Archive for the ‘Asustan’ Category

Avokasdemo

22.03.2017

Aina näin maaliskuun puolivälissä huomaan olevani kärsimätön: haluan paljaat nilkat ja avokkaat jalkaani. En ihme kyllä kaipaile vielä keveiden kevätkostyymien perään, MUTTA NE AVOKKAAT. Voi luoja, miten niiden käyttöä ikävöinkään!

Sitten sain oivalluksen: tepastelen avokkaissani kotosalla viikonloppuisin. Miten nerokasta: saan helpotusta avokaskuumeeseeni eivätkä nilkat jäädy kevätviimoissa. Saman larpin voisi toteuttaa myös töissä, mutta olen todella laiska vaihtamaan töissä kenkiä ja raahaamaan niitä kodin ja työpaikan välillä, eli pidän avokaskipittelyni toistaiseksi kotiparketilla.

Tein myös toisen oivalluksen: joku päivä vedän nilkkurien seuraksi mustien nilkkasukkien sijaan polvisukkamallin verkkosukat. Verkkosukat tuovat kevään!

Löysin nämä kotimaiset CARLINA-merkkiset villakangashousut viime vuoden lopulla Frida marinan kirpparipuolelta, ja rakastuin paitsi housujen ihanaan harmahtavan vihreään väriin ja upeaan villakankaaseen myös mitä imartelevimpaan leikkaukseen: korkea vyötärö, taskut, hieman volyymia lantiossa. Vaikka lahkeet olivat itselleni yllättävän sopivan pituiset, ajattelin kiikuttaa housut vielä ompelijalle lyhennettäväksi, jotta saan niistä täydelliset.

Ihana tummansininen kreppisilkkipaita taas löytyi samoihin aikoihin UFFin kahden euron päivänä. En koskaan löydä UFFilta mitään – se taas johtuu todennäköisesti siitä, että käyn UFFilla todella harvoin – mutta lounastauon päätteeksi tekemälläni piipahduksella tämä tarttui mukaan.

Hyvä niin, sillä tummansininen silkkipaita on ollut pitkään haussa, ja tämä yksilö on valmistettu tuosta hurmaavasta kreppisilkistä ja hihat ovat viehättävän lyhyet, niin että ranteet jäävät kauniisti näkyviin.

silkkipaita ANNA AND FRANK, SECOND HAND
vyö FILIPPA K, SECOND HAND | housut CARLINA, SECOND HAND
polvisukat WOLFORD | kengät RIZZO

Kulutustavaraa

28.02.2017

Eteisen kaapissani on jatkuvasti useampi pari nahkahansikkaita. Yhdellä parilla kun ei mitenkään pärjää. Talvikaudeksi pitää tietenkin olla lämpimät villa- tai fleecevuoriset hansikkaat ja kevät- ja syyskäyttöön taas ohutvuorisemmat versiot. Myös vuorittomille hansikkaille on tarpeensa.

Mutta yksillä talvikäsineillä ja yksillä lämpimämmän vuodenajan käsineillä ei pärjää myöskään. Tai ainakaan minä en pärjää.

Nahkahansikkaat – ja mitkä tahansa muutkin hansikkaat – kun ovat kulutustavaraa. Vaikka ne käyttöön ottaessaan käsittelee nahanhoitoaineella tai suojasuihkeella, ei tarvita kuin pari rähmälleen menoa hansikkaat käsissä, ja hanskojen kämmenosien nahka on ohentunut. Se on tietysti osittain hansikkaiden tarkoituskin: suojata käsiä esimerkiksi kaatuessa. Mutta kun tähän lisää pari ajattelematonta tarttumista sateen kastelemaan kaiteeseen tai lumien pyyhkimistä pyörän tai auton päältä pelkin hanskoin, johan parhaitenkin suojattu nahka antaa periksi.

hajonneet_kasineet1

1kohta1

Näiden elämänjälkien lisäksi tein pari päivää sitten havainnon, että nahkahansikkaani saumat hajoavat keskisormesta. Ei mitään käryä, mistä tämä johtuu, mutta tämä on jo toinen hansikaspari, joiden keskisormen saumat ovat ratkenneet. Saattaa olla kolmaskin, ellen väärin muista.

Siksi olinkin erittäin onnellinen, että olin ostanut syksyn Hulluilta Päiviltä ETCETERAn lampaannahkaiset käsineet, jotka odottelivat minua eteisen kaapissa. Vuotta aiemmin samoista kinkereistä ostetut vastaavat kun nyt sanoivat yhteistyösopimuksensa irti.

Hyvä pipopäivä

21.02.2017

On tullut mainittua täällä useamman kerran, että pipot eivät ole minun juttuni. Näytän yksiselitteisesti tampiolta pipo päässäni, ja möin viime talvena tallipipoa lukuun ottamatta kaikki piponi pois.

Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Löysin yli 20 vuotta sitten kierrätyskeskuksesta suklaanruskean ison pipon. Elettiin grungen kultavuosia, ja tuo löysä ja pehmeä pipo oli todellista grungepipoainesta. Käytin sitä talviaikaan paljon; se taisi olla ainoa pipo, jota käytin – ainoa, joka päässäni en näyttänyt tampiolta.

Omistan tuon pipon yhä, ja aina välillä sovittelen sitä päähäni. Pidän näkemästäni. Silti jätän pipon eteiseen, kun lähden ulkomaailmaan, sillä huopahattu istuu päähäni pipoa paremmin. (Hetkinen, omistan siis kaksi pipoa.)

Viime syksynä aloin kuitenkin miettiä, voisiko SAMUJIn suureksi hitiksi muodostunut Chunky Beanie sopia minunkin kupoliini. Se nimittäin näytti aika samanlaiselta kuin vanha grungepiponi.

Asiasta piti ottaa selvää. Vaikka olin liikkeellä hyvissä ajoin syksyllä, pipot olivat liki kaikkialta loppu. Stockmannille oli kuitenkin tulossa uusi erä, ja varasin itselleni vaaleanpunaisen pipon.

Pidin jälleen näkemästäni, ja kaupat tehtyäni jätin pipon päähäni. Mutta heti kun pääsin Aleksanterinkadulle, kylmä viima tuntui korvillani, piposta huolimatta. Havaitsin välittömästi, että huopahattu paitsi sopii tyyliini, myös pitää pääparkani pipoa paremmin lämpimänä.

Talven mittaan olen silloin tällöin sonnustautunut vaaleanpunaiseen Samuji-pipooni. Aika usein näytän sekin päässäni tampiolta. Pipo on niin hervottoman kokoinen, että minun päässäni se nousee usein koomisen näköiseksi. En nyt viitsi tarkemmin demonstroida lopputulosta, mutta osannette kuvitella.

Viime lauantaina kirpparille lähtiessäni nappasin kuitenkin hetken mielijohteesta pipon hatun sijasta päähäni. Ehkä lauantai oli hyvä pipopäivä, sillä tällä kertaa jättipiponi ei aiheuttanut sen sisällä häpeän kuumotuksia.

pipopaa1

pipopaa2

pipopaa3

rotsin_kanssa

pipo SAMUJI Chunky Beanie | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | villapaita MASKA
vyö SECOND HAND | farkut ZARA, SECOND HAND

Ranteessa tikittää

15.02.2017

Rannekello on paitsi asuste myös tarve-esine, jolle ainakin itselläni on aidosti käyttöä. Pidän siitä, että ranteessani on kello; se näyttää kivalta ja siitä on helppo ja nopea tsekata kellonaika. Ajan katsominen matkapuhelimesta on mielestäni ärsyttävää, sillä yleensä puhelin pitää ensimmäiseksi kaivaa jostakin; rannekello sen sijaan on kätevästi vasemmassa ranteessani.

Elin kuitenkin muutaman vuoden ilman rannekelloa, kun edellisestä kellostani, DKNYn rosterisesta korukellosta irtosi yksi rannekkeen rosteriosa pari vuosi sitten. Käytin kelloa siitä huolimatta jonkin aikaa, kunnes kypsyin siihen, miten rikkinäinen ranneke repi neuleideni ja villapaitojen hihojen neulosta. Ja korukellosta kun oli kyse, ei sitä kelloseppäkään pystynyt korjaamaan – korukelloihin kun ei myydä varaosia.

Päätin silloin, että seuraava rannekelloni on oikea rannekello, johon saa vaihdettua osia. Tein tiedusteluja Helsingin keskustan kultasepänliikkeisiin, ja kerroin speksini: nahkaranneke, pyöreä, klassinen kellotaulu, analoginen näyttö, indeksit kellotaulussa ovat ookoo. Tärkein kriteerini oli kuitenkin kellon korjattavuus, mikä tarkoittaa, että siihen löytyy myös varaosia.

LONGINESin Présence-mallistosta se oma rannekello sitten löytyi, helposti. Hinta tuntui klassikkokellosta kohtuulliselta, mutta lopulta sain kellon 40-vuotissyntymäpäivälahjakseni. Enpä ole ihanampaa lahjaa sitä ennen tai sen jälkeen saanut!

rannekello1

rannekello2

rannekello3

rannekello4

rannekello LONGINES Présence

Uusi pilotti

30.01.2017

Pohdiskelin pitkään kokeilevani metallisankaisia pilotti-malleja, kun uusien silmälasien hankinta tulee ajankohtaiseksi. Tykkään edelleen RAY-BANin klassisista New Wayfarer-pokistani, mutta käytössäni on jo toiset Wayferit peräkkäin ja ne ovat ilahduttaneet elämääni yli viisi vuotta, joten kaipasin vaihtelua.

Ja sitä todella sain.

Minulla on ollut viimeksi täysin metallisankaiset silmälasit yläasteella eli aivan 1990-luvun alussa. Siitä on, hmm, yli 15 vuotta. Lukiossa minulla oli pokat, joissa oli sekä metallia että muovia, ja Tampereelle muutettuani ostin ensimmäiset täysin muoviset silmälasinkehykset. Muistan, miten iso juttu se oli – ne olivat niin erilaiset kuin aiemmat silmälasini, että mietin, tuntuvatko ne sittenkin vierailta nenällä. Eivät tuntuneet. Päinvastoin, ne tuntuivat täysin omilta. Aivan kuten Wayfareritkin.

En olekaan hylännyt rakkaita Wayfarereitani uusien pilottipokien myötä. Pilotit ja Wayfarerit ovat keskenään niin erilaiset, että haluan pitää molemmat käytössä. Sillä molemmat näyttävät oman tyylisiltä.

Tykkään uusista piloteistani todella paljon, mutta en ole saanut niistä lähipiirissäni juurikaan palautetta. Eikö se tarkoita, että muut eivät pidä niistä, jos he eivät sano niistä mitään vaan ovat kohteliaasti hiljaa?

uudet_rillit1

silmälasinsangat | VASUMA Eggeater

Vaatekirjanpidosta ja vaatteiden määrästä

10.05.2016

Olen pohtinut hankkimieni vaatteiden määrästä kirjoittamista koko kevään, mutta vasta mainiossa Arkijärki-blogissa olleesta aprikoinnista, lasketaanko sukat kirjattavaksi vaatehankinnaksi, sain pontimen eritellä omia ajatuksiani aiheesta.

Kuten olen kertonut, olen kirjannut yli kymmenen vuotta Exceliin kaikki mahdolliset menoni omiin sarakkeisiinsa jaoteltuna tyyliin ”ruoka”, ”ruokailu ulkona”, ”vaatteet, kengät & laukut” ja niin edelleen. Minulla on siis erittäin yksityiskohtaista omaa dataa vuosien varrelta, kuinka paljon kulutan rahaa vuodessa ja kunakin kuukautena mihinkin, esimerkiksi vaatteisiin ja asusteisiin.

Siitä on kuitenkin kohta kaksi vuotta, kun aloin pitää ”normiexcelöintini” lisäksi erillistä kirjanpitoa pelkästään hankkimiini vaatteisiin ja asusteisiin (kengät ja muut asusteet erikseen) liittyen, jossa näkyy ostamieni vaatekappaleiden ja asusteiden määrä kuukausittain. Kirjaan ylös muutakin tietoa: hinnan, mahdollisen alennusprosentin, onko kyseessä second hand -tuote. Sittemmin olen lisännyt listaukseen korut, alusvaatteet ja urheiluvaatteet ja -varusteet.

Viime vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi, josta minulla oli edellä mainitun kaltainen yksityiskohtainen kirjanpito kaikista ostamistani vaatteista ja asusteista – myös saaduista. Sain esimerkiksi (toivomani) neuleen syntymäpäivälahjaksi ja yhden asusteen anoppikokelaalta. Lisäksi perin muutamia vaatteita ja asusteita äidiltäni.

Kokonaiskuvan hahmottaminen oli todella silmiä avaavaa, suorastaan inhorealistista. Vaikka olin tiennyt vuosikausia rahamäärät, joita kulutan vaatteisiin ja asusteisiin, en ollut täysin sisäistänyt, kuinka monta takkia, laukkua tai sukkahousuja olin yhden ainokaisen vuoden aikana kotiini kiikuttanut. Itselleni tuli esimerkiksi yllätyksenä, kuinka monet sukkahousut ja nilkka- ja polvisukkaparit olin ostanut vuonna 2015:
– seitsemän paria sukkahousuja
– 12 paria nilkkasukkia
– pari polvisukkia.

Tarkalleen ottaen ostin sukkahousuja 11 paria, sillä luvussa on kaksi kolmen parin pakkausta. Mielenkiintoista oli, että olin ostanut vain yhden parin normaalihintaisena; kaikki muut sukkikset olivat joko alennuksesta tai tarjouksesta.

sukkikset_ja_monkin_sukat

Olin jo aiemmin tiedostanut, että ostan liki kaikki sukkahousuni alennuksella tai tarjouksesta, mutta vuodenvaihteessa tekemäni vaatehankinta-analyysin jälkeen olen tietoisesti välttänyt sukkahousujen alennuskoreja.

Sallin toki edelleen itselleni sellaisten sukkahousujen ostamisen, joita ei ole tarpeeksi, koska ne ovat hajonneet, mieluiten tarjouksesta. Kyseiset sukkahousut eivät tietenkään koskaan ole alennuksessa mutta tarjouksessa onneksi melko säännöllisesti. En nimittäin koskaan osta sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita vasta siinä vaiheessa, kun entiset ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Koska niitä tarvitaan aina, hyödynnän niiden hankinnassa mahdollisia tarjouksia tai alennusmyyntejä – useimmiten omasta mielestäni menestyksellisesti – jotta minulla on varastoa, josta ottaa hajonneiden sukkahousujen tilanteessa ehjät käyttööni. (Ylläolevasta kuvasta muuten palautin toiset sukista, hiphei!)

parikat_ja_pallosukat

Eniten kuluttamiani mustia bambusukkia en ostanut viime vuonna eteen tulleista tarjouksista huolimatta yksiäkään, koska ehjiä ehtisiäkin oli riittämiin. Sen sijaan ostin mieleisiä, vähän erilaisia nilkkasukkia, koska tykkään kikkailla vilkkuvilla nilkoilla. Ostamani uudet sukat eivät siis ole unohtuneet laatikon pohjalle. Se tosin on sanottava, että talvisin käytän niitä mustia bambusukkia, koska ne eivät näy mihinkään, mutta keväisin ja syksyisin – ja myös viime kesänä, hrrrh – iloittelen erilaisilla sukilla.

Polvisukat vuorostaan olivat viimekesäinen alennuslöytö: merinovillasekoitteiset, joita käytin talvella paljon. Silloin olin erittäin tyytyväinen kesällä tekemääni edulliseen hankintaan.

minkoffin_laukku

vanha_kaarmeennahkainen_laukku

Muita tekemiäni huomioita oli ostamieni laukkujen määrä; se tuntui häiritsevän suurelta, koska käytän liki pelkästään yhtä laukkua.

Miksi hitossa siis olen roudannut kotiini laukun toisensa jälkeen? Kirjanpidon ja laukkuinventaarion myötä toivon viimein saaneeni järkeä laukkujen hankintaani. Olenkin myynyt suurimman osan laukuistani vuoden sisällä (osan näissäkin kuvissa esiintyvistä laukuista), mutta joka kerta, kun niitä tarkastelen, koetan luopua vielä yhdestä tai useammasta. Toistaiseksi en ole jäänyt yhtäkään myymääni yksilöä kaipaamaan.

filippan_laukku

maison_scotchin_laukku

lumin_irina

Vaikka olen myynyt yli vuoden aikana huomattavan määrän vaatteitani ja asusteitani ja lahjoittanut Hesylle muutaman kassillisen, olen silti ostanut – tai ottanut vastaan – omasta mielestäni liikaa materiaa. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että olen jo useamman vuoden ajan hankkinut liki pelkästään vain sellaista, mitä olen etsinyt jo pitempään, eli teen heräteostoksia nykyään varsin harvoin.

Tarkalla kirjanpidolla olen kuin olenkin onnistunut vaikuttamaan ostamieni kostyymien määrään eli pienentämään sitä. Vaate- ja asustemassan vähentäminen etenee, vaikka sen onnistumista olisi epäillytkin.

Takkeja ei nähtävästi voi olla liikaa

17.03.2016

Olen lausunut elämäni aikana useampaan otteeseen ääneen, että löydän jatkuvasti kenkiä ja takkeja, jotka haluavat luokseni, vaikka en niitä tarvitsisikaan. Tai ehkä onkin niin, että ne ovatkin kengät ja takit, jotka löytävät luokseni, ja minä sitten otan ne rakastaen vastaan, ainakin päätellen siitä, miten monta kenkäparia ja takkia omistan.

Olen pähkäillyt ja tuskaillut takkimääräongelman kanssa aiemminkin, mutta ei ”ongelman” ääneen lausuminen tai siitä kirjoittaminen näytä sitä poistavan; takit löytävät yhä luokseni.

Kuten tämä SAMUJIn sini-musta Alp-villakangastakki.

Tosin tämän yksilön kohdalla täytyy sanoa, että olen itse tehnyt toimenpiteitä saadakseni sen omakseni. Olen harmitellut lukuisia kertoja vuosien varrella, miksi en koskaan kotiuttanut Alpia juuri tässä nimenomaisessa kangas- ja värivaihtoehdossa, kun sitä vielä oli kaupoissa saatavilla. Olen heittänyt kerta toisensa jälkeen toiveikkaana verkkoja internetin syövereihin vain todeten, ettei niihin tarttunut tälläkään kertaa mitään.

Niinpä toimin salamannopeasti, kun juuri oikean värinen Alp ilmestyi merkin Facebook-kirpparille. Myynnissä olleen yksilön koko hieman epäilytti, sillä omistan melko saman mallisen Samuji-villakangastakin, josta minulla on koko 34, ja tämä oli kokoa 38. Myyjä suostui onneksi sovitukseen, ja kun asettelin Alpia harteilleni, koko osoittautui passeliksi, vaikka malli oversize onkin.

Sittemmin olen ollut enemmän kuin onnellinen Alp-tyttö. Voi olla, ettei se ole tällä hetkellä se himotuin Samuji-takki, mutta hällä väliä, minulle se on se oikea.

Joskus vuosienkin metsästys voi tuottaa tulosta!

asu1_rotsi

STOCKH LM hattu | SAMUJI Alp, SECOND HAND takki
ETCETERA hansikkaat | ZARA, SECOND HAND farkut
RACHEL ZOE kengät | SECOND HAND laukku

laukku2

laukku1

Myös laukku on uusi. Tai uusi ja uusi. Olen etsinyt pitkään klassista satulalaukkua konjakinruskeana, ja nyt kävi niin onnellisesti, että sain sen ystävältäni. Se on vanha mutta minulle tietysti uusi.

En voi mitään sille, mutta rakastan elämää nähnyttä nahkaa kaikissa muodoissa ja etenkin laukuissa. Vanhat, jo hieman patinaa pintaansa keränneet yksilöt ovat eniten käyttämiäni laukkuja. Kiitos vielä kerran, Maria!

asu1

hattu

Takin alle puin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä nappaamani FILIPPA K:n tummansinisen merinovillaisen ribbineuleen, jossa on ihanat krominväriset napit vasemmalla olalla. Tämä on kiilannut käytetyimpien lempineuleideni kärkikolmikkoon, eli kannatti odotella neuleen päätymistä alennukseen. Myös alennusmyynneistä löytynyt vyö pääsi mukaan asuun.

FILIPPA K neule | J.LINDEBERG vyö

Keltaisella kevääseen

14.03.2016

Blogissa ei ole pidempään aikaan näkynyt juurikaan hameasuja. Asianlaidassa on totuuden siemen, sillä olen käyttänyt varsin vähän hameita, mutta aivan viime viikkoina olen jälleen aktivoitunut niiden käytössä. Mutta silloin kun näin on tapahtunut, asukuvia ei ole saatu taltioitua. Tietenkään.

Nyt asiaan on luvassa parannus.

Ostin COSin sinapinkeltaisen villakangashameen käytettynä viime kesänä, ja ajattelin käyttäväni sitä syksyn tullen paljonkin, sillä tuo paksu villakangas on ihan järjettömän kauniin näköistä (minä ja villakankaat, ikuista rakkautta), ja hameen simppelin linjakas malli miellytti silmää. Rakastuin myös tuohon sinapin sävyyn, mikä on hämmentävää, sillä en pidä keltaisesta. Mutta tästä nimenomaisesta sävystä pidän; se on silmissäni enemmän ruskea kuin keltainen – vaikka todellisuudessa keltainenhan tuo sävy on. Jokin helman pituudessa kuitenkin häiritsi, ja hame jäi käyttämättä. Ajattelin lyhentää sen, ja seuraavaksi päätin pistää sen eteenpäin kiertoon. Kun annoin hameelle vielä viimeisen sovitusmahdollisuuden, ihmettelin, mikä ihme helman pituudessa oli minua haitannut.

Kyseinen keltaisen sävy yhdistyy mielessäni 1970-lukuun ja New Yorkiin – enkä osaa kuolemaksenikaan sanoa, miksi. Muistissani on mielikuvia, jotka ovat syntyneet ehkä nähtyäni joitain aikakauden elokuvia tai valokuvia, kuvia ihmisistä, jotka kävelevät mahdollisesti näihin sävyihin pukeutuneena syksyisessä Central Parkissa. Yhtä kaikki, pidän tästä keltaisesta, ja siihen pukeutuessa tulee jotenkin nostalgisella tavalla tyylikäs ja naisellinen olo, mikä myös vaikutti tämänpäiväiseen – tai siis eiliseen – asukokonaisuuteen.

Suklaanruskea takki on aitoa seitkytlukua ja sopii juuri siksi sekä värinsä että tyylinsä puolesta keltaiseen hameeseeni. Saappaat ovat äitini vanhat 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta ja mielestäni edelleen ihan superstailin näköiset – ja erittäin sopivat tämän hameen seuraksi.

asu11rotsi

Koska sinapinkeltainen on värinä varsin huomiota herättävä, halusin pitää asun muut osat rauhallisina, joten neuleen ja sukkahousujen väreiksi valikoitui musta.

Toisaalta musta myös on tyylikäs vastinpari sinapille, jos minulta kysytään.

asu1

Myös baskeri sopii mielestäni tähän asuun. Tämä angorabaskeri löytyi joskus ZARAn alennusmyynneistä, ja tykkään todella paljon tuosta syvästä musteensinisen sävystä ja angoran pehmoisesta pörröisyydestä.

baskeri11

baskeri1

Kevään edetessä luvassa enemmänkin hameasukuvia.

ZARA baskeri | DC CREATION, SECOND HAND takki
VAGABOND hansikkaat | FILIPPA K neule | IRIARTE IRIARTE vyö COS, SECOND HAND hame | WOLFORD sukkahousut
NOORA, SECOND HAND kengät

Vaatevaraston vähennys vs. alennusmyynnit

10.03.2016

Olen jo pidemmän aikaa, itse asiassa vuoden, kuten tulin todenneeksi, pohtinut omistamani vaatteiden ja asusteiden määrää. Olen kartoittanut systemaattisesti, mitä kaikkea omistan, ja kirjannut ne tarkkaan Exceliin. Ja vaikka olen pohtinut tätä kaikkea ja ennen kaikkea vaatemäärää, olen samaan aikaan myös ostanut vaatteita, käynyt alennusmyynneissä ja klikkaillut juttuja verkkokaupoista kotiin.

Sillä vaikka vähennän omistamaani vaate-, kenkä- ja asutemäärää – ja olen siinä jo menestyksekkäästi onnistunut – ei se tarkoita sitä, että en enää ostaisi mitään uutta tilalle. Tarkoitukseni ei ole ryhtyä ostolakkoon, ei ole koskaan ollut. Sen sijaan kollaan entistäkin tarkemmin alennusmyyntirekit ja aleprosentit läpi.

Lopulta tässä kaikessa on kyse kiteytymisestä: mikä on olennaista minun tyylissäni ja vaatekaapissani. Mitkä ovat minun klassikkovaateparsiani ja -asusteitani, mikä on minun luottoasuni, joka ei petä koskaan ja jossa paitsi viihdyn myös näytän hyvältä. Mitä kirkkaammaksi tämä käy, sitä selvemmin tiedän, mitä garderobissani kuuluu olla ja mitä sieltä vielä puuttuu.

Olen pitänyt jo useamman vuoden listaa näistä uupuvista vaatekappaleista ja asusteista. En pidä kiirettä niiden etsimisessä, ja joidenkin löytämisessä onkin kulunut vuosi tai useampi, kuten mustan nahkahameen metsästyksessä. Kun sen loppukesällä 2014 Kööpenhaminan alennusmyynneistä löysin, en ole kaivannut toista tilalle. Tai mariininsininen kasmirneule, joka tuli vastaan vuosi sitten kirpparilla, jolla olin itsekin myymässä. Sitäkin olin etsinyt useamman vuoden.

zaran_parka

Vuodenvaihteen alennusmyynneissä onnistuin viimein löytämään myös pari muuta ikuisuusasiaa.

Oliivinvihreä (kaunis väri ei valitettavasti toistu kuvassa täysin todenmukaisena) istuva ja lämmin talviparka on ollut haussa pari vuotta, kunnes viime syksynä vastaan tuli ensimmäinen varteenotettava versio ZARAssa. Takki maksoi hieman alle satasen, mutta ajattelin silti odotella alennusmyyntejä, josko se päätyisi niihin. Ja päätyihän se, joten onnistuin säästämään vielä muutaman lisäkympin.

j_lindebergin_vyo

j_lindebergin_vyo_kadessa

Samoin kapeahko musta nahkavyö tietynlaisella soljella on ollut ostoslistalla vähintään yhtä kauan. Viime vuonna näin mieleisen Tukholmassa J.LINDEBERGin liikkeessä, mutta en käynyt edes putiikissa sisällä, ja sittemmin tilaisuuden menettäminen jäi korpeamaan. Nyt onnistuin nappaamaan kyseisen yksilön merkin verkkokaupasta puoleen hintaan.

Fiilis on ollut molemmissa tapauksissa suorastaan voittajan, kun olen saanut hankittua pitkään etsimiäni juttuja mojovilla alennusprosenteilla. Olen nyt käyttänyt alennuslöytöjäni taajaan, ja joka kerta niitä ylle pukiessani saan lisämielihyvää onnistuneista kaupoista.

Näiden lisäksi olen tehnyt muutaman muun erinomaisen alehankinnan, mutta niistä lisää omassa postauksessaan.

Talvipukeutumista

23.02.2016

Kaikki viime aikojen asukuvani ovat olleet kuvia talvivaatteista, niin nämäkin. Siihen aikaan, kun olen kotona, ei valo tunnu vielä riittävän sisällä otettaviin asukuviin, ja ulkona ei tee mieli riipiä kameran edessä päällysvaatteita pois. Tämä linja jatkuu siis ainakin vielä tovin.

Nollan tietämissä olen palannut käyttämään enimmäkseen huopahattuani, sillä turkishatussa tulee näillä keleillä vain hiki; kokemusta on. Sen sijaan pakkasilla ja etenkin hyisen viiman tuivertaessa valitsen enemmän kuin mieluusti jonkun second hand -turkispäähineistäni, sillä ne ovat ainoat, jotka pitävät pään ja myös korvat lämpiminä hyytävässä merituulessa. Tämä yksilö on kaikkein lämpimin, sillä se tulee alas korville asti.

hattu

Asussa ei ole muuta uutta kuin joulun jälkeen UFFista löytämäni ETIENNE AIGNERin villakangashousut.

Olen lukuisia kertoja julistanut täällä syvää rakkauttani villakankaita kohtaan, ja olikin aika onnenkantamoinen löytää nämä leveälahkeiset housut. Ei haittaa, vaikka ne ovat pari numeroa liian isot, sillä vyö pitää ne kyllä ylhäällä. Housut ovat häkellyttävän pehmeää ja kutittamatonta tummanharmaata villaflanellia, sanalla sanoen laadukasta, samoin kuin työn jälki. Perin viehättävää. Ehkä parasta kuitenkin on, että housujen lahkeet ovat tismalleen oikean pituiset minulle. Mikä onni!

asu1

asu2

asu3

Housut eivät yhtään paranna alati pahenevaa inspiroitumistani miesten pukeutumisesta. Nämä jalassa haluan pukea valkoisen paitapuseron hillityn villapaidan kaveriksi ja vetää ylle tweedtakin, jonka löysin viime vuoden lopulla ja kuvitella flaneeravani pitkin 1950-luvun Helsingin katuja, jahka kevät suvaitsee saapua.

SECOND HAND hattu | SECOND HAND huivi
PIRETTA, SECOND HAND takki | H&M hansikkaat
ETIENNE AIGNER, SECOND HAND housut | RACHEL ZOE kengät SECOND HAND laukku


%d bloggers like this: