkiin, kolmatta kesää niskassa kuluvaan armeijahenkiseen parkaan
2| tarkenee avokkaissa ilman sukkia (no on välillä ollut pakko käyttää piru vieköön nilkkasukkiakin, mutta onneksi on glittersukat)
3| se keväisin ja syksyisin lyhyeksi parjattu kausi, jolloin voi yhdistää villapaidan tai villakangasulsterin paljaisiin nilkkoihin ja avokkaisiin, on taas täällä.

Mikäs tässä sitten vaatehifistelijän elellessä.

Olen muuten vähän itsellenikin yllätykseksi tykästynyt oikeastaan ekan kerran elämässäni korkeavyötäröisiin farkkuihin. Korkeavyötäröisiä sortseja ja hameita käytän toisinaan, mutta farkuissa suosin liki aina matalavyötäröistä mallia. No näissä CROCKERin Pow 2nd skin -farkuissa on varsin korkea vyötärö, ja jostain syystä se näyttää nyt hyvältä. Yläosatkin näyttävät erilaiselta korkean vyötärön kanssa, tai ainakin niitä pitää valita vähän eri kriteereillä kuin matalavyötäröisten alaosien kanssa.

Yksi viime aikojen ilahtumisen hetkiä myös oli, kun älysin kokeilla tätä IRIARTE IRIARTEn vyötä farkkujen kanssa. Olen nimittäin käyttänyt tätä melko lyhyttä vyötä vain mekkojen kanssa, koska eihän se lantion yli ole yltänyt – mutta näissä korkeavyötäröisissä farkuissapa vyötärö on ylempänä, ja jo vain yltää! Konjakinruskean nahan, haaltuneenvaaleanpunaisen ja mustan yhdistelmä on mielestäni aina vastustamaton.

asu_rotsi1

asu_rotsi2

asu1

Kengät muuten eivät ole uudet, vaikka eivät ole blogissa tätä ennen esiintyneetkään. Löysin ne viime syksyn alussa, vai oliko se loppukesää, edesmenneen Rizzon alesta.

Rizzon lopettaminen oli kyllä suuri menetys kaltaiselleni kenkäfriikille. Sieltä löysi aina kunnon valikoiman laadukkaita merkkejä, kuten vaikka ACNEa, HOPEa tai SEE BY CHLOEa, ja myös putiikin oman merkin kengät olivat laatuisasti valmistettuja. Niin nämäkin; korkeasta stiletosta huolimatta hyvät jalassa ja kävellä. Made in Italy -teksti pohjassa takaa sen.

kengat1

kengat11

kengat2

kengat3

ZARA takki | FILIPPA K neule | IRIARTE IRIARTE vyö
CROCKER Pow 2nd skin farkut | RIZZO kengät

Päivän yksityiskohta | Vaaleanpunaista tuplana

13.06.2014

Elämä on kiertokulkua. Aina tietyn ajan jälkeen samat linjat ja materiaalit ovat trendien keskiössä, aivan kuten aallot lyövät rantaan oman syklinsä mukaisesti, yhä uudelleen ja uudelleen.

Saman syklisyyden huomaan myös pukeutumiseen liittyvien lempivärieni kanssa (sisustamisen lempivärit voivat olla jotain aivan muuta): kun aikaa on kulunut tarpeeksi, vanhakin suola alkaa janottaa.

Nyt on ilmeisesti kulunut riittävän pitkään siitä, kun viimeksi pukeuduin vaaleanpunaiseen. Blogin alkumetreillä, kohta viisi vuotta sitten vaaleanpunaista ja pinkkiä päätyi ylleni varsin usein, mutta useampaan vuoteen vaaleanpunaista ei juuri ole päälläni nähty.

Kunnes tänä aamuna tajusin, että se on tehnyt paluunsa. Vaaleanpunainen.

tennarit1

tennarit2

Ainakin kolme viime aikojen hankinnoista on eri sävyisiä vaaleanpunaisia, ja ne kaikki ovat niskassani nyt. Samanaikaisesti. Toimii, koska sävyt vaihtelevat, ja materiaalit myös.

Kuvissa niistä kaksi.

Tunne on kuin kahdeksanvuotiaalla Miralla, joka oli juuri valinnut oululaisessa marketissa itselleen maailman kauneimmat vaaleanpunaiset Leo-lenkkarit. (Niiden merkki ihan oikeasti oli Leo, vaikka täpliä ei ollutkaan.)

Ilonsekainen onni.

Vuoden odotus

28.05.2014

Olen kirjoittanut parin viime vuoden aikana ehkä useampaankin otteeseen, mistä löytäisin uuden laukun – jonkun todella ihanan.

Laukkukokoelmani koostuu enimmäkseen käytettynä ostetuista veskoista, joiden vastapainoksi haluaisin jonkun hieman ylellisemmän mutta toki silti kestävän ja tyyliseni laukun. Ja tämän kaiken vielä kohtuuhinnalla, sillä tonni tai kaksi tonnia on nyt vaan minun näkökulmastani aivan liian paljon käsilaukusta. Voisin ehkä sijoittaa saman summan järjestelmäkameraan tai maantiepyörään (tai ehkä mieluiten vaikka Pariisin-matkaan), mutta käsilaukkuun – en. En kuitenkin kritisoi niitä, jotka omistavat tuhansien eurojen laukkuja. Jos itselläni olisi niin paljon irtorahaa, että parin tonnin ostosta varten ei tarvitsisi säästää, ehkä minullakin olisi yksi tai kaksi luksuslaukkua. Tällä hetkellä laukkuni maksimibudjetti on 250 euroa, joka sekin on sievoinen summa rahaa.

Vuosi sitten löysin yhden potentiaalisen yksilön Vanhalla järjestetyistä Fashion Stock Sale -tapahtumasta, mutta jätin tyhmyyttäni laukun sinne, koska päädyin toiseen laukkuun LUMI ACCESSORIESin osastolla. Ostamatta jäänyt laukku on kirvellyt siitä lähtien, aina kun on laukkuproblematiikkaa mielessäni pyöritellyt.

lumi1

Tänä vuonna lähdin Fashion Stock Salesiin melko pienin odotuksin, sillä kyseisessä tapahtumassa on tarjolla edellisten mallistojen loppuja ja muita varastolöytöjä, mikä tosin tarkoittaa myös murto-osaa normihinnoista. Valikoima siis vaihtelee joka kerta.

Perjantaina menin joka tapauksessa kyselemään ”laukkuni” perään, ja kävi ilmi, että kyseistä Irina-laukkua oli ollut myynnissä muutama kappale, mutta ne oli jo myyty; olin paikalla vasta iltakuuden jälkeen. Ystävällisesti minulle kuitenkin kerrottiin, että seuraavana päivänä samaa laukkua olisi tulossa kolme kappaletta – ja YKSI NIISTÄ OLISI JUURI SE VIININPUNAINEN YKSILÖ, jota olin kaiholla vuoden päivät ajatellut. Ääni ja kädet täristen kyselin, olisiko kyseistä laukkua mahdollista varata, kun olin sen vuosi sitten typeryyttäni jättänyt ostamatta. En uskonut, että olisi, kun kerran oli kyse varastomyyntitapahtumasta. Mutta oli se!

Lauantaina kipitin Vanhalle uudemman kerran ja lähdin sieltä ikionnellisena uuden laukun omistajana.

lumi4

lumi5

Sen jälkeen olen lähinnä toistellut ääneen, miten kaunis laukku on ja ottanut siitä kuvia yhä uudestaan. Ja käyttänyt laukkua joka päivä (asutkin näyttävät heti paremmilta).

Ehkäpä tämä parin vuoden laukkustressi alkaisi olla nyt lusittu?

Neiti kesäheinä

27.05.2014

Onni oli tovi sitten myötä, kun löysin Frida marinan kirpparipuolelta henkäyksenohuen mekon luonnonvalkeaa silkkiä. Kesägarderobini on jo pidempään kaivannut jotain kesätuulen kepeää hentoisen väristä mekkosta, silkissä tietenkin, koska polyesteri ei tule kyseeseen. Olin sitä paitsi myynyt vähän aiemmin pihakirpparilla edellisen valkoisen silkkimekkoni, jonka oli tarkoitus täyttää tämän mekon tehtävä, mutta se ei siinä kohdallani onnistunut.

Kun katselin mekkoa vaatepuulla, mietin, että se on joko täydellinen tai sitten näytän siinä makkaralta, joka on  yritetty väen vängällä ängetä silkkisiin nakinkuoriin. Sovituskopissa kävi ilmi, että mekko oli juuri oikeaa kokoa minulle ja ennen kaikkea oikeaa mallia – näytän siinä paitsi kauniilta myös sopusuhtaiselta. Läpikuultavan ohut silkki on maailman pehmeintä, ja sen alla on vähintään yhtä pehmoinen viskoosi-elastaaninen alusmekko. Kaiken kruunaa herkullinen vesiputouskaulus – joista itse asiassa en juuri perusta, mutta tässä mekossa se on vain ja ainoastaan oikein.

Koska kepoisen kesäsilkin tarve ei ole kesäjuhlissa vaan yleisessä kesäisessä elämänmenossa (joka toki voi kuin huomaamattaan kääntyä juhliksi), mekkoa ei pariteta valkoisiin avokkaisiin vaan mustiin mokkaisiin peep toe -hapsusaapikkaisiin ja patinoituneenruskeaan punosvyöhön.

Ja jotta kokonaisuudesta tulisi minun makuuni melkein liian hippi, ajattelin vielä kokeilla joskus viime syksynä Palonista (verkkokauppa muuten toimii edelleen, vaikka kivijalkakauppa lopettikin!) ostamani kullanvärinsen poronnahkaisen hiuspannan virittämistä hiuksiini. Ja hitsi, miten helppo sillä oli tuo ”kampaus” väkertää – se ei edes tuntunut kampaukselta, koska se oli niin helppo ja nopea tehdä!

puistossa

Lopputuloksesta ei tullut liian hippi vaan kaunis ja minun tyyliseni, väitän. Kesä, täältä tullaan!

Kiitos kuvasta, ystäväni N!

TOHONO hiuspanta | ANGELA DAVIS, SECOND HAND mekko
BRONX kengät (jossain taka-alalla)
ZARA istuinalusta, joka tunnetaan myös takkina


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: