Suihkukaverit

Olen äärimmäisen nirso vai pitäisikö sanoa valikoiva, mitä tulee tuoksuihin. En ole tuoksuyliherkkä, en vain pysty käyttämään minkäänlaista kosmetiikkaa, jos en pidä sen tuoksusta. Sitten kun löydän oikean tuotteen – ja oikean tuoksuisen tuotteen – pitäydyn siinä pitkään, vuosienkin ajan, sillä kyllästyn tuoksuihin harvoin. Helppoa mieleisten tuoksujen löytäminen sen sijaan ei ole.

Nykyinen suihkusampooni on Korresin basilikan ja sitruunan tuoksuinen. Vaikka basilika tulee nimessä ennen sitruunaa, onneksi  tuoksu on enemmän sitruunainen kuin basilikainen.

Tykkään myös käyttää samaa tuoksuperhettä laajemmin. Olen löytänyt tähän ikään kolme tuoksua, ja omistan myös tuoksujeni suihkusampoot ja vartaloemulsiot.  Tuoksuistani tuoreimman, Chloén, suihkusampoo on koostumukseltaan ihanan paksu ja ylellinen. Ja se tuoksu!

Sampoissa olen pitänyt jo kohta 20 vuoden ajan Sebastianista, vaikka olenkin hairahtunut välillä muihin merkkeihin. Sebastianin Hydre-sampoo on kosteuttava ja toimii hienosti luonnostaan vähän turhankin taipuisalle hiuslaadulleni. Kuvasta puuttuu saman sarjan Hydre-hoitoaine; hiukseni ovat nykyään jo sen pituiset, että olen joutunut palaamaan säännölliseen hoitoaineen käyttöön. Pyrin käyttämään myös säännöllisesti syväpuhdistavaa sampoota. Tällä hetkellä käytössä on Four Reasonsin versio. Hyllyn takarivissä piileksii lisäksi Korresin riisiproteiinisampoo.

Suihkukavereiden joukosta löytyy myös SENSAIn silkkisarjan puhdistusvoide. Olen nyt käyttänyt silkkisarjan kaksoispuhdistusta yli vuoden, ja olen erittäin vakuuttunut. Missään muussa sarjassa puhdistusvoide ei ole ollut niin uskomattoman, ylellisen pehmeä ja täyteläinen vaahtoutuessaan – tunne iholla on sanoinkuvaamaton – ja puhdistusöljy niin huumaavan tuoksuinen ja ylellisen tuntuinen. Voin suositella täydestä sydämestäni!

Välillä käytän kasvojen puhdistukseen MACin puhdistusöljyä, joka on etenkin silmämeikin poistamiseen aivan ässä; matkoilla käytän vallan sitä. Ihana tuote, jossa on hurmaava kanelinen tuoksu.

Kuvasta puuttuu myös nykyinen kuorinta-aineeni, joka on myyjättären suosituksesta Diorin kaikille ihotyypeille soveltuvaa Doux Gommage Expressiä. Pidän rehellisen rakeisista kuorinta-aineista, ja tämä on sellainen, silti ei lainkaan väkivaltainen. Kuvassa näkyy Dermalogican riisipohjainen, äärimmäisen hellävarainen kuorinta, jota myös käytän edelleen toisinaan.

eturivissä
suihkusampoo | Korres Basil Lemon
puhdistuvoide | Kanebo SENSAI Silky Purifying Creamy Soap Step 2
kuorinta-aine | dermalogica daily microfoliant
puhdistusöljy | MAC Cleanse Off Oil
suihkusampoo | Chloé Chloé

takarivissä
sampoo | Sebastian Hydre
sampoo | Four Reasons Deep Cleanse Shampoo
sampoo | Korres Rise Proteins & Oligoelements
suihkusampoo | YSL Cinema
suihkusampoo | Jean-Paul Gaultier Classique

Millaisia tuotteita teidän kylpyhuoneistanne löytyy?

Paksun villatakin dilemma

Tykkään yli kaiken kaksi vuotta vanhasta, kotilomaisesta villatakistani. Siinä viehättää edelleen kaikki: kaunis hiekanruskea väri, patenttineulos, kahdessa rivissä olevat napit ja väljä, kotilonmuotoinen leikkaus ilman hihoja. Tuskaa on tuottanut ainoastaan villatakin yhdistäminen ulkovaatteisiin: se on niin leveä ja muhkea, ettei sitä hevin survota minkään takin alle, eikä lopputulos näytä kauniilta, jos takin alta tursuaa jotain hallitsematonta.

Viimein ymmärsin kokeilla neuletakkia viittoihini, ja johan onnistui. Viitat ovat juuri sen mallisia, että hieman paksumpikin neule mahtuu niiden alle useimmiten vaivattomasti. Riskinä tosin on, että näyttää pari vaatekokoa suuremmalta tai jopa siunattuun tilaan saatetulta. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään tämän efektin.

Koska tässä kotilossa ei ole hihoja, alle puetulla pitkähihaisella paidalla tai paitapuserolla on helppo leikitellä. Tällä kertaa puin neuletakin alle nudenvärisen viskoosipaitapuseron, jonka tampilla ylös käärityt hihat näyttivät neuletakin kanssa kivalta. Useimmiten käytän kotilo-neuletakkia ilman vyötä, sillä silloin kotilon muoto pääsee paremmin esille, mutta se toimii myös vyön kanssa.

Maanläheisiä sävyjä kirkastamaan valitsin huulille iloista pinkkiä.

neuletakki | Zara
paitapusero | Lindex
vyö | Tiger of Sweden
sukkahousut | Wolford
kengät | Marimekko

edellisten lisäksi
viitta | Topshop, second hand
laukku | Zara
hansikkaat | MTWTFSS

huulipuna | Lumene 109 Time for Party Juhlitaan

Onko teillä koskaan vaikeuksia paksujen neuleiden kanssa?

Petausapulainen

Ihanimpia luonteenpiirteitä kissanpojassani Dillessä on hänen sosiaalisuutensa. Siellä missä ihmiset, siellä Dille. Siellä missä tapahtuu, siellä Dille.

Dille tykkää osallistua kotiaskareisiin, ja kun esimerkiksi sänkyä pedataan, hän on luonnollisesti mukana juonessa. Mamin pikku petausapulainen.

Poika vain tuppaa olemaan liian nopea kameralleni. Tai ehkä kamera vain on liian hidas.

Alkuvuoden asu

Löysin syksyllä mustat pillifarkut, tietenkin silloin kun en ollut sellaisia etsimässäkään. Nuo JC:n oman Crocker-malliston Pow 2nd Skin -farkut ovat osoittautuneet todellakin täydellisisiksi mustiksi pillifarkuiksi. Niin täydellisiksi, että olen pukeutunut niihin ostotapahtuman jälkeen miltei joka päivä. Samoin kävi niille kesän lopulla verkkoalesta kaapatuille kummallisille kengille; ne ovat olleet niin luonteikkaat ja täydellisen mukavat jalassa, että kenkäongelmia ei ole viime aikoina ilmennyt lainkaan.

Olen luonnollisesti tehnyt alennuslöytöjä, oikeinkin onnistuneita, jotka kaipaavat omaa postaustaan. Yksi niistä on flanellipaita, jollainen on ollut hakusessa useamman vuoden ajan. JC:stä tärppäsi tälläkin kertaa.

Edellisen kerran käytin ruudullista flanellipaitaa grungevuosinani 1990-luvun alkupuoliskolla. Omistin tuolloin useamman flanellipaidan, mutta ne olivat joko isän tai poikaystävän vanhoja ja sen mukaisesti todella väljiä – mutta sellaisiahan niiden siihen aikaan pitikin olla. Nyt halusin flanellipaitani hitusen naisellisempana mutta kuitenkin varsin suoraan ja väljästi leikattuna. Tämä yksilö on naisten mallistosta, ja malliltaan juuri sitä mitä hain. Olen ollut luvattoman rakastunut flanellipaitaani ja pukeutunut siihen yli puolet viikosta viikko toisensa perään. Se on miellyttävän lämmin mutta ei liian kuuma näin talvella ja jollain selittämättömällä tavalla törkeän hyvän näköinen.

Siinä kolme vuodenvaihteen suosikkia, joista vähintään yksi on ollut koko ajan niskassa tai parhaimmillaan kaikki yhtä aikaa.

paitapusero | JC
vyö | Tiger of Sweden
farkut | Crocker Pow 2nd Skin
sukat | h&m
kengät | Whyred

Mihin te olette alkuvuodesta sonnustautuneet?

Vekki vieköön

Vekkihameet eivät ole oikeastaan koskaan olleet minun juttuni. Vuosikausia pidin niitä tylsinä toimistovaateparsina, ja sittemmin, kun yritin päästä niiden kanssa sinuiksi, havaitsin että vyötärö – lantio -suhteeni ja vyötäröltä lähtevät vekitykset eivät kerta kaikkiaan sopineet yhteen; alavartaloni näytti vekkien myötä suurentuneen useammankin vaatekoon.

Jaksoin kuitenkin jatkaa haaveilua vekkihameesta, jonka vyötärökaitale ei olisi liian kireä uumalleni ja jonka kangas ei olisi kovin jäykkää, mikä tekee vekeistä entistäkin tönkömmät.

Alkusyksystä kirpparilla sitten tärppäsi. Kotimainen musta vekkihame – puolihame, kuten äitini sanoisi – on ehtaa sataprosenttista polyesteriä, mikä tällä kertaa on vain hyvä asia, sillä nyt kangas (ja ne vekit)  laskeutuvat kauniisti. Hameessa on kuminauhavyötärö, mikä vuorostaan takaa, että vekit eivät ryöpsähdä vyötäröltä turhan lihottavasti.

Mietiskelin, mikä olisi sopiva yläosa vekkihameelle, kun en ollut sellaista aiemmin käyttänyt. Päädyin harmaaseen neuleeseen, joka osoittautui oikeastaan aika perinteiseksi valinnaksi; mieleen tulivat koulupuvut. Koulupukufiilistä häivyttämään valitsin kengiksi teräväkärkiset vanhat leokorkkarini ja kaulaan Youth vs. Futuren hopeisen sulkakorun, ja homma toimii. Halusin myös kokeilla, miltä muutama vuosi sitten New Yorkista saamani sinapinruskea rannekoru näyttäisi harmaan neuleen ja konservatiivisen vekkihameen seurassa, ja hyvältähän se – ehkä jopa hieman paremmalta kuin hopeasulat.

Tämän kokeilun myötä innostuin vekkihameestani niin paljon, että aion todellakin kokeilla muunkinlaisia yläosia vekkien kanssa.

neule | COS
kaulakoru | Youth vs. Future
rannekoru | tuliainen New Yorkista
vyö | Tiger of Sweden
hame | Miss TS, second hand
sukkahousut | Wolford
kengät | Dumond

Tykkäättekö te vekkihameista?

Bloggauspiste

Tykkäisin pitää kannettavaa tietokonettani kirjoituspöydällä, jollaisen omistankin. Nykyisessä kodissani ei kuitenkaan ole riittävästi huoneita kirjoituspöydälle, ja siksi tietokone onkin ottanut luontevasti paikkansa olohuoneen sohvapöydältä. Ei ehkä kaunein valinta mutta käytännöllinen kaltaiselleni monia asioita samanaikaisesti tekevälle tyypille – samalla kun bloggaan tai surffaan netissä, vilkuilen usein myös televisiota, joka on sohvapöytää vastapäätä, silitän sylissäni olevaa Dilleä ja siemailen teetä. Muun muassa.

Olen kyllä harkinnut pienen pöytätason hankkimista läppärille, mutta en usko, että jaksaisin nököttää koneella pää seinää vasten. Mieluummin teen sen sohvalla, joka kuitenkin on olohuoneen tärkeimpiä huonekaluja. Ja saahan koneen sivuun silloin, jos haluaa kattaa vieraille jotain pöydälle tai tehdä sohvapöydästä sisustuksellisesti miellyttävämmän.

Kukat ja etenkin leikkokukat ovat muuten ehkä helpoin tapa tehdä sisustuksesta, siis kodista, miellyttävämpää. Kotonani on lähes aina leikkokukkia muutamien viherkasvien lisäksi; ne tuovat myös miellyttävän ripauksen ylellisyyttä arkipäivään.

Gladiolukset ovat yksiä lempikukistani, ja vielä kauniimpia ja ihanampia niistä tulee, kun niitä saa lahjaksi. Näistäkin kukista oli iloa ja kauneutta hämmentävän pitkään.

En ole erityisempi teknologiafriikki, pikemminkin pidän itseäni tekniikan ihmelapsena – siis sellaisena, joka ymmärtää heikosti tekniikan päälle. Käpäläni on aina ollut Nokia, eikä minulla ole mitään hinkua hankkia iPhonea, vaikka se varmasti käytännöllinen ja kiva kapine onkin.

Inspiraatiota pukeutumiseen ja yleisemminkin tyyliin haen usein vanhoista muotiaviiseista. Tällä kertaa tyyliajatusten tuulettamisesta vastasi Paris Voguen viime vuoden lokakuun juhlanumero.

tietokone | HP
käpälä | Nokia C6
kukat | rakkaalta
aikakauslehti | Paris Vogue Octobre 2010

Miltä teidän datailupaikkanne näyttävät?

Mustaa nahkaa mustalla nahalla

Marimekon kuluneen syksyn ystävämyynneistä löydetyt mustat nahkasaappaat ovat osoittautuneet nappihankinnaksi. Ne ovat ihanat jalassa, pohkeita lämmittävät mekoissa, sortseissa ja hameissa haahuillessa ja rennon mutta klassisen kauniit. Ja toimivat myös pillifarkkujen kanssa.

Yhtenä päivänä pähkäilin, miltä mustat nahkasaapikkaat mahtaisivat näyttää johonkin muuhun mustaan ja nahkaiseen yhdistettynä, nimittäin mustiin nahkasortseihin, joista on tullut kuluneen syksyn ehkä eniten käyttämäni kostyymi. Ja hyvältä näyttää! Ei yhtään liian rajulta, kuten hieman pelkäsin – saan siis huojentuneena unohtaa arveluttavat mielikuvani.

Filippa K:n parkatakkia vai pitäisikö sanoa maiharia, kuten me ammoin 1990-luvulla moisia rotseja kutsuimme, ei ole näkynyt blogissa aikaisemmin. Ostin takin viime keväänä the ageing young rebel -blogin Anulta, ja olen tykännyt takista kovasti. Käytin maiharia jo keväällä, mutta ahkerampaan käyttöön se on päässyt tänä syksynä. Pidän takin rennosta ilmeestä, taskuista ja mustasta väristä. Vyötäröä voi kuroa vuoripuolelta enemmän esille, jos siltä tuntuu, muuten rotsi on suoraan leikattu. Lisäksi siinä on huppu, joka tosin tällä kertaaon  piilotettu vetoketjun taakse. Oikeastaan se on aika klassinen takki, joka näyttää hyvältä niin tällaisten sortsiasujen kuin farkkujenkin kanssa.

Ensiesittelyssä asukuvissa on myös kesällä Acnen verkkokaupan alesta kalastettu kasrmirneule. Tämäkin on niin ihana! Jumalaisen pehmoinen. Malliltaan yksinkertainen mutta yksityiskohdiltaan harkittu ja kiinnostava – kuten Acne parhaimmillaan on. Koetan tehdä myöhemmin oman postauksen, jossa nuo kivat detaljit näkyvät.

Kiitos kuvista, Nina!

hattu | Benetton
takki| Filippa K, second hand
huivi | Aleksi 13:sta
hansikkaat | MTWTFSS
neule | Acne
vyö | Tiger of Sweden
sortsit | Vila
sukkahousut | Wolford
kengät | Marimekko

Onko teillä onnistuneita kokeiluja mustan nahan ja mustan nahan yhdistelyistä?

Paikka sormukselle

Olen etsinyt yli vuoden jotain mieleistä cocktailsormusta, heikoin tuloksin.

Sormus saisi olla kookas ja aitoja materiaaleja – mieluiten rosteria, mutta hopea ja muut vaaleat metallit kelpaavat; poikkeustapauksessa kultainenkin sormus passaisi, jos se olisi muuten toiveitteni mukainen.

Kantasormuksen tapaan upotettu kivi (materiaalilla vähemmän väliä kuin värillä, kunhan ei ole muovia) olisi kiva, modernimmalla istutuksella ja muotoilulla vielä kivempi. Toinen vaihtoehto voisi olla eläinaiheinen sormus. Viime aikoina paljon nähtyä peuranpääsormusta en halua; jokin muu eläin, vaikkapa kaniini, kettu tai leijona olisi mieleisempi. Hintahaarukkaa olisin valmis venyttämään 250 euroon, mutta jos jotain omanlaista tulisi vastaan reilulla satasella, olisin vieläkin iloisempi.

Jotain yllä olevan kaltaista olen välillä verkosta löytänyt, mutta jos teillä on jakaa korusuunnitelijoiden nimiä tai verkkokauppoja, joista voisin kadonneen sormukseni löytää, olisin kovin kiitollinen! Ostaisin sormukseni kuitenkin mieluiten sovittamalla, joten jos osaatte vinkata Helsingistä kauppaa tai kultasepänliikettää, jolla on kiinnostava valikoima, vihjeet otetaan kiitollisuudella vastaan. Vintagekorutkin siis kelpaavat, enemmän kuin hyvin. Tähän mennessä olen pohtinut Bexroxia ja Philippe Audibertia. Onko teillä näistä korumerkeistä kokemusta?

Täydellisen sormuksen puutetta korvaa tänään korutaiteilija Pentti Sarpanevan 1960-luvulla Turun Hopealle suunnitelema iso pronssisormus, johon istutetun ametistin sivut on hiottu mutta jätetty ylhäältä särmästi rosoiseksi.

Löysin sormuksen jo vuosia sitten osto- ja myyntiliikkeestä; minulla oli jo tuolloin herran vastaavaan sarjaan kuuluva pienempi sormus, pronssia ja ametistia sekin. Pronssi muuten oli kuulemma Sarpanevan suosikkikorumateriaali.

Bexroxin cocktailsormus täältä
hopeanvärinen kaniinisormus täältä
kullanvärinen kaniinisormus täältä

Onko teillä lempisormusmerkkiä?

Kotikissan viikonloppuasu

Talviaikaan siirtymisen jälkeen viihdyn entistä paremmin kotona, vaikka olen muutenkin varsinainen kotikissa. Tykkään touhuilla omaan tahtiini kotiaskareita, enkä pidä sitä minään kotoiluna, vaikka sekin on sinänsä hauskaa puuhaa. Minä järjestelen kotona nurkkia parempaan järjestykseen, luen keskeneräisiä lehtiä, huollan kenkiä, leikin Dillen kanssa, juon teetä, katson televisiosarjoja televiisorista tai läppäriltä, siivoan vessaa tai eteistä, bloggailen, surffaan netissä, korjaan vaatteita, poltan kynttilöitä – mitä nyt milloinkin on tehtäväksi kasaantunut tai tuntuu mukavalta tehdä.

Tähän aikaan vuodesta huomaan myös kerääväni niskaani tuttuja ja turvallisia harmaita kerroksia, kasmiria, merinovillaa, lampaanvillaa – ja jos vieläkin viluttaa, lisään vielä yhden kerroksen. Villasukat ovat kotona jalassani syyskuun alusta vappuun ja ylikin, riippuen siitä, miten kylmä loppukevät on.

Tämä kotiasu on toisinto vuoden takaisesta neulesortsiasusta. Samoissa sävyissä liikutaan tälläkin kertaa, nyt pitkähihaisen virkaa vain toimittaa kasmirneule.

Sukkahousut ja saappaat ovat uudet. Olen jo useamman vuoden pitänyt silmiä auki harmaille eläväpintaisille paksuille sukkiksille, jotka näyttäisivät villaisilta mutta eivät kuitenkaan kutittaisi.

Viime viikolla ennen Junior Boysin Tavastian-keikalle menoa tapoin aikaa Kampin kauppakeskuksessa ja poikkesin ensimmäisen kerran varmaan vuosiin Benettonin puotiin. Harmaiden sukkahousujen pitsineulos näytti kauniilta ja tuntui näpeissä suloisen pehmeältä, mutta epäilin, mahtavatko S-kokoa olevat sukkikset ovat minulle liian pitkät. Otin kuitenkin riskin, ja pakko myöntää, että tähän reiluun puolitoistametriseen varteen ja siis varsin lyhyisiin alaraajoihin olisi riittänyt ainakin viisi senttiä lyhyempipunttiset sukkahousut. No, kun kiskoo ylimääräiset sentit yläreisiin hameen tai sortsien suojiin, kaikki on taas hyvin; sukkikset eivät onneksi valu alaspäin.

Mustat nahkasaappaat taas löysin Marimekon tämän syksyn ystävämyynneistä. Täytyy kyllä myöntää, että nuo viimeiset Mari-ysmyt olivat ysmyhistoriani menestyksellisimmät: saappaiden lisäksi löysin sukkia ja sukkahousuja, koristetyynyn (jota tosin käytän sisätyynynä) ja yhden villaisen jutun. Kaikki aivan killeritapauksia!

Olettaisin, että nämäkin kengät ovat viime keväisiltä ysmyiltä löytyneiden Julia Lundstenin Marimekolle suunnitelemien korkojen tapaan kakkoslaatua. Itse on laadussa kakkosta ole havainnut; saappaat ovat mustaa nahkaa ulkoa ja sisältä ja tehty Brasiliassa, jossa taidetaan nahkakenkien valmistus. Varsin simppeleissä saappaissa on vähän jujua, nimittäin pinkki tehosteraita kumipohjan ja nahan välissä sekä takana olevat pinkit tikkaukset. Vinkeä idea, joka ei maan kamaralta huutele niin kovaa kuin pinkkien yksityiskohtien luulisi tekevän. Vetoketjua saappaissa ei ole, vaan ne vedetään väljähköistä varsista jalkaan. Hinta oli ysmyissä pudonnut muistini mukaan ainakin puoleen.

Olen ollut popoihini tyytyväinen. Ne ovat hyvät jalassa ja tasatöppösinä niillä pääsee harppomaan kovaakin niinä päivinä, kun koroilla kipittämiseen ei ole aikaa (tai hermoja). Yksinkertaisille mustille saappaille on aina käyttöä – neulesortsien lisäksi ajattelin yhdistää nämä ainakin mustiin nahkasortseihin ja pillifarkkuihin. Toimivat myös rentojen mekkojen seurassa, uskon.

Viikonloppuna tukkaa ei harjata ja meikiksi riittää huulipuna, tällä kertaa eleetöntä mutta jotenkin viehättävää viininpunaista. Ripsiväriä voi lisätä, jos siltä tuntuu.

Tykkäsin kovasti liki tykkänään harmaasta neuleasusta, mutta voisin kokeilla neulesortsien seuraksi myös vaikkapa silkkitoppia, jos sellaisen omistaisin.

neuletakki | Filippa K
neule | Global Essentials
sortsit | Topshop
sukkahousut | Benetton
kengät | Marimekko

Millaisissa asuissa te hiihtelette kotioloissa?

Talviunilla

Tältä on tuntunut viime viikkoina. Ja tätä olen kyllä tehnytkin viime viikkoina, aina kun on ollut mahdollisuus. Esimerkiksi tänä viikonloppuna.

Ollapa kissa.