Archive for the ‘Fäsöniä’ Category

Tennarikausi korkattu

08.04.2017

Nykyään kun jengi kulkee läpi talven CONVERSEissa – joko talvimallin Consseissa tai kuumaverisimmät ihan perustossuissa, huh – olen miettinyt, miten paljon tällaiset tyypit menettävätkään, kun kevät ja kuivat kadut saapuvat. He nimittäin eivät koe sitä huumaavaa keveyden ja energisyyden tunnetta, joka päkiöistä irtoaa, kun saa vetää jalkaansa ensimmäisen kerran puoleen vuoteen kepeät kevätkengät, tennarit, ja tapailla niillä asfalttia tai hiekkatietä.

En vaihtaisi sitä tunnetta mihinkään!

Enkä varsinkaan sohjossa ja hiekoitussepelissä talven läpi kahlatessa tennareihin – ei, tennarit ovat nimenomaan kevätkengät. Ja korkeintaan lisäksi kesäkengät.

takki SAMUJI Clove | farkut DIESEL Skinzee
nilkkasukat & OTHER STORIES | kengät HOPE

Näissä töppösissä tepastelin itse tänään ytimessä. Askeleet olivat kevyet. Kevät on tullut kaupunkiin!

Kevätgarderobi mielessäin, osa 1

01.04.2017

Jos minulta kysytään, kevät alkoi jo kuukausi sitten, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sillä maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevätkuukausia myös näillä leveyksillä, oli keli sitten ulkona millainen tahansa. Sanokaa minun sanoneen.

Toki jos ulkona on sohjoista tai kylmä viima käy, en ehdoin tahdoin vedä jalkaani pikkukenkiä tai niskaani pelkkää silkkipaitaa. Nilkkureilla on vielä taivallettu, ja useimpina päivinä niskastani löytyy joku villapaidoistani – onneksi niissä riittää valinnanvaraa vaihtelunhaluiselle – ja takin virkaa toimittamaankin olen valinnut jonkun villakangastakeistani.

Kevätkuume on kuitenkin kova. Jalkakäytävät alkavat olla monin paikoin jo laastu puhtaiksi talven hiekoitussepelistä, ja se jos mikä saa kaipaamaan töppösiin kepeitä kesäkenkiä.

Kuten näitä L’AUTRE CHOSEn nudenvärisiä herrainkenkiä, jotka löytyivät kuukausi sitten kirpparilta. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa tuota herkullista vaaleaa nahan sävyä, eivätkä käytössä tulleet elämän jäljet ja nirhaumat estäneet näiden kotiuttamista. Mielestäni vanhoissa nahkakengissä ja -asusteissa patina ja ihan oikea käyttö saavat näkyä; käytetyn nahka-asian ei pidäkään näyttää käyttämättömältä – eri asia on sitten, jos myydään käyttämätöntä tavaraa, mutta sellaista ei yleensä kirpputoreilla odotakaan tulevan vastaan.

Myös toiset kengät, kepeät ja klassiset mustat REPETTOt ovat kirpparilöytö, aivan vuoden alusta. Kenkäkokoelmastani löytyy vastaavanlaiset jo entuudestaan, ja nämä ovatkin varapari, kun ensimmäiset antautuvat. Ihan hämmennyin, kun löysin nämä kymmenellä eurolla. Siis kymmenellä eurolla! Näkyyhän näiden sisä- ja ulkopohjissa kävellyt askeleet, mutta se ei haittaa minua lainkaan, eikä kärjissä edes ole kulumaa toisin kuin L’autre Chosen kengissä. Oikeastaan Repettot ovat minulle kevätkenkiä enemmän kesäkengät, niin painottomat ne jalassa ovat, ja vaativat sukattomia jalkoja, mutta yhtä kaikki odotan saavani valita puolen vuoden nilkkurikauden jälkeen jalkoihini jotain kevyempää.

Myös teepaidat ovat itselleni kesävaatteita. Talvisin en niitä käytä; en osaa kerrostaa, vaan kuljen talviaikaan mieluummin yhdellä neuleella kuin teepaidalla ja villatakilla.

Mutta vaikka kesä ei vielä ole täällä, alkavat teepaidat jo houkutella, ja nyt voisin jo kuvitella hiljalleen valitsevani bleiserin tai lyhyen neuletakin alle teepaidan, vaikkapa tämän viime kesän suosikkini, SAMUJIn sini-valkoraidallisen Fabi-raitateepaidan, jonka puuvilla on maailman pehmoisinta, tai IROn mustan pellavateepaidan, jonka kotiutin tovi sitten Stockmannilta. Oletteko huomanneet, että Stockalla myydään nykyään myös Iroa? Ja koska raitapaidat kuuluvat kevääseen, löytyy niitä itseltäni useampia: musta-valkoraidallinen löytyi viime vuoden lopulla COSilta. Vaikka omistan jo muutaman raitateepaidan, sydämeni suli myös tämän yksilön kohdalla, niin täydellisen suora malli siinä oli, puhumattakaan jämäköistä, kuosiin kudotuista raidoista. Klassikkoainesta, todellakin.

Kun ne kevätkelit todellisine kevätlämpötiloineen nyt sitten vain saapuisivat; minä ja kevätgarderobini olemme kyllä valmiita.

musta teepaita IRO Luciana
sini-valkoraidallinen teepaita SAMUJI Fabi
musta-valkoraidallinen teepaita COS
nudenväriset kengät L’AUTRE CHOSE, SECOND HAND
mustat kengät REPETTO, SECOND HAND

Avokasdemo

22.03.2017

Aina näin maaliskuun puolivälissä huomaan olevani kärsimätön: haluan paljaat nilkat ja avokkaat jalkaani. En ihme kyllä kaipaile vielä keveiden kevätkostyymien perään, MUTTA NE AVOKKAAT. Voi luoja, miten niiden käyttöä ikävöinkään!

Sitten sain oivalluksen: tepastelen avokkaissani kotosalla viikonloppuisin. Miten nerokasta: saan helpotusta avokaskuumeeseeni eivätkä nilkat jäädy kevätviimoissa. Saman larpin voisi toteuttaa myös töissä, mutta olen todella laiska vaihtamaan töissä kenkiä ja raahaamaan niitä kodin ja työpaikan välillä, eli pidän avokaskipittelyni toistaiseksi kotiparketilla.

Tein myös toisen oivalluksen: joku päivä vedän nilkkurien seuraksi mustien nilkkasukkien sijaan polvisukkamallin verkkosukat. Verkkosukat tuovat kevään!

Löysin nämä kotimaiset CARLINA-merkkiset villakangashousut viime vuoden lopulla Frida marinan kirpparipuolelta, ja rakastuin paitsi housujen ihanaan harmahtavan vihreään väriin ja upeaan villakankaaseen myös mitä imartelevimpaan leikkaukseen: korkea vyötärö, taskut, hieman volyymia lantiossa. Vaikka lahkeet olivat itselleni yllättävän sopivan pituiset, ajattelin kiikuttaa housut vielä ompelijalle lyhennettäväksi, jotta saan niistä täydelliset.

Ihana tummansininen kreppisilkkipaita taas löytyi samoihin aikoihin UFFin kahden euron päivänä. En koskaan löydä UFFilta mitään – se taas johtuu todennäköisesti siitä, että käyn UFFilla todella harvoin – mutta lounastauon päätteeksi tekemälläni piipahduksella tämä tarttui mukaan.

Hyvä niin, sillä tummansininen silkkipaita on ollut pitkään haussa, ja tämä yksilö on valmistettu tuosta hurmaavasta kreppisilkistä ja hihat ovat viehättävän lyhyet, niin että ranteet jäävät kauniisti näkyviin.

silkkipaita ANNA AND FRANK, SECOND HAND
vyö FILIPPA K, SECOND HAND | housut CARLINA, SECOND HAND
polvisukat WOLFORD | kengät RIZZO

Hyvä pipopäivä

21.02.2017

On tullut mainittua täällä useamman kerran, että pipot eivät ole minun juttuni. Näytän yksiselitteisesti tampiolta pipo päässäni, ja möin viime talvena tallipipoa lukuun ottamatta kaikki piponi pois.

Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Löysin yli 20 vuotta sitten kierrätyskeskuksesta suklaanruskean ison pipon. Elettiin grungen kultavuosia, ja tuo löysä ja pehmeä pipo oli todellista grungepipoainesta. Käytin sitä talviaikaan paljon; se taisi olla ainoa pipo, jota käytin – ainoa, joka päässäni en näyttänyt tampiolta.

Omistan tuon pipon yhä, ja aina välillä sovittelen sitä päähäni. Pidän näkemästäni. Silti jätän pipon eteiseen, kun lähden ulkomaailmaan, sillä huopahattu istuu päähäni pipoa paremmin. (Hetkinen, omistan siis kaksi pipoa.)

Viime syksynä aloin kuitenkin miettiä, voisiko SAMUJIn suureksi hitiksi muodostunut Chunky Beanie sopia minunkin kupoliini. Se nimittäin näytti aika samanlaiselta kuin vanha grungepiponi.

Asiasta piti ottaa selvää. Vaikka olin liikkeellä hyvissä ajoin syksyllä, pipot olivat liki kaikkialta loppu. Stockmannille oli kuitenkin tulossa uusi erä, ja varasin itselleni vaaleanpunaisen pipon.

Pidin jälleen näkemästäni, ja kaupat tehtyäni jätin pipon päähäni. Mutta heti kun pääsin Aleksanterinkadulle, kylmä viima tuntui korvillani, piposta huolimatta. Havaitsin välittömästi, että huopahattu paitsi sopii tyyliini, myös pitää pääparkani pipoa paremmin lämpimänä.

Talven mittaan olen silloin tällöin sonnustautunut vaaleanpunaiseen Samuji-pipooni. Aika usein näytän sekin päässäni tampiolta. Pipo on niin hervottoman kokoinen, että minun päässäni se nousee usein koomisen näköiseksi. En nyt viitsi tarkemmin demonstroida lopputulosta, mutta osannette kuvitella.

Viime lauantaina kirpparille lähtiessäni nappasin kuitenkin hetken mielijohteesta pipon hatun sijasta päähäni. Ehkä lauantai oli hyvä pipopäivä, sillä tällä kertaa jättipiponi ei aiheuttanut sen sisällä häpeän kuumotuksia.

pipopaa1

pipopaa2

pipopaa3

rotsin_kanssa

pipo SAMUJI Chunky Beanie | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | villapaita MASKA
vyö SECOND HAND | farkut ZARA, SECOND HAND

Klassikkoainesta | Musta poolo

08.02.2017

Aika ajoin törmää listoihin klassikkovaateparsista ja -asusteista. Tiedättehän: valkoinen teepaita, siniset farkut, beige trenssi, pikkumusta eli musta kotelomekko, ja niin edelleen.

Pähkäilin itsekin klassikkokostyymien kanssa joitakin vuosia sitten, ja kiemurtelin esimerkiksi valkoisen kauluspaidan kohdalla, sillä se ei näyttänyt silloisen vartaloni yllä mitenkään imartelevalta.

Mutta mielestäni ei voi olla yhtä yleispätevää listaa, joka sopii kaikille vartaloille ja kaikkiin elämäntilanteisiin ja kaiken ikäisille. Sen jälkeen kun oivalsin, että minun täytyy määritellä, mitkä ovat minun klassikkojani, niiden pohtiminen ei ole aiheuttanut enää ahdistusta vaan iloa. Olennaista on haastaa itsensä miettimään, mitkä ovat ne minun tyyliini, kehooni ja elämääni sopivat vaatekappaleet ja asusteet, jotka yllä näytän hyvältä ja jotka tuntuvat hyvältä. Helpottaa kummasti elämää ja nopeuttaa arjen käänteissä, kun ei tarvitse miettiä, toimiiko tämä tai tuo asu, kun on jo aiemmin selvittänyt itselleen ihanteellisimmat vaateparret ja niiden yhdistelmät.

Käyn Klassikkoaineista-kategorian alla läpi omia klassikoitani, ja musta poolo oli itsestäänselvä aloitus. Olen käyttänyt mustaa poolopaitaa parikymppisestä lähtien, ja näytän omasta mielestäni aina hyvältä, kun se on niskassani.

Omistan tällä hetkellä muutamia eri versioita tästä klassikkokostyymistani: yhden läpikuultavan merinovillaisen, joka on ihanan lämmin ja pehmeä, yhden niin ikään läpikuultavan mutta rapsakan tuntuisen puuvillaisen, yhden puuvillasekoitteisen ja toisen villasekoitteisen, jossa on vajaamittaiset hihat, yhden ribbineuloksisen, yhden kašmirisen kilpikonnakauluksella.

Tämä MARIMEKON pehmoisen puuvillainen Katyna-poolo on ehdottomasti klassikkoaineista. Vartalonmyötäisessä poolossa on maltillisen korkuinen kaulus, joka toimii sekä suorana että taitettuna. 1990-luvulla nuoruutensa viettänyt viehättyy myös aina ribbineuloksesta, joka tässä yksilössä on niin maltillisen hienovaraista, että sen huomaa vasta lähemmällä tarkastelulla.

Erinomainen löytö joulunjälkeisistä alennusmyynneistä, jonka hankkimista ei tarvinnut montaa minuuttia harkita.

poolo1

poolo2

poolo3

poolo5

poolopaita MARIMEKKO Katyna

Vain viisi laukkua

01.02.2017

Luin joku aika sitten jostain, en muista, mistä, kuinka monta laukkua nainen tarvitsee.

Sen muistan, että väskyjä oli viisi:
1| olkalaukku päivittäiseen käyttöön
2| työlaukku
3| pieni iltalaukku juhliin
4| viikonloppulaukku lyhyille reissuille ja
5| matkalaukku pidemmille matkoille.

Ja siinä se, viisi laukkua, joilla pitäisi pärjätä. Ja pärjääkin, ei epäilystäkään. Itse lisäisin listaan vielä yhden laukun, kesäkassin. Moni meistä tykkää vaihtaa kesällä rennompaan ja isoon kassiin, joka voi olla niin kangasta, punosta kuin nahkaakin mutta ennen kaikkea niin tilava, että sinne on helppo kasata kaikki lomapäivän aikana mahdollisesti tarvittavat asiat.

Olen käynyt omaa laukkukokoelmaani nyt useampaan otteeseen läpi ja myynyt jo monta yksilöä eteenpäin.

Siksi esittelen nyt edellisen listan mukaisesti omat viisi laukkuani. Nämä ovat ne, joihin turvaudun laukkua tarvitessani.

kirppislaukku1

kirppislaukku_1kohta1

kirppislaukku1kohta2

1| OLKALAUKKU PÄIVITTÄISEEN KÄYTTÖÖN: vanha ruskea nahkalaukku.
Tämä on vuodesta toiseen se laukku, jota käytän ylivoimaisesti eniten. Se on sopivan kokoinen eli ei liian pieni mutta ei poskettoman isokaan. Olen muuten todella tyytyväinen, että olen oppinut siirtymään viimeisen kuuden vuoden aikana huomattavasti pienempiin arkilaukkuihin. Hartiat kiittävät.

Eniten kuitenkin rakastan tuota käytössä pintaan kertynyttä patinaa, joka tekee paksusta nahasta entistäkin kauniimman. Laukku on kahden euron löytö Kallion puistokirpparilta loppukesästä 2012.

tyolaukku1

tyolaukku2

tyolaukku_1kohta1

2| TYÖLAUKKU: ZARAn kastanjanruskea laukku.
Ostin laukun Zarasta syksyllä 2011, mutta aktiivikäyttöön se päätyi vasta kolme tai neljä vuotta sitten. Siitä lähtien se sitten onkin kulkenut mukanani joka työpäivä: kuljetan siinä tietokonettani sekä mahdollisia muita päivittäin tarpeellisia asioita. Kaiken lisäksi se taipuu myös viikonloppu- ja lentolaukuksi.

Laukku on superkäytännöllinen ja mielestäni edelleen todella hyvän näköinen. Nahka on paksua ja vahvaa, ja kahvojen punokset kauniita. Lisäksi laukusta löytyy olkahihna, jota tosin käytän äärimmäisen harvoin. Tämä on muuten laukku, joka saa eniten kehuja omistamistani laukuista, heh.

iltalaukku1

iltalaukku1kohta1

iltalaukku1kohta2

3| PIENI ILTALAUKKU JUHLIIN: FILIPPA K:n oliivinvihreä pieni nahkalaukku.
Laukku on heräteostos vuoden takaa joulunjälkeisistä alennusmyynneistä.

Olin hipeltänyt laukkua jo aiemmin, sillä tumma oliivinvihreä, yksi lempivärejäni, näyttää nahassa erityisen kauniilta. Matelijakuosin jäljittely ja kullanvärinen ketju sinetöivät ostopäätöksen; laukku oli selkeästi suunniteltu juuri minun makuani ajatellen.

laukku

4| VIIKONLOPPULAUKKU LYHYILLE REISSUILLE: CHOCHOn keltainen Isola-nahkalaukku. Tämä on mittatilauslaukku, joka on tehty juuri minulle. Oli vuosi 2008, ja nahkalaukut olivat juuri tulleet ChoChon valikoimiin.Valitsin kotimaisen ChoChon malleista juuri tämän Isolan ja materiaaliksi leijonankeltaisen nahan – mikä oli sinänsä outoa, sillä en juuri keltaisesta pidä. Mutta tästä laukusta ja keltaisesta tässä laukusta pidän edelleen!

Superlaadukkaasta nahasta valmistetussa Isolassa työnjälki on erinomaista, eikä laukku ole kulunut mihinkään liki kymmenen vuoden ahkerasta käytöstä huolimatta. Lisäksi klassinen malli on niin kaunis, että luulen tämänkin yksilön kulkevan mukanani hamaan tulevaisuuteen.

matkalaukku1

matkalaukku1kohta1

5| MATKALAUKKU PIDEMMILLE MATKOILLE: PRESIDENTin petroolinsininen pieni matkalaukku.
Ostin matkalaukkuni opiskelijana syksyllä 1998, kun olin lähdössä elämäni ensimmäiselle lentomatkalle. Siihen asti olin käyttänyt matkatessa tätini vanhaa pahvikylkistä pepitaruudullista kapsäkkiä, mutta lentomatka ruumassa olisi ollut sille turhan riskialtis. Sittemmin laukku onkin saanut arvoisensa elämän säilytyskalusteena, ja se on yhä yksi kauneimmista esineistä, joita omistan.

Petroolinvärinen matkalaukkuni on keskivertomatkalaukkua pienempi, ja havaitsen tämän aina, kun olen pakkaamassa viikonloppua pidemmille reissuille. Nyt olenkin harkinnut uuden, isomman matkalaukun hankintaa. Toistaiseksi petroolinsininen presidenttini palvelee kuitenkin vielä mainiosti, ja se erottuu hihnalla värinsä puolesta helposti. Kulmissa olevilla krominvärisillä metallivahvikkeilla on pelkästään esteettinen tehtävä, mutta omaa esteettistä silmää ne viehättävät edelleen. Samanlaiset vahvikkeet löytyvät myös vanhasta kapsäkistäni, ja siinä niiden funktio ei ole pelkästään esteettinen.

Pyjamapuhetta

21.12.2016

Nukuin ennen aina alasti. Sitten muutin vanhaan puutaloon, jossa sängystä synnyinasussa nouseminen johti talvella jäätymiseen. Sen jälkeen muutin nykyiseen kotiini, vanhaan kerrostaloon, jonka makuuhuoneen tuuletusikkunasta veti jossain vaiheessa todella hyytävästi, koska osa ikkunan tiivisteistä uupui. Sittemmin sain ikkunan tiivistettyä ja vedon loppumaan, mutta siitäkin huolimatta kotonani on talvisin sen verran viileää, etten pysty nykyään enää kuvittelemaankaan nukkuvani talviaikaan vaatteitta.

Pari vuotta sitten liki 20 vuotta vanha flanellipyjamani veteli viimeisiään, ja etsin uutta lämmintä – sekä esteettiset kriteerini täyttävää – pyjamaa entisen riekaleen tilalle.

Verkkokaupoista ei löytynyt mieleisiä, mutta Berliinin reissulla MUJIssa tärppäsi. Vaaleanpuna-valkoinen ja vieläpä ruudullinen! Sataprosenttista, kaksinkertaista puuvillaa! Siis sanalla sanoen täydellinen! Kaupat oli nopeasti tehty, ja pyjama pääsi saman tien kovaan käyttöön, syksy kun oli.

vaaleanpunaruudullinen_kuosi

vaaleanpunaruudullinen_vuori

Mutta koska pyjama on yli puoli vuotta jokaöisessä käytössä, yhdellä uniasulla ei pärjää; pitäähän pyjamaa pestäkin. Ja koska ainokainen pyjamani oli jatkuvasti joko yllä tai pesussa, siinä alkoi näkyä huolestuttavan nopeasti kulumisen merkkejä. Halusin samanlaisen lempipyjaman rinnalle, mutta eipä niitä Mujissa seuraavalla visiitillä ollutkaan. Oli kuitenkin siniharmaa-valkoinen, jossa on kuosiin kudottuja pieniä pilkkuja. Ihana sekin, ja kahdella pyjamalla pärjää, vaikkakin vaaleanpunaruudullisessa ihanuudessa on hihassa palkeenkieli muistona Dillen kanssa leikityistä hiirileikeistä.

Loppukesällä sattui vielä SAMUJIn sample sale -tapahtumassa onnenkantamoinen: valko-siniraidallinen pyjama, jonka pökerryttävän ihanan tuntuista Italiassa kudottua pellava-silkkisekoitetta olin hypistellyt putiikissa aiemmin, mutta jättänyt sydän kirvellen taakseni yhtä pökerryttävän hinnan nähdessäni. Mutta en jättänyt enää sample-hinnalla. Kerrassaan täydellinen kesäpyjama!

samuji_kuosi_lahis

Kesä on kuitenkin nyt jo kaukana, ja suvisilkki odottaa lämpöisempiä ilmanaloja. Ja minä löysin loppuvuodesta toisen vaaleanpuna-valkoruudullisen Mujin pyjaman!

kuosit

siniset_kuosit_lahis

Näillä selviää tulevista talviöistä. Ja kesäisistäkin, jahka ne joskus saapuvat.

pyjamat_kaikki

sini-valkoraidallinen | SAMUJI vaaleanpuna-valkoruudullinen | MUJI siniharmaa-valkopilkullinen | MUJI

Takkeja ei nähtävästi voi olla liikaa

17.03.2016

Olen lausunut elämäni aikana useampaan otteeseen ääneen, että löydän jatkuvasti kenkiä ja takkeja, jotka haluavat luokseni, vaikka en niitä tarvitsisikaan. Tai ehkä onkin niin, että ne ovatkin kengät ja takit, jotka löytävät luokseni, ja minä sitten otan ne rakastaen vastaan, ainakin päätellen siitä, miten monta kenkäparia ja takkia omistan.

Olen pähkäillyt ja tuskaillut takkimääräongelman kanssa aiemminkin, mutta ei ”ongelman” ääneen lausuminen tai siitä kirjoittaminen näytä sitä poistavan; takit löytävät yhä luokseni.

Kuten tämä SAMUJIn sini-musta Alp-villakangastakki.

Tosin tämän yksilön kohdalla täytyy sanoa, että olen itse tehnyt toimenpiteitä saadakseni sen omakseni. Olen harmitellut lukuisia kertoja vuosien varrella, miksi en koskaan kotiuttanut Alpia juuri tässä nimenomaisessa kangas- ja värivaihtoehdossa, kun sitä vielä oli kaupoissa saatavilla. Olen heittänyt kerta toisensa jälkeen toiveikkaana verkkoja internetin syövereihin vain todeten, ettei niihin tarttunut tälläkään kertaa mitään.

Niinpä toimin salamannopeasti, kun juuri oikean värinen Alp ilmestyi merkin Facebook-kirpparille. Myynnissä olleen yksilön koko hieman epäilytti, sillä omistan melko saman mallisen Samuji-villakangastakin, josta minulla on koko 34, ja tämä oli kokoa 38. Myyjä suostui onneksi sovitukseen, ja kun asettelin Alpia harteilleni, koko osoittautui passeliksi, vaikka malli oversize onkin.

Sittemmin olen ollut enemmän kuin onnellinen Alp-tyttö. Voi olla, ettei se ole tällä hetkellä se himotuin Samuji-takki, mutta hällä väliä, minulle se on se oikea.

Joskus vuosienkin metsästys voi tuottaa tulosta!

asu1_rotsi

STOCKH LM hattu | SAMUJI Alp, SECOND HAND takki
ETCETERA hansikkaat | ZARA, SECOND HAND farkut
RACHEL ZOE kengät | SECOND HAND laukku

laukku2

laukku1

Myös laukku on uusi. Tai uusi ja uusi. Olen etsinyt pitkään klassista satulalaukkua konjakinruskeana, ja nyt kävi niin onnellisesti, että sain sen ystävältäni. Se on vanha mutta minulle tietysti uusi.

En voi mitään sille, mutta rakastan elämää nähnyttä nahkaa kaikissa muodoissa ja etenkin laukuissa. Vanhat, jo hieman patinaa pintaansa keränneet yksilöt ovat eniten käyttämiäni laukkuja. Kiitos vielä kerran, Maria!

asu1

hattu

Takin alle puin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä nappaamani FILIPPA K:n tummansinisen merinovillaisen ribbineuleen, jossa on ihanat krominväriset napit vasemmalla olalla. Tämä on kiilannut käytetyimpien lempineuleideni kärkikolmikkoon, eli kannatti odotella neuleen päätymistä alennukseen. Myös alennusmyynneistä löytynyt vyö pääsi mukaan asuun.

FILIPPA K neule | J.LINDEBERG vyö

Keltaisella kevääseen

14.03.2016

Blogissa ei ole pidempään aikaan näkynyt juurikaan hameasuja. Asianlaidassa on totuuden siemen, sillä olen käyttänyt varsin vähän hameita, mutta aivan viime viikkoina olen jälleen aktivoitunut niiden käytössä. Mutta silloin kun näin on tapahtunut, asukuvia ei ole saatu taltioitua. Tietenkään.

Nyt asiaan on luvassa parannus.

Ostin COSin sinapinkeltaisen villakangashameen käytettynä viime kesänä, ja ajattelin käyttäväni sitä syksyn tullen paljonkin, sillä tuo paksu villakangas on ihan järjettömän kauniin näköistä (minä ja villakankaat, ikuista rakkautta), ja hameen simppelin linjakas malli miellytti silmää. Rakastuin myös tuohon sinapin sävyyn, mikä on hämmentävää, sillä en pidä keltaisesta. Mutta tästä nimenomaisesta sävystä pidän; se on silmissäni enemmän ruskea kuin keltainen – vaikka todellisuudessa keltainenhan tuo sävy on. Jokin helman pituudessa kuitenkin häiritsi, ja hame jäi käyttämättä. Ajattelin lyhentää sen, ja seuraavaksi päätin pistää sen eteenpäin kiertoon. Kun annoin hameelle vielä viimeisen sovitusmahdollisuuden, ihmettelin, mikä ihme helman pituudessa oli minua haitannut.

Kyseinen keltaisen sävy yhdistyy mielessäni 1970-lukuun ja New Yorkiin – enkä osaa kuolemaksenikaan sanoa, miksi. Muistissani on mielikuvia, jotka ovat syntyneet ehkä nähtyäni joitain aikakauden elokuvia tai valokuvia, kuvia ihmisistä, jotka kävelevät mahdollisesti näihin sävyihin pukeutuneena syksyisessä Central Parkissa. Yhtä kaikki, pidän tästä keltaisesta, ja siihen pukeutuessa tulee jotenkin nostalgisella tavalla tyylikäs ja naisellinen olo, mikä myös vaikutti tämänpäiväiseen – tai siis eiliseen – asukokonaisuuteen.

Suklaanruskea takki on aitoa seitkytlukua ja sopii juuri siksi sekä värinsä että tyylinsä puolesta keltaiseen hameeseeni. Saappaat ovat äitini vanhat 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta ja mielestäni edelleen ihan superstailin näköiset – ja erittäin sopivat tämän hameen seuraksi.

asu11rotsi

Koska sinapinkeltainen on värinä varsin huomiota herättävä, halusin pitää asun muut osat rauhallisina, joten neuleen ja sukkahousujen väreiksi valikoitui musta.

Toisaalta musta myös on tyylikäs vastinpari sinapille, jos minulta kysytään.

asu1

Myös baskeri sopii mielestäni tähän asuun. Tämä angorabaskeri löytyi joskus ZARAn alennusmyynneistä, ja tykkään todella paljon tuosta syvästä musteensinisen sävystä ja angoran pehmoisesta pörröisyydestä.

baskeri11

baskeri1

Kevään edetessä luvassa enemmänkin hameasukuvia.

ZARA baskeri | DC CREATION, SECOND HAND takki
VAGABOND hansikkaat | FILIPPA K neule | IRIARTE IRIARTE vyö COS, SECOND HAND hame | WOLFORD sukkahousut
NOORA, SECOND HAND kengät

Sinistä sinisellä ja sinisellä

05.03.2016

Parin viime vuoden aikana musteensinisestä – tai mariininsininen, mustikansininen tai tummansininen; rakkaalla lapsella on tunnetusti monta hellittelynimeä – on tullut koko ajan tärkeämpi osa omaa tyyliäni. Tummansininen ei ainoastaan näytä tyylikkäältä vaan usein myös raikkaalta vaihtoehdolta mustaan verrattuna ja sopii sitä paitsi omiin sävyihini todella hyvin.

Tällä kertaa mennään yksivärisellä kokonaisuudella; luvassa siis liki kokosininen asu. Myös yläosa oli tummansininen, mutta siitä ei ole nyt todistusaineistoa.

Takki on reilun vuoden vanha ja löytyi SISLEYn Kampin myymälän alennusmyynneistä. Housutkin ovat alennuslöytö, tosin ZARAsta. Olin katsellut näitä mokkaculotteja eli polvihousuja jo viime syksynä, mutta housut jäivät sovittamatta, vaikka ne olivat aivan tyylini mukaiset. Kun ne tulivat Zaran alerekillä joulun jälkeen alle 30 eurolla vastaan, en vastustellut.

Olin ajatellut pukevani ne kevään tullen ylleni, mutta kun tajusin yhdistää housut merinovillaisiin polvisukkiin, miksi siirtää housujen käyttöä myöhemmälle? Hyvin tarkeni!

Mutta voi, miten keväinen fiilis tulikaan vajaista lahkeista! Odotan silti, että pääsen vaihtamaan nilkkurit avokkaisiin ja villaiset polvisukat verkkosukkiin tai paljaisiin pohkeisiin. Oi että.

asu1

asu2

hattu

STOCKH LM hattu | SISLEY takki | ETCETERA hansikkaat
ZARA housut | VOGUE polvisukat | ACNE kengät
SECOND HAND LAUKKU


%d bloggers like this: