Paluu bloggaamisen äärelle

Aika juoksee kuin hirvi. Ainakin siitä päätellen, kuinka kauan on kulunut siitä, kun viimeksi julkaisin täällä blogissani jotain.

Miksi niin kävi?

Olen kuitenkin pukeutunut joka päivä, ja useimmiten vieläpä todella kivasti ja vieläkin useammin aika kivasti. Monta kertaa ajattelin, että tämä asu pitäisi saada ikuistettua blogiin, koska se oli niin onnistunut – jos ei nyt muusta syystä kuin siitä, että itse muistaisin, miten onnistunut se olikaan. Monta kertaa asukuvia myös otettiin; joskaan niin usein kuin olisi halunnut. Monet ovat kuvat kansioissa ja muistikorteilla, mutta yksikään ei näinä kuukausina nähnyt täällä päivänvaloa.

Miksi niin kävi?

Yksinkertaistetusti sanottuna: Elämä kävi. Elämä, joka vei mukanaan, vaati ja houkutti tekemään kaikkea muuta kuin bloggaamista.

Lisäksi minulla oli jokin lukko, joka esti naputtelemasta tekstiä ja lataamasta kuvia. Ja tietyt asiat elämässä, jotka tukahduttivat tekemästä sitä, mistä nautin.

Mutta nyt olen täällä taas!

Mitä tasan vuodessa ja neljässä kuukaudessa on tapahtunut?
– Hiukseni kasvoivat mahdottoman pitkiksi.
– Letti leikattiin kaksi kertaa pitkäksi polkaksi.
– Harmaita jouhia on ehkä jokunen enemmän.
– Juonteitakin on taatusti enemmän.
– Täytin 40 vuotta ja sitten 41 vuotta.
– Muutin uuteen kotiin toiselle puolelle Helsinkiä.
– Sain uuden työyhteisön ja uusia, todella inspiroivia työtehtäviä.
– Opiskelin työn ohessa erilaista kirjoittamista.
– Ratsastin yhä enemmän.
– Löysin uuden liikuntamuodon: hathajoogan.
– Kävin koko kevään elokuvissa liki joka viikko.
– Aloin piirtää vuosikausien jälkeen.
– Voin koko ajan paremmin.
– Olin – ja olen edelleen – entistä onnellisempi.

Moni asia on silti ennallaan. Esimerkiksi:
– Materiaalihulluuteni on pahentunut.
SAMUJI ja ACNE STUDIOS ovat lempimerkkejä.
– Pukeudun tummansiniseen, metsän- ja oliivinvihreään ja vaaleanpunaisen eri sävyihin.
– Rakastan samettia intohimoisesti.
– Kynteni ovat joko kirkkaanpunaiset, viininpunaiset tai liki mustat.
– Muumihalatit eivät kiinnosta.
– Läpikuultavuus kiinnostaa.
– Kirppareilta ja second hand -putiikeista tekee parhaat löydöt.
– Kun aikansa odottaa, alennusmyynneistä voi tehdä odotettuja hankintoja edullisesti.
– Suurin osa asujeni osasista koostuu kirppari- ja second hand -aarteista.

Tyylimielessä tällä hetkellä kiinnostaa:
– 1950-luvun linjat, edelleen.
– Kaikki muut housut kuin mustat farkut.
– Maksihelmat.
– Sandaletit, pitkästä aikaa.
– Nilkkasukat, mieluiten läpikuultavina.
– Hopeiset, ohuet ja isohkot korvarenkaat.
– Harvemmin hattu.

paitapusero SECOND HAND | hame SAMUJI | kengät DESIREE LUXUS, SECOND HAND

Tästä tämä taas jatkuu, yhden naisen tyylimatka.

Mutta mitä teille kuuluu? Ja mistä haluaisitte kuulla enemmän?

Mainokset

Avokasdemo

Aina näin maaliskuun puolivälissä huomaan olevani kärsimätön: haluan paljaat nilkat ja avokkaat jalkaani. En ihme kyllä kaipaile vielä keveiden kevätkostyymien perään, MUTTA NE AVOKKAAT. Voi luoja, miten niiden käyttöä ikävöinkään!

Sitten sain oivalluksen: tepastelen avokkaissani kotosalla viikonloppuisin. Miten nerokasta: saan helpotusta avokaskuumeeseeni eivätkä nilkat jäädy kevätviimoissa. Saman larpin voisi toteuttaa myös töissä, mutta olen todella laiska vaihtamaan töissä kenkiä ja raahaamaan niitä kodin ja työpaikan välillä, eli pidän avokaskipittelyni toistaiseksi kotiparketilla.

Tein myös toisen oivalluksen: joku päivä vedän nilkkurien seuraksi mustien nilkkasukkien sijaan polvisukkamallin verkkosukat. Verkkosukat tuovat kevään!

Löysin nämä kotimaiset CARLINA-merkkiset villakangashousut viime vuoden lopulla Frida marinan kirpparipuolelta, ja rakastuin paitsi housujen ihanaan harmahtavan vihreään väriin ja upeaan villakankaaseen myös mitä imartelevimpaan leikkaukseen: korkea vyötärö, taskut, hieman volyymia lantiossa. Vaikka lahkeet olivat itselleni yllättävän sopivan pituiset, ajattelin kiikuttaa housut vielä ompelijalle lyhennettäväksi, jotta saan niistä täydelliset.

Ihana tummansininen kreppisilkkipaita taas löytyi samoihin aikoihin UFFin kahden euron päivänä. En koskaan löydä UFFilta mitään – se taas johtuu todennäköisesti siitä, että käyn UFFilla todella harvoin – mutta lounastauon päätteeksi tekemälläni piipahduksella tämä tarttui mukaan.

Hyvä niin, sillä tummansininen silkkipaita on ollut pitkään haussa, ja tämä yksilö on valmistettu tuosta hurmaavasta kreppisilkistä ja hihat ovat viehättävän lyhyet, niin että ranteet jäävät kauniisti näkyviin.

silkkipaita ANNA AND FRANK, SECOND HAND
vyö FILIPPA K, SECOND HAND | housut CARLINA, SECOND HAND
polvisukat WOLFORD | kengät RIZZO

Kulutustavaraa

Eteisen kaapissani on jatkuvasti useampi pari nahkahansikkaita. Yhdellä parilla kun ei mitenkään pärjää. Talvikaudeksi pitää tietenkin olla lämpimät villa- tai fleecevuoriset hansikkaat ja kevät- ja syyskäyttöön taas ohutvuorisemmat versiot. Myös vuorittomille hansikkaille on tarpeensa.

Mutta yksillä talvikäsineillä ja yksillä lämpimämmän vuodenajan käsineillä ei pärjää myöskään. Tai ainakaan minä en pärjää.

Nahkahansikkaat – ja mitkä tahansa muutkin hansikkaat – kun ovat kulutustavaraa. Vaikka ne käyttöön ottaessaan käsittelee nahanhoitoaineella tai suojasuihkeella, ei tarvita kuin pari rähmälleen menoa hansikkaat käsissä, ja hanskojen kämmenosien nahka on ohentunut. Se on tietysti osittain hansikkaiden tarkoituskin: suojata käsiä esimerkiksi kaatuessa. Mutta kun tähän lisää pari ajattelematonta tarttumista sateen kastelemaan kaiteeseen tai lumien pyyhkimistä pyörän tai auton päältä pelkin hanskoin, johan parhaitenkin suojattu nahka antaa periksi.

hajonneet_kasineet1

1kohta1

Näiden elämänjälkien lisäksi tein pari päivää sitten havainnon, että nahkahansikkaani saumat hajoavat keskisormesta. Ei mitään käryä, mistä tämä johtuu, mutta tämä on jo toinen hansikaspari, joiden keskisormen saumat ovat ratkenneet. Saattaa olla kolmaskin, ellen väärin muista.

Siksi olinkin erittäin onnellinen, että olin ostanut syksyn Hulluilta Päiviltä ETCETERAn lampaannahkaiset käsineet, jotka odottelivat minua eteisen kaapissa. Vuotta aiemmin samoista kinkereistä ostetut vastaavat kun nyt sanoivat yhteistyösopimuksensa irti.

Hyvä pipopäivä

On tullut mainittua täällä useamman kerran, että pipot eivät ole minun juttuni. Näytän yksiselitteisesti tampiolta pipo päässäni, ja möin viime talvena tallipipoa lukuun ottamatta kaikki piponi pois.

Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Löysin yli 20 vuotta sitten kierrätyskeskuksesta suklaanruskean ison pipon. Elettiin grungen kultavuosia, ja tuo löysä ja pehmeä pipo oli todellista grungepipoainesta. Käytin sitä talviaikaan paljon; se taisi olla ainoa pipo, jota käytin – ainoa, joka päässäni en näyttänyt tampiolta.

Omistan tuon pipon yhä, ja aina välillä sovittelen sitä päähäni. Pidän näkemästäni. Silti jätän pipon eteiseen, kun lähden ulkomaailmaan, sillä huopahattu istuu päähäni pipoa paremmin. (Hetkinen, omistan siis kaksi pipoa.)

Viime syksynä aloin kuitenkin miettiä, voisiko SAMUJIn suureksi hitiksi muodostunut Chunky Beanie sopia minunkin kupoliini. Se nimittäin näytti aika samanlaiselta kuin vanha grungepiponi.

Asiasta piti ottaa selvää. Vaikka olin liikkeellä hyvissä ajoin syksyllä, pipot olivat liki kaikkialta loppu. Stockmannille oli kuitenkin tulossa uusi erä, ja varasin itselleni vaaleanpunaisen pipon.

Pidin jälleen näkemästäni, ja kaupat tehtyäni jätin pipon päähäni. Mutta heti kun pääsin Aleksanterinkadulle, kylmä viima tuntui korvillani, piposta huolimatta. Havaitsin välittömästi, että huopahattu paitsi sopii tyyliini, myös pitää pääparkani pipoa paremmin lämpimänä.

Talven mittaan olen silloin tällöin sonnustautunut vaaleanpunaiseen Samuji-pipooni. Aika usein näytän sekin päässäni tampiolta. Pipo on niin hervottoman kokoinen, että minun päässäni se nousee usein koomisen näköiseksi. En nyt viitsi tarkemmin demonstroida lopputulosta, mutta osannette kuvitella.

Viime lauantaina kirpparille lähtiessäni nappasin kuitenkin hetken mielijohteesta pipon hatun sijasta päähäni. Ehkä lauantai oli hyvä pipopäivä, sillä tällä kertaa jättipiponi ei aiheuttanut sen sisällä häpeän kuumotuksia.

pipopaa1

pipopaa2

pipopaa3

rotsin_kanssa

pipo SAMUJI Chunky Beanie | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | villapaita MASKA
vyö SECOND HAND | farkut ZARA, SECOND HAND

Ranteessa tikittää

Rannekello on paitsi asuste myös tarve-esine, jolle ainakin itselläni on aidosti käyttöä. Pidän siitä, että ranteessani on kello; se näyttää kivalta ja siitä on helppo ja nopea tsekata kellonaika. Ajan katsominen matkapuhelimesta on mielestäni ärsyttävää, sillä yleensä puhelin pitää ensimmäiseksi kaivaa jostakin; rannekello sen sijaan on kätevästi vasemmassa ranteessani.

Elin kuitenkin muutaman vuoden ilman rannekelloa, kun edellisestä kellostani, DKNYn rosterisesta korukellosta irtosi yksi rannekkeen rosteriosa pari vuosi sitten. Käytin kelloa siitä huolimatta jonkin aikaa, kunnes kypsyin siihen, miten rikkinäinen ranneke repi neuleideni ja villapaitojen hihojen neulosta. Ja korukellosta kun oli kyse, ei sitä kelloseppäkään pystynyt korjaamaan – korukelloihin kun ei myydä varaosia.

Päätin silloin, että seuraava rannekelloni on oikea rannekello, johon saa vaihdettua osia. Tein tiedusteluja Helsingin keskustan kultasepänliikkeisiin, ja kerroin speksini: nahkaranneke, pyöreä, klassinen kellotaulu, analoginen näyttö, indeksit kellotaulussa ovat ookoo. Tärkein kriteerini oli kuitenkin kellon korjattavuus, mikä tarkoittaa, että siihen löytyy myös varaosia.

LONGINESin Présence-mallistosta se oma rannekello sitten löytyi, helposti. Hinta tuntui klassikkokellosta kohtuulliselta, mutta lopulta sain kellon 40-vuotissyntymäpäivälahjakseni. Enpä ole ihanampaa lahjaa sitä ennen tai sen jälkeen saanut!

rannekello1

rannekello2

rannekello3

rannekello4

rannekello LONGINES Présence

Uusi pilotti

Pohdiskelin pitkään kokeilevani metallisankaisia pilotti-malleja, kun uusien silmälasien hankinta tulee ajankohtaiseksi. Tykkään edelleen RAY-BANin klassisista New Wayfarer-pokistani, mutta käytössäni on jo toiset Wayferit peräkkäin ja ne ovat ilahduttaneet elämääni yli viisi vuotta, joten kaipasin vaihtelua.

Ja sitä todella sain.

Minulla on ollut viimeksi täysin metallisankaiset silmälasit yläasteella eli aivan 1990-luvun alussa. Siitä on, hmm, yli 15 vuotta. Lukiossa minulla oli pokat, joissa oli sekä metallia että muovia, ja Tampereelle muutettuani ostin ensimmäiset täysin muoviset silmälasinkehykset. Muistan, miten iso juttu se oli – ne olivat niin erilaiset kuin aiemmat silmälasini, että mietin, tuntuvatko ne sittenkin vierailta nenällä. Eivät tuntuneet. Päinvastoin, ne tuntuivat täysin omilta. Aivan kuten Wayfareritkin.

En olekaan hylännyt rakkaita Wayfarereitani uusien pilottipokien myötä. Pilotit ja Wayfarerit ovat keskenään niin erilaiset, että haluan pitää molemmat käytössä. Sillä molemmat näyttävät oman tyylisiltä.

Tykkään uusista piloteistani todella paljon, mutta en ole saanut niistä lähipiirissäni juurikaan palautetta. Eikö se tarkoita, että muut eivät pidä niistä, jos he eivät sano niistä mitään vaan ovat kohteliaasti hiljaa?

uudet_rillit1

silmälasinsangat | VASUMA Eggeater

Vaatekirjanpidosta ja vaatteiden määrästä

Olen pohtinut hankkimieni vaatteiden määrästä kirjoittamista koko kevään, mutta vasta mainiossa Arkijärki-blogissa olleesta aprikoinnista, lasketaanko sukat kirjattavaksi vaatehankinnaksi, sain pontimen eritellä omia ajatuksiani aiheesta.

Kuten olen kertonut, olen kirjannut yli kymmenen vuotta Exceliin kaikki mahdolliset menoni omiin sarakkeisiinsa jaoteltuna tyyliin ”ruoka”, ”ruokailu ulkona”, ”vaatteet, kengät & laukut” ja niin edelleen. Minulla on siis erittäin yksityiskohtaista omaa dataa vuosien varrelta, kuinka paljon kulutan rahaa vuodessa ja kunakin kuukautena mihinkin, esimerkiksi vaatteisiin ja asusteisiin.

Siitä on kuitenkin kohta kaksi vuotta, kun aloin pitää ”normiexcelöintini” lisäksi erillistä kirjanpitoa pelkästään hankkimiini vaatteisiin ja asusteisiin (kengät ja muut asusteet erikseen) liittyen, jossa näkyy ostamieni vaatekappaleiden ja asusteiden määrä kuukausittain. Kirjaan ylös muutakin tietoa: hinnan, mahdollisen alennusprosentin, onko kyseessä second hand -tuote. Sittemmin olen lisännyt listaukseen korut, alusvaatteet ja urheiluvaatteet ja -varusteet.

Viime vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi, josta minulla oli edellä mainitun kaltainen yksityiskohtainen kirjanpito kaikista ostamistani vaatteista ja asusteista – myös saaduista. Sain esimerkiksi (toivomani) neuleen syntymäpäivälahjaksi ja yhden asusteen anoppikokelaalta. Lisäksi perin muutamia vaatteita ja asusteita äidiltäni.

Kokonaiskuvan hahmottaminen oli todella silmiä avaavaa, suorastaan inhorealistista. Vaikka olin tiennyt vuosikausia rahamäärät, joita kulutan vaatteisiin ja asusteisiin, en ollut täysin sisäistänyt, kuinka monta takkia, laukkua tai sukkahousuja olin yhden ainokaisen vuoden aikana kotiini kiikuttanut. Itselleni tuli esimerkiksi yllätyksenä, kuinka monet sukkahousut ja nilkka- ja polvisukkaparit olin ostanut vuonna 2015:
– seitsemän paria sukkahousuja
– 12 paria nilkkasukkia
– pari polvisukkia.

Tarkalleen ottaen ostin sukkahousuja 11 paria, sillä luvussa on kaksi kolmen parin pakkausta. Mielenkiintoista oli, että olin ostanut vain yhden parin normaalihintaisena; kaikki muut sukkikset olivat joko alennuksesta tai tarjouksesta.

sukkikset_ja_monkin_sukat

Olin jo aiemmin tiedostanut, että ostan liki kaikki sukkahousuni alennuksella tai tarjouksesta, mutta vuodenvaihteessa tekemäni vaatehankinta-analyysin jälkeen olen tietoisesti välttänyt sukkahousujen alennuskoreja.

Sallin toki edelleen itselleni sellaisten sukkahousujen ostamisen, joita ei ole tarpeeksi, koska ne ovat hajonneet, mieluiten tarjouksesta. Kyseiset sukkahousut eivät tietenkään koskaan ole alennuksessa mutta tarjouksessa onneksi melko säännöllisesti. En nimittäin koskaan osta sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita vasta siinä vaiheessa, kun entiset ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Koska niitä tarvitaan aina, hyödynnän niiden hankinnassa mahdollisia tarjouksia tai alennusmyyntejä – useimmiten omasta mielestäni menestyksellisesti – jotta minulla on varastoa, josta ottaa hajonneiden sukkahousujen tilanteessa ehjät käyttööni. (Ylläolevasta kuvasta muuten palautin toiset sukista, hiphei!)

parikat_ja_pallosukat

Eniten kuluttamiani mustia bambusukkia en ostanut viime vuonna eteen tulleista tarjouksista huolimatta yksiäkään, koska ehjiä ehtisiäkin oli riittämiin. Sen sijaan ostin mieleisiä, vähän erilaisia nilkkasukkia, koska tykkään kikkailla vilkkuvilla nilkoilla. Ostamani uudet sukat eivät siis ole unohtuneet laatikon pohjalle. Se tosin on sanottava, että talvisin käytän niitä mustia bambusukkia, koska ne eivät näy mihinkään, mutta keväisin ja syksyisin – ja myös viime kesänä, hrrrh – iloittelen erilaisilla sukilla.

Polvisukat vuorostaan olivat viimekesäinen alennuslöytö: merinovillasekoitteiset, joita käytin talvella paljon. Silloin olin erittäin tyytyväinen kesällä tekemääni edulliseen hankintaan.

minkoffin_laukku

vanha_kaarmeennahkainen_laukku

Muita tekemiäni huomioita oli ostamieni laukkujen määrä; se tuntui häiritsevän suurelta, koska käytän liki pelkästään yhtä laukkua.

Miksi hitossa siis olen roudannut kotiini laukun toisensa jälkeen? Kirjanpidon ja laukkuinventaarion myötä toivon viimein saaneeni järkeä laukkujen hankintaani. Olenkin myynyt suurimman osan laukuistani vuoden sisällä (osan näissäkin kuvissa esiintyvistä laukuista), mutta joka kerta, kun niitä tarkastelen, koetan luopua vielä yhdestä tai useammasta. Toistaiseksi en ole jäänyt yhtäkään myymääni yksilöä kaipaamaan.

filippan_laukku

maison_scotchin_laukku

lumin_irina

Vaikka olen myynyt yli vuoden aikana huomattavan määrän vaatteitani ja asusteitani ja lahjoittanut Hesylle muutaman kassillisen, olen silti ostanut – tai ottanut vastaan – omasta mielestäni liikaa materiaa. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että olen jo useamman vuoden ajan hankkinut liki pelkästään vain sellaista, mitä olen etsinyt jo pitempään, eli teen heräteostoksia nykyään varsin harvoin.

Tarkalla kirjanpidolla olen kuin olenkin onnistunut vaikuttamaan ostamieni kostyymien määrään eli pienentämään sitä. Vaate- ja asustemassan vähentäminen etenee, vaikka sen onnistumista olisi epäillytkin.