Talviaikaan siirtymisen jälkeen viihdyn entistä paremmin kotona, vaikka olen muutenkin varsinainen kotikissa. Tykkään touhuilla omaan tahtiini kotiaskareita, enkä pidä sitä minään kotoiluna, vaikka sekin on sinänsä hauskaa puuhaa. Minä järjestelen kotona nurkkia parempaan järjestykseen, luen keskeneräisiä lehtiä, huollan kenkiä, leikin Dillen kanssa, juon teetä, katson televisiosarjoja televiisorista tai läppäriltä, siivoan vessaa tai eteistä, bloggailen, surffaan netissä, korjaan vaatteita, poltan kynttilöitä – mitä nyt milloinkin on tehtäväksi kasaantunut tai tuntuu mukavalta tehdä.
Tähän aikaan vuodesta huomaan myös kerääväni niskaani tuttuja ja turvallisia harmaita kerroksia, kasmiria, merinovillaa, lampaanvillaa – ja jos vieläkin viluttaa, lisään vielä yhden kerroksen. Villasukat ovat kotona jalassani syyskuun alusta vappuun ja ylikin, riippuen siitä, miten kylmä loppukevät on.
Tämä kotiasu on toisinto vuoden takaisesta neulesortsiasusta. Samoissa sävyissä liikutaan tälläkin kertaa, nyt pitkähihaisen virkaa vain toimittaa kasmirneule.
Sukkahousut ja saappaat ovat uudet. Olen jo useamman vuoden pitänyt silmiä auki harmaille eläväpintaisille paksuille sukkiksille, jotka näyttäisivät villaisilta mutta eivät kuitenkaan kutittaisi.
Viime viikolla ennen Junior Boysin Tavastian-keikalle menoa tapoin aikaa Kampin kauppakeskuksessa ja poikkesin ensimmäisen kerran varmaan vuosiin Benettonin puotiin. Harmaiden sukkahousujen pitsineulos näytti kauniilta ja tuntui näpeissä suloisen pehmeältä, mutta epäilin, mahtavatko S-kokoa olevat sukkikset ovat minulle liian pitkät. Otin kuitenkin riskin, ja pakko myöntää, että tähän reiluun puolitoistametriseen varteen ja siis varsin lyhyisiin alaraajoihin olisi riittänyt ainakin viisi senttiä lyhyempipunttiset sukkahousut. No, kun kiskoo ylimääräiset sentit yläreisiin hameen tai sortsien suojiin, kaikki on taas hyvin; sukkikset eivät onneksi valu alaspäin.
Mustat nahkasaappaat taas löysin Marimekon tämän syksyn ystävämyynneistä. Täytyy kyllä myöntää, että nuo viimeiset Mari-ysmyt olivat ysmyhistoriani menestyksellisimmät: saappaiden lisäksi löysin sukkia ja sukkahousuja, koristetyynyn (jota tosin käytän sisätyynynä) ja yhden villaisen jutun. Kaikki aivan killeritapauksia!
Olettaisin, että nämäkin kengät ovat viime keväisiltä ysmyiltä löytyneiden Julia Lundstenin Marimekolle suunnitelemien korkojen tapaan kakkoslaatua. Itse on laadussa kakkosta ole havainnut; saappaat ovat mustaa nahkaa ulkoa ja sisältä ja tehty Brasiliassa, jossa taidetaan nahkakenkien valmistus. Varsin simppeleissä saappaissa on vähän jujua, nimittäin pinkki tehosteraita kumipohjan ja nahan välissä sekä takana olevat pinkit tikkaukset. Vinkeä idea, joka ei maan kamaralta huutele niin kovaa kuin pinkkien yksityiskohtien luulisi tekevän. Vetoketjua saappaissa ei ole, vaan ne vedetään väljähköistä varsista jalkaan. Hinta oli ysmyissä pudonnut muistini mukaan ainakin puoleen.
Olen ollut popoihini tyytyväinen. Ne ovat hyvät jalassa ja tasatöppösinä niillä pääsee harppomaan kovaakin niinä päivinä, kun koroilla kipittämiseen ei ole aikaa (tai hermoja). Yksinkertaisille mustille saappaille on aina käyttöä – neulesortsien lisäksi ajattelin yhdistää nämä ainakin mustiin nahkasortseihin ja pillifarkkuihin. Toimivat myös rentojen mekkojen seurassa, uskon.
Viikonloppuna tukkaa ei harjata ja meikiksi riittää huulipuna, tällä kertaa eleetöntä mutta jotenkin viehättävää viininpunaista. Ripsiväriä voi lisätä, jos siltä tuntuu.
Tykkäsin kovasti liki tykkänään harmaasta neuleasusta, mutta voisin kokeilla neulesortsien seuraksi myös vaikkapa silkkitoppia, jos sellaisen omistaisin.
neuletakki | Filippa K
neule | Global Essentials
sortsit | Topshop
sukkahousut | Benetton
kengät | Marimekko
Millaisissa asuissa te hiihtelette kotioloissa?
Vimps
