Alekesä 2014 oli hyvä, osa 1: Kenkäonnea

07.08.2014

Tämä kesä on ollut enemmän kuin menestyksekäs alennusmyyntien suhteen. Määrällisesti se ei ole ollut valtava, sen sijaan olen löytänyt garderobiini olennaisesti kuuluvia vaateparsia ja asusteita, joista joitakin olen metsästänyt vuosia. Muutama jahti on siis saatu viimein päätökseen, mistä olen hyvin iloinen.

Nyt jo lusitun kesäloman alkajaisiksi lähdin kesäkuun viimeisenä lauantaina lentäen Ouluun ja siellä Hailuotoon Bättre Folk -festareille. Koska en ollut käynyt Oulussa hävettävän pitkään aikaan, päätin jäädä kaupunkiin yhtä vuorokautta pidemmäksi ajaksi ja ostin paluulennon vasta maanantaille. Lento kotiin lähti illansuussa kuudelta, joten maanantaina oli aikaa kierrellä myös alennusmyynneissä. Ja siellähän tärppäsi, paremmin kuin osasin odottaakaan!

Poikkesin Oulun Stockmannin vieressä sijaitsevaan Vima-tavarataloon, jonka kenkäosastolla oli hyviä aleprosentteja – ja hyviä laatumerkkejä. Sydämeni pomppasi ylimääräisen kerran, huomasin, että loppukeväästä haikailemani TIGER OF SWEDENin sandaalit olivat alessa – ja minun koossani! Kun kengät tuntuivat mukavilta jalassa, vakuutuin entisestään.

sandaalit1

sandaalit2

Mutta sitten huomasin, että myös nudeja avokkaita oli alennuksessa, ja nudeja avokkaita olen etsinyt kauemmin kuin olen pitänyt tätä blogia.

Potentiaalit yksilöt olivat TED BAKERin – merkki, jonka tunnen etenkin ruseteistaan mutta jota en omista itse lainkaan. Esillä olleissa tedbakereissa oli kaikki kohdallaan: kaunis, klassinen malli, kunnon korko (ei kuitenkaan liian korkea), miellyttävät jalassa, hinta.

avokkaat1

Siinä sitten ämpyilin taas, ostaako vain toiset vai molemmat. Kenkäfriikkinä päädyin kiikuttamaan molemmat kotiin, kuinka yllättävää.

Tykkään molempien kenkien kauniista kullanvärisistä yksityiskohdista, sandaalien kulmikkaista kultasoljista ja avokkaiden kullanvärisistä kärkikoristeista, takasaumassa olevasta nastasta ja korkojen alareunassa olevista metalliupotuksista.

sandaalit1kohta1

avokkaat1kohta1

avokkaat1kohta2

Kullanvärinen, nahkainen sisäpohja, jota oli terästetty vaaleanpunaisella kiiltonahalla, oli kuin meikäläisen unelmista.

avokkaat1kohta3

Ilahduin myös, kun kenkien pohjat olivat niin ikään kullanväriset – ja niihin oli kaiverrettu Cinderella is a proof that a new pair of shoes can change your life. -teksti. Hurmaavaa! Ehkä tuttua Ted Baker -faneille, mutta minulle hauska ja ihana yllätys.

Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, kengät päätyivät heti käyttöön, ja kuvaamaan ennätin ne vasta myöhemmin.

avokkaat1kohta4

Olo on onnekas, kun vuosikausia metsästämäni nudet avokkaat löytyivät viimeinkin ja ovat käytössä osoittautuneet superhyviksi ja -mukaviksi kengiksi. Kauniiksihan ne jo tiesinkin. Lisäksi iloitsen klassisista, makuni mukaisista sandaaleista, joiden uskon päätyvän jalkoihini tulevinakin kesinä.

TIGER OF SWEDEN sandaalit | TED BAKER avokkaat

 

 

Täydellisen mekon kaava

03.07.2014

Useimmiten se täydellinen vaateparsi tulee vastaan, kun sitä ei etsi. Tai ainakin silloin, kun lompakon pohjalla ei ole häävisti dinaareja muuhunkaan elämään, saati sitten kostyymeihin.

Jos sellaisena hetkenä käyttäytyy taloudellisessa mielessä järkevästi, suomii itseään loppuikänsä aina, kun kyseinen vaatekappale tulee mieleen. (Olen kokenut tämän muutaman kerran, ja kärsin siitä vieläkin, vuosienkin jälkeen.) Parasta siis asennoitua loppukuukauden puuroruokavalioon ja sijoittaa vähäiset pennosensa siihen oikeasti tärkeään eli Täydelliseen mekkoon.

Olin kesäloman alkajaisiksi aivan toisella puolella maata, festaribussissa matkalla Oulun Hailuotoon Bättre Folk -festareille, kun tylsyyksissäni selasin puhelimellani Facebookia. Karhupuiston laidalla Helsingin Kalliossa sijaitsevan Hoochie Mama Janesin – yksi parhaista second hand -putiikeista, tiedättehän – FB-sivuilla verkkokalvoilleni lävähti mekko, jossa oli kaikki kohdallaan, siis kaikki.

Millainen sitten on täydellisen mekon kaava?

No, tässä tuntomerkkejä:
1| Se on 1950-luvulta, jolloin tehtyjen mekkojen mittasuhteet ja leikkaukset ovat täydelliset minun vartalolleni. Helman pituus on juuri oikea, ja etumustassa on tilaa riittävästi, mutta silti mekko istuu kuin hanska sekä miehustasta että vyötäröltä – eikä selkäosa ole milliäkään liian pitkä, kuten käytännössä aina mekoissa ja takeissa kaltaisellani 152-senttisellä tapauksella. Koska mekossa ei ole milliäkään joustoa, istuvuuden pitääkin olla just eikä melkein.
2| Sen värimaailma on täydellinen: mustalla pohjalla pinkkiä ja oliivinvihreää. Rakastan pinkkiä, mutta en kovin mieluusti pukeutuisi kokopinkkiin mekkoon. En enää. Tässä mekossa pinkkiä on juuri sopivasti, ja ihan parasta, että siinä on myös ikuista lempiväriäni, syvää oliivinvihreää.
3| Kangas on upeaa sileää silkkitaftia (näin päättelimme Hoochie Mama Janen omistajan Irjan kanssa), mutta sen kukkakuviot ovat pehmeää samettia. Ja minähän ra-kas-tan samettia. Eikä tällaisia kankaita vaan enää tehdä.
4| Suurin osa avokkaistani kelpaa mekon kavereiksi. Mustilla kengillä saa aivan erilaisen lopputuloksen kuin nudeilla tai oliivinvihreillä (ne ovat ehkä täydellisimmät kengät tälle mekolle).

Varasin mekon siltä bussi-istumalta, ja tiesin jo siinä vaiheessa, kun sain putiikissa mekon henkarissa käsiini, että se on täydellinen ja että se istuu minulle täydellisesti. Ja niinhän se sitten tekikin. Mikä mekko-onni!

mekko

SECOND HAND, Hoochie Mama Jane mekko | TED BAKER kengät

Kuva Irja / Hoochie Mama Jane – kiitos!

Luvassa myöhemmin myös lisäkuvia!

Kesä villapaidassa

26.06.2014

Nämä niin sanotut ”kesäkelit” ovat olleet varsin ankeita, mutta päätin sitten kuitenkin kääntää syyskuu kesäkuussa -sään voitoksi: siihen second hand -putiikista löytyneeseen midimittaiseen villasekoitehameeseen, joka lähti juuri mukaan ensi syksyä ajatellen, voi sonnustautua jo nyt – ei tule kuuma, kuten oikeana kesänä tulisi.

Sama juttu villapaitojen kanssa. Merino- tai kasmirnuttuja ei tarvitse pakastaa kylmempiä kelejä varten, koska ne ovat täällä jo nyt, eivät vain pakastimessa. Olenkin nimennyt tämän FILIPPA K:n hennonhaaleanpunaisen mohairneuleen kesävillapaidaksi. Oikeana kesänä siinä tulisi helposti hiki, mutta ei nyt.

Minähän kuolasin tätä neuletta koko kevään; kirjoitin siitä täällä blogissakin. En malttanut myöskään odotella mahdollisia aleaikoja (tavatonta kohdallani), sillä ajatus siitä, että tämä vaaleanpunainen unelma jäisi uupumaan garderobistani, suorastaan kauhistutti. Kuvissa tuo hentoinen väri on melkein palanut pois.

vyo

Muita hyviä kesään liittyviä juttuja:
1| saa pukeutua taas lempikesätakkiin, kolmatta kesää niskassa kuluvaan armeijahenkiseen parkaan
2| tarkenee avokkaissa ilman sukkia (no on välillä ollut pakko käyttää piru vieköön nilkkasukkiakin, mutta onneksi on glittersukat)
3| se keväisin ja syksyisin lyhyeksi parjattu kausi, jolloin voi yhdistää villapaidan tai villakangasulsterin paljaisiin nilkkoihin ja avokkaisiin, on taas täällä.

Mikäs tässä sitten vaatehifistelijän elellessä.

Olen muuten vähän itsellenikin yllätykseksi tykästynyt oikeastaan ekan kerran elämässäni korkeavyötäröisiin farkkuihin. Korkeavyötäröisiä sortseja ja hameita käytän toisinaan, mutta farkuissa suosin liki aina matalavyötäröistä mallia. No näissä CROCKERin Pow 2nd skin -farkuissa on varsin korkea vyötärö, ja jostain syystä se näyttää nyt hyvältä. Yläosatkin näyttävät erilaiselta korkean vyötärön kanssa, tai ainakin niitä pitää valita vähän eri kriteereillä kuin matalavyötäröisten alaosien kanssa.

Yksi viime aikojen ilahtumisen hetkiä myös oli, kun älysin kokeilla tätä IRIARTE IRIARTEn vyötä farkkujen kanssa. Olen nimittäin käyttänyt tätä melko lyhyttä vyötä vain mekkojen kanssa, koska eihän se lantion yli ole yltänyt – mutta näissä korkeavyötäröisissä farkuissapa vyötärö on ylempänä, ja jo vain yltää! Konjakinruskean nahan, haaltuneenvaaleanpunaisen ja mustan yhdistelmä on mielestäni aina vastustamaton.

asu_rotsi1

asu_rotsi2

asu1

Kengät muuten eivät ole uudet, vaikka eivät ole blogissa tätä ennen esiintyneetkään. Löysin ne viime syksyn alussa, vai oliko se loppukesää, edesmenneen Rizzon alesta.

Rizzon lopettaminen oli kyllä suuri menetys kaltaiselleni kenkäfriikille. Sieltä löysi aina kunnon valikoiman laadukkaita merkkejä, kuten vaikka ACNEa, HOPEa tai SEE BY CHLOEa, ja myös putiikin oman merkin kengät olivat laatuisasti valmistettuja. Niin nämäkin; korkeasta stiletosta huolimatta hyvät jalassa ja kävellä. Made in Italy -teksti pohjassa takaa sen.

kengat1

kengat11

kengat2

kengat3

ZARA takki | FILIPPA K neule | IRIARTE IRIARTE vyö
CROCKER Pow 2nd skin farkut | RIZZO kengät

Päivän yksityiskohta | Vaaleanpunaista tuplana

13.06.2014

Elämä on kiertokulkua. Aina tietyn ajan jälkeen samat linjat ja materiaalit ovat trendien keskiössä, aivan kuten aallot lyövät rantaan oman syklinsä mukaisesti, yhä uudelleen ja uudelleen.

Saman syklisyyden huomaan myös pukeutumiseen liittyvien lempivärieni kanssa (sisustamisen lempivärit voivat olla jotain aivan muuta): kun aikaa on kulunut tarpeeksi, vanhakin suola alkaa janottaa.

Nyt on ilmeisesti kulunut riittävän pitkään siitä, kun viimeksi pukeuduin vaaleanpunaiseen. Blogin alkumetreillä, kohta viisi vuotta sitten vaaleanpunaista ja pinkkiä päätyi ylleni varsin usein, mutta useampaan vuoteen vaaleanpunaista ei juuri ole päälläni nähty.

Kunnes tänä aamuna tajusin, että se on tehnyt paluunsa. Vaaleanpunainen.

tennarit1

tennarit2

Ainakin kolme viime aikojen hankinnoista on eri sävyisiä vaaleanpunaisia, ja ne kaikki ovat niskassani nyt. Samanaikaisesti. Toimii, koska sävyt vaihtelevat, ja materiaalit myös.

Kuvissa niistä kaksi.

Tunne on kuin kahdeksanvuotiaalla Miralla, joka oli juuri valinnut oululaisessa marketissa itselleen maailman kauneimmat vaaleanpunaiset Leo-lenkkarit. (Niiden merkki ihan oikeasti oli Leo, vaikka täpliä ei ollutkaan.)

Ilonsekainen onni.

Vuoden odotus

28.05.2014

Olen kirjoittanut parin viime vuoden aikana ehkä useampaankin otteeseen, mistä löytäisin uuden laukun – jonkun todella ihanan.

Laukkukokoelmani koostuu enimmäkseen käytettynä ostetuista veskoista, joiden vastapainoksi haluaisin jonkun hieman ylellisemmän mutta toki silti kestävän ja tyyliseni laukun. Ja tämän kaiken vielä kohtuuhinnalla, sillä tonni tai kaksi tonnia on nyt vaan minun näkökulmastani aivan liian paljon käsilaukusta. Voisin ehkä sijoittaa saman summan järjestelmäkameraan tai maantiepyörään (tai ehkä mieluiten vaikka Pariisin-matkaan), mutta käsilaukkuun – en. En kuitenkin kritisoi niitä, jotka omistavat tuhansien eurojen laukkuja. Jos itselläni olisi niin paljon irtorahaa, että parin tonnin ostosta varten ei tarvitsisi säästää, ehkä minullakin olisi yksi tai kaksi luksuslaukkua. Tällä hetkellä laukkuni maksimibudjetti on 250 euroa, joka sekin on sievoinen summa rahaa.

Vuosi sitten löysin yhden potentiaalisen yksilön Vanhalla järjestetyistä Fashion Stock Sale -tapahtumasta, mutta jätin tyhmyyttäni laukun sinne, koska päädyin toiseen laukkuun LUMI ACCESSORIESin osastolla. Ostamatta jäänyt laukku on kirvellyt siitä lähtien, aina kun on laukkuproblematiikkaa mielessäni pyöritellyt.

lumi1

Tänä vuonna lähdin Fashion Stock Salesiin melko pienin odotuksin, sillä kyseisessä tapahtumassa on tarjolla edellisten mallistojen loppuja ja muita varastolöytöjä, mikä tosin tarkoittaa myös murto-osaa normihinnoista. Valikoima siis vaihtelee joka kerta.

Perjantaina menin joka tapauksessa kyselemään ”laukkuni” perään, ja kävi ilmi, että kyseistä Irina-laukkua oli ollut myynnissä muutama kappale, mutta ne oli jo myyty; olin paikalla vasta iltakuuden jälkeen. Ystävällisesti minulle kuitenkin kerrottiin, että seuraavana päivänä samaa laukkua olisi tulossa kolme kappaletta – ja YKSI NIISTÄ OLISI JUURI SE VIININPUNAINEN YKSILÖ, jota olin kaiholla vuoden päivät ajatellut. Ääni ja kädet täristen kyselin, olisiko kyseistä laukkua mahdollista varata, kun olin sen vuosi sitten typeryyttäni jättänyt ostamatta. En uskonut, että olisi, kun kerran oli kyse varastomyyntitapahtumasta. Mutta oli se!

Lauantaina kipitin Vanhalle uudemman kerran ja lähdin sieltä ikionnellisena uuden laukun omistajana.

lumi4

lumi5

Sen jälkeen olen lähinnä toistellut ääneen, miten kaunis laukku on ja ottanut siitä kuvia yhä uudestaan. Ja käyttänyt laukkua joka päivä (asutkin näyttävät heti paremmilta).

Ehkäpä tämä parin vuoden laukkustressi alkaisi olla nyt lusittu?

Neiti kesäheinä

27.05.2014

Onni oli tovi sitten myötä, kun löysin Frida marinan kirpparipuolelta henkäyksenohuen mekon luonnonvalkeaa silkkiä. Kesägarderobini on jo pidempään kaivannut jotain kesätuulen kepeää hentoisen väristä mekkosta, silkissä tietenkin, koska polyesteri ei tule kyseeseen. Olin sitä paitsi myynyt vähän aiemmin pihakirpparilla edellisen valkoisen silkkimekkoni, jonka oli tarkoitus täyttää tämän mekon tehtävä, mutta se ei siinä kohdallani onnistunut.

Kun katselin mekkoa vaatepuulla, mietin, että se on joko täydellinen tai sitten näytän siinä makkaralta, joka on  yritetty väen vängällä ängetä silkkisiin nakinkuoriin. Sovituskopissa kävi ilmi, että mekko oli juuri oikeaa kokoa minulle ja ennen kaikkea oikeaa mallia – näytän siinä paitsi kauniilta myös sopusuhtaiselta. Läpikuultavan ohut silkki on maailman pehmeintä, ja sen alla on vähintään yhtä pehmoinen viskoosi-elastaaninen alusmekko. Kaiken kruunaa herkullinen vesiputouskaulus – joista itse asiassa en juuri perusta, mutta tässä mekossa se on vain ja ainoastaan oikein.

Koska kepoisen kesäsilkin tarve ei ole kesäjuhlissa vaan yleisessä kesäisessä elämänmenossa (joka toki voi kuin huomaamattaan kääntyä juhliksi), mekkoa ei pariteta valkoisiin avokkaisiin vaan mustiin mokkaisiin peep toe -hapsusaapikkaisiin ja patinoituneenruskeaan punosvyöhön.

Ja jotta kokonaisuudesta tulisi minun makuuni melkein liian hippi, ajattelin vielä kokeilla joskus viime syksynä Palonista (verkkokauppa muuten toimii edelleen, vaikka kivijalkakauppa lopettikin!) ostamani kullanvärinsen poronnahkaisen hiuspannan virittämistä hiuksiini. Ja hitsi, miten helppo sillä oli tuo ”kampaus” väkertää – se ei edes tuntunut kampaukselta, koska se oli niin helppo ja nopea tehdä!

puistossa

Lopputuloksesta ei tullut liian hippi vaan kaunis ja minun tyyliseni, väitän. Kesä, täältä tullaan!

Kiitos kuvasta, ystäväni N!

TOHONO hiuspanta | ANGELA DAVIS, SECOND HAND mekko
BRONX kengät (jossain taka-alalla)
ZARA istuinalusta, joka tunnetaan myös takkina

Päivän yksityiskohta | Rapeasti rispaantunut

22.05.2014

Aina ei ennätä postata blogiin kokonaisia asukuvia (te ketkä itsekin bloggaatte ja etenkin asukuvia, tiedätte, ettei aikaa kulu vain kuvien ottamiseen, vaan myös niiden valitsemiseen ja käsittelemiseen, ja siihen päälle vielä tekstin rustaus – tähän kaikkeen voi kulua useampikin tunti yhden postauksen kohdalla), mutta yksityiskohtien ikuistamiseen riittää järjestelmäkameran sijasta kännykkäkamera (kiitos hyvien resoluution ja linssien, joita löytyy nykyään myös puhelimista) ja pari sekuntia.

Tällä hetkellä olen erittäin inspiroitunut rispaantuneista vaaleista farkkusortseista ja nimenomaan supervaaleasta farkusta. Kuljen kolmatta päivää samoissa sortseissa, ja meinaan jatkaa myös viikonlopun yli, jos kelit säilyvät suotuisina.

sortsit_1kohta

Kintut ovat tietysti kovin kalpeat vielä, mutta en välitä. Lisään vain kuivimpiin kohtiin eli pohkeisiin LANCOMEn huumaavan tuoksuista vartaloöljyä. Ihan paras mahdollinen kesätuote, tällä ja KIEHL’Sin 50-aurinkosuojakertoimen omaavalla Ultra Light Daily UV Defense -kosteusvoiteella pärjää kesän, vaikka muita puteleita ei olisikaan. No ehkä ottaisin kolmanneksi mukaan vielä KEVIN.MURPHYn laventelin tuoksuisen (rakkautta!) Anti.gravity-suihkeen hiuksia varten, se tuo tukkaan tuuheutta ja muotoiltavuutta.

Nämä sortsit ja valkea yläosa, tai meleeratunharmaa, ja jotain patinoitunutta ruskeaa nahkaa, näilläkin pärjää läpi kesän.

MOTO, SECOND HAND | sortsit

Minna Parikka, minkä teit! Taas.

21.05.2014

Oikein ärsyttää, kun viime viikkoina joka mahdollisesta tuutista (muotiaviiseista, blogeista, verkkokauppojen uutiskirjeistä…) tunkee verkkokalvoilleni toinen toistaan kauniimpia kenkiä.

Kaikki ovat tietenkin keskenään erilaisia mutta silti ah yhtä ihania, jotta pakkomielteitä syntyisi entistä enemmän. Eikä minulla ole pienintäkään mahdollisuutta haalia itselleni niistä kaikkia. Äh.

purr_pilkku

Mitä tehdä, kun tarjolla on tällaista kenkäkarkkia? MINNA PARIKAN teräväkärkiset Purr-ballerinat kelpaisivat minun tassuihini niin pilkullisena ponina kuin sähkönsinisinäkin. Blues suede shoes…

Ei ole kenkäfriikin elämä helppoa.

Kuva Minna Parikka

Puku naisen tekee

14.05.2014

Jo yli kaksi vuotta olen pysähtynyt niin katumuotisivuilla kuin muotiaviisienkin sivuja lehteillessäni niiden asujen ja kuvien kohdalla, joissa on jonkinlainen miesten pukuun tai puvuntakkiin liittyvä kokonaisuus. Se muun muassa sai minut ostamaan viime viikolla leffaan mennessä Tatlerin. Huh, mikä puku, ja mikä silinteri!

tatler1

Katsokaa nyt noita upeita pukuja! Minullekin!

tatler2

tatler33

Ja Ruotsin Ellessä oli yksi SAINT LAURENT PARISin (meinaan aina kirjoittaa YSL) catwalkilta napattu kuva, jossa esitelty asu oli totaalisen täy-del-li-nen. Voisin pukeutua vaikka joka päivä noin. Ja itse asiassa aika usein pukeudun tuon tyylisesti. En tiennytkään olevani Saint Laurent Paris -nainen.

Jos tämä on merkin esteettinen suunta, johon se etenee, onneksi Hedi Slimane on nykyään sen johdossa, vaikka tuon brändin nimenmuutoksen olisi kyllä voinut jättää tekemättä. YSL oli paitsi napakka myös historiallisesti merkittävä muotibrändi.

saint_laurent_parisin_catwalkkuva

saint_laurent_parisin_catwalkkuva_TORSO

saint_laurent_parisin_catwalkkuva_SUKAT

Mustat pillit, korkkarit ja nahkatakki löytyvät jo omasta garderobista Saint Laurent Parisin tyyliin – ja itse asiassa myös hyvin saman näköinen vyö, puhumattakaan kimaltavista nilkkasukista! Niitä piisaa useampia versioita, myös tuollaisia kullankimalteisia. Ainoastaan läpikuultava paitapusero uupuu, hmm.

En muuten tiedä, ovatko nuo miesten puvuista ja smokeista innoittuneet editoriaalit saaneet ideansa juuri Slimanen Saint Laurent Paris -mallistoista, sillä melkein kaikissa kuvauksissa aviiseista riippumatta on käytetty Saint Laurent Paris -kostyymejä. Ollapa joskus varaa hankkia itsellekin jokunen Saint Laurent Paris -herkkupala…

Miesten jalanjäljissä

12.05.2014

Tajusin tovi sitten, että inspiroidun nykyään eniten miesten pukeutumisesta voimakkaasti lainatuista housupuku- ja smokkiasuista. Ja miesten tyyliaviisien editoriaaleista ja katumuotikuvista – The Sartorialistiin on tunnetusti ikuistettu jo vuosien ajan todella makeita äijiä, joilla on tyyli kohdallaan.

Mikäs siinä, vaikka en aiokaan kasvattaa muhkeaa kokopartaa, ja vartaloni on kaikkea muuta kuin poikamainen. Poimin miesten asukuvista ja vaatekaapista ne  parhaat palat, kuten suorat housut, pikkutakit, huopafedorat, valkoiset kauluspaidat ja herrainkengät – tosin en välttämättä kaikkea samaan asuun.

Tähän asuun päätyi useampikin vanha, paljon käyttämäni lemppari, kuten tuo Lykke Lin Wounded Rhymes -levyyn liittyvä keikkapaita, jonka ostin vuoden 2012 Flow’sta. Se on ylivoimaisesti rakkain ja eniten käyttämäni teepaita. Pelkään koko ajan, että joku päivä se lahoaa päälleni. (Ajattelin silti käyttää sitä reikäisenäkin.) Tykkään yli kaiken tuosta stailista printistä, kauniisti laskeutuvasta ohuesta puuvillasta ja väljästä leikkauksesta. Myös pääntie ja hihanpituus ovat täydelliset; siinäpä ne täydellisen teepaidan tuntomerkit.

kengat1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samoin nämä naurettavan matalalla korolla varustetut mustat avokkaat. Löysin ne viime syksynä Frida marinasta, mistäpä muualta. Metalliset, tavallista koristeellisemmat kärki- ja kantakoristeet tuovat muuten tätimäisen mataliin avokkaisiin kaivattua räyhäkkyyttä. Kengät rakastavat farkkuja, ja ulos mennessäni valikoin jalkaani juuri nämä mustien pillien seuraksi – matalilla koroilla jaksaa tampata, tanssiakin. (Masentavaa muuten vetää sukat takaisin jalkaan, kun pääsi jo nauttimaan elosta paljaissa nilkoissa. Onneksi sukkakokoelmassani on vara mistä valita.) Ja tuon Lykke Li -teepaidan ja jonkun bleisereistäni.

Esimerkiksi tämän napittoman yksilön. Yhdistän sen yleensä rentoon, ohueeseen neuleeseen tai teepaitaan kuten tänään, koska bleiseri itsessään on niin skarppi, kultaiset taskuvetoketjut ja kaikki.

Housut ovat yksi vanhimmista vaatteistani (jos ei lasketa niitä 1990-luvun alun kostyymejä, jotka olen ottanut uudelleen käyttöön) ja itse asiassa blogin ensimmäisessä, teknisesti vielä kömpelössä asukuvassa. Rullasin lahkeet muuten jo silloin. Tykkään näistä housuista nimenomaan puntit kääräistynä, jolloin kengät pääsevät keventämään leveähköjä lahkeita. Toimii myös matalien herrainkenkien kanssa. Tummanpuhuva mutta kiiltävä metallivyö pääsee oikeuksiinsa pehmeiden tekstuurien rinnalla.

vyo

asu2

asu3

asu4mv1

STOCKHLM hattu | GLOBAL ACCESSORIES huivi | MANGO bleiseri
LYKKE LI teepaita | MANGO vyö | ZARA housut | COS nilkkasukat
MAGIC SHOES, SECOND HAND kengät


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: