Lempiväri teki paluun

Blogin kategorioista löytyy Pinkkiä! Vaaleanpunaista! -kategoria, ja siihen on vissi syy. Blogin ensimetreillä, kohta yhdeksän (?!) vuotta sitten, vaaleanpunainen oli yksi pukeutumiseen liittyvistä lempiväreistäni. Sittemmin hentoista punaista nähtiin ylläni harvakseltaan, mutta loppukevään ja alkukesän myötä olen huomannut hullaantuneeni siihen aina uudelleen.

Vaaleanpunainen näkyy garderobissani lähinnä silkki- ja teepaitojen sekä neuleiden muodossa, mutta löytyypä kokoelmista myös nilkkasukkia, suorat housut ja tennarit tuossa hykerryttävässä sävyssä.

Ostin miltei tismalleen vuosi sitten NIKEn ja & OTHER STORIESin yhteistyömalliston Air Force 1 Upstep Suede -tennarit, jotka ovat suloisen haaleanvaaleanpunaista mokkaa ja nahkaa. Töppöset ovat ihanat kuin mitkä ja tosi kivat jalassa mutta jotenkin ne eivät vain miellytä silmääni, kun kengät ovat jalassani, itsekseen kylläkin.

NIKE X & OTHER STORIES Air Force 1 Upstep Suede

Jos sinulla olisi tarjota näille ihanille 36,5-kokoisille tennareille käyttävä koti, kommentoi tähän postaukseen, ja yhytetään kengät ja oikeat jalat yhteen! Ihan surettaa nähdä nämä söpöläiset kotiparketilla askeleita vailla.

Mutta vaikka viimekesäiset tennarit jäivätkin kenkäkaappiin hengaamaan, siellä oli vielä tilaa toisille vaaleanpunaisille tennareille, niille oikeille nimittäin.

Ne löytyivät ihan juuri Stockmannin alennusmyynneistä FILIPPA K:n osastolta. Minulla oli entuudestaan Filipan tummansiniset nahkaiset Kate-tennarit, ja ne ovat olleet muutamista tennareistani ne kaikkein eniten käytetyt. Katet ovat supermiellyttävät jalassa, ja koska ne ovat nahkaa sekä vuoriltaan että päältä, ne ovat miellyttävyyden lisäksi myös stailit minun silmääni. Nahka on ainoa tennarimateriaali, jonka omaan käyttööni hyväksyn.

Tumman roosan väriset mokka-Katet ovat olleet aivan ihanat jalassa, ja lisäksi ne tuntuvat sopivan kaikkien housujeni kanssa. Tällä kertaa niiden seurassa SAMUJIn pellava-puuvillasekoitteiset kesäpöksyt.

Kengät ovat muuten alessa myös Filippa K:n omassa verkkokaupassa, jos joku nyt innostui. Ja ei, en saa näistä linkeistä mitään aineellistä hyvää, kunhan klikkaan asioita teitä auttaakseni.

housut SAMUJI, SECOND HAND | kengät FILIPPA K Kate Sneakers

Ja tokihan vaaleanpunainen näkyy myös kotini sisustuksessa, mutta se on toisen tarinan aihe se.

Mainokset

Kesä ja kesähelmat

Kesävaatteissa suosin kepeitä ja huolettomia materiaaleja ja linjoja.

Sillä koko kesän kuuluu olla kepeä ja huoleton, ja aika usein se nykyään sitä onkin.

Paras kesämekko tai kesähamonen on helmoiltaan useimmiten maksimissaan polvipituinen (totta puhuakseni olen löytänyt parin viime kesän aikana paitsi midi- myös maksihelmat, mutta niistä enemmän toisella kertaa) ja materiaaliltaan ilmavaa, esimerkiksi viskoosia, mieluiten silkkiä. Kevyt ja ilmava kangas takaa sen, että helmat voivat tuulen niin halutessa leikkiä. Mikään ei tunnu kesällä iloisemmalta kuin ympärillä hulmuavat helmat!

Myös kesäyläosan täytyy olla hyvin ilmastoitu. Helteisimmillä keleillä luotan spagettiolkaimiseen silkkitoppiin, joita omistan tällä hetkellä kaksi kappaletta. Molemmat ovat mustia ja alennushankintoja, kuinkas muuten. Silkkitopissa ei ole mahdollista läkähtyä ja se yllä näyttää aina hyvältä, parhaimmillaan tyylikkäältä. Tämä viime lauantain kuvissa esiintyvä yksilö on parin kesän takaa ja FILIPPA K:n.

Ranskalaisen KOOKAÏn silkkinen kukkahame taas on kuin keskikesä itse; yhtä rehevä niin väreissään kuin kukinnoissaan. Kevyt silkki väreilee yllä pehmeästi kuin lämpöinen kesäilta, mikä on varma kesävaatteen tunnusmerkki.

toppi FILIPPA K | vyö FILIPPA K, SECOND HAND | hame KOOKAÏ, SECOND HAND
kengät SAMUJI Cross Strap, SECOND HAND

Kesälipposina toimivat edellisessä postauksessa esittelemäni SAMUJIn Cross Strapnahkasandaalit. Ai että rakastankaan niitä ja keveyttä, jonka ne jalkoihini tuovat!

Asusteista kesällä olennaisimmat ovat tietenkin aurinkolasit ja olkihattu. Ja silloin, kun hattu ei ole muistunut mukaan, kietaisen hiukset pois naamalta silkkihuivilla. Samalla saa tehtyä kesään sopivan rennon ”kampauksen”, hehh.

huivi PIERRE CARDIN, SECOND HAND | aurinkolasit OLIVER PEOPLE

Kevätgarderobi mielessäin, osa 1

Jos minulta kysytään, kevät alkoi jo kuukausi sitten, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sillä maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevätkuukausia myös näillä leveyksillä, oli keli sitten ulkona millainen tahansa. Sanokaa minun sanoneen.

Toki jos ulkona on sohjoista tai kylmä viima käy, en ehdoin tahdoin vedä jalkaani pikkukenkiä tai niskaani pelkkää silkkipaitaa. Nilkkureilla on vielä taivallettu, ja useimpina päivinä niskastani löytyy joku villapaidoistani – onneksi niissä riittää valinnanvaraa vaihtelunhaluiselle – ja takin virkaa toimittamaankin olen valinnut jonkun villakangastakeistani.

Kevätkuume on kuitenkin kova. Jalkakäytävät alkavat olla monin paikoin jo laastu puhtaiksi talven hiekoitussepelistä, ja se jos mikä saa kaipaamaan töppösiin kepeitä kesäkenkiä.

Kuten näitä L’AUTRE CHOSEn nudenvärisiä herrainkenkiä, jotka löytyivät kuukausi sitten kirpparilta. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa tuota herkullista vaaleaa nahan sävyä, eivätkä käytössä tulleet elämän jäljet ja nirhaumat estäneet näiden kotiuttamista. Mielestäni vanhoissa nahkakengissä ja -asusteissa patina ja ihan oikea käyttö saavat näkyä; käytetyn nahka-asian ei pidäkään näyttää käyttämättömältä – eri asia on sitten, jos myydään käyttämätöntä tavaraa, mutta sellaista ei yleensä kirpputoreilla odotakaan tulevan vastaan.

Myös toiset kengät, kepeät ja klassiset mustat REPETTOt ovat kirpparilöytö, aivan vuoden alusta. Kenkäkokoelmastani löytyy vastaavanlaiset jo entuudestaan, ja nämä ovatkin varapari, kun ensimmäiset antautuvat. Ihan hämmennyin, kun löysin nämä kymmenellä eurolla. Siis kymmenellä eurolla! Näkyyhän näiden sisä- ja ulkopohjissa kävellyt askeleet, mutta se ei haittaa minua lainkaan, eikä kärjissä edes ole kulumaa toisin kuin L’autre Chosen kengissä. Oikeastaan Repettot ovat minulle kevätkenkiä enemmän kesäkengät, niin painottomat ne jalassa ovat, ja vaativat sukattomia jalkoja, mutta yhtä kaikki odotan saavani valita puolen vuoden nilkkurikauden jälkeen jalkoihini jotain kevyempää.

Myös teepaidat ovat itselleni kesävaatteita. Talvisin en niitä käytä; en osaa kerrostaa, vaan kuljen talviaikaan mieluummin yhdellä neuleella kuin teepaidalla ja villatakilla.

Mutta vaikka kesä ei vielä ole täällä, alkavat teepaidat jo houkutella, ja nyt voisin jo kuvitella hiljalleen valitsevani bleiserin tai lyhyen neuletakin alle teepaidan, vaikkapa tämän viime kesän suosikkini, SAMUJIn sini-valkoraidallisen Fabi-raitateepaidan, jonka puuvilla on maailman pehmoisinta, tai IROn mustan pellavateepaidan, jonka kotiutin tovi sitten Stockmannilta. Oletteko huomanneet, että Stockalla myydään nykyään myös Iroa? Ja koska raitapaidat kuuluvat kevääseen, löytyy niitä itseltäni useampia: musta-valkoraidallinen löytyi viime vuoden lopulla COSilta. Vaikka omistan jo muutaman raitateepaidan, sydämeni suli myös tämän yksilön kohdalla, niin täydellisen suora malli siinä oli, puhumattakaan jämäköistä, kuosiin kudotuista raidoista. Klassikkoainesta, todellakin.

Kun ne kevätkelit todellisine kevätlämpötiloineen nyt sitten vain saapuisivat; minä ja kevätgarderobini olemme kyllä valmiita.

musta teepaita IRO Luciana
sini-valkoraidallinen teepaita SAMUJI Fabi
musta-valkoraidallinen teepaita COS
nudenväriset kengät L’AUTRE CHOSE, SECOND HAND
mustat kengät REPETTO, SECOND HAND

Klassikkoainesta | Valkoinen paitapusero

Joskus kymmenen vuotta sitten ylläni ei nähty paitapuseroita. En viihtynyt niissä, mutta ennen kaikkea ne eivät näyttäneet ylläni hyvältä. Siksi ne eivät kuuluneet garderobiini, ja se on mielestäni tarpeeksi hyvä syy olla pukeutumatta kyseiseen kostyymiin, mikä se itse kullenkin onkaan.

Sittemmin paitapuserot ovat tehneet tyyliini paluun, ja tiedän, millaisista pidän ja millaiset päälläni toimivat.

Tällä hetkellä omistan varmaan kymmenkunta valkoista paitapuseroa, kaikki erilaisia. On silkkisiä, puuvillaisia, pellavaisia, pitkä- ja lyhythihaisia, nappilistalla ja piilonapituksella, läpikuultavia ja täysin peittäviä, pienillä ja isommilla kauluksilla.

Mieluiten haluan valkoisen paitapuseroni silkkisenä, ja läpikuultavuus on plussaa. Tässä nimenomaisessa FILIPPA K:n yksilössä yhdistyvät molemmat. Muita rakastettavia piirteitä tässä paidassa: häikäisevä puhtaanvalkoisen sävy ja rapea viskoosi-silkkisekoite, jossa on kuosiin kudottuja pystyraitoja. Ihana alennuslöytö viime vuoden lopulta Sokoksen superpoistorekeistä; alennusprosentti oli 70!

Käytän valkoista paitapuseroa enimmäkseen mustien farkkujen kera, ja yhdistän siihen usein mustan bleiserin. Tehokkaimmillaan paitapusero kuitenkin on ilman bleiseriä, ja mustien pillien ja valkoisen paitapuseron yhdistelmä onkin lemppareitani ja mielestäni ikuisesti skarppi ja tyylikäs.

asu1rotsitta

paitapusero FILIPPA K | vyö SECOND HAND
farkut ZARA, SECOND HAND | kengät RACHEL ZOE

Ulkona toki oli niskassa myös takki ja hansikkaat. Ja huivi, vaikka se ei kuvaan tallentunutkaan.

asu1

takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Klassikkoainesta | Musta poolo

Aika ajoin törmää listoihin klassikkovaateparsista ja -asusteista. Tiedättehän: valkoinen teepaita, siniset farkut, beige trenssi, pikkumusta eli musta kotelomekko, ja niin edelleen.

Pähkäilin itsekin klassikkokostyymien kanssa joitakin vuosia sitten, ja kiemurtelin esimerkiksi valkoisen kauluspaidan kohdalla, sillä se ei näyttänyt silloisen vartaloni yllä mitenkään imartelevalta.

Mutta mielestäni ei voi olla yhtä yleispätevää listaa, joka sopii kaikille vartaloille ja kaikkiin elämäntilanteisiin ja kaiken ikäisille. Sen jälkeen kun oivalsin, että minun täytyy määritellä, mitkä ovat minun klassikkojani, niiden pohtiminen ei ole aiheuttanut enää ahdistusta vaan iloa. Olennaista on haastaa itsensä miettimään, mitkä ovat ne minun tyyliini, kehooni ja elämääni sopivat vaatekappaleet ja asusteet, jotka yllä näytän hyvältä ja jotka tuntuvat hyvältä. Helpottaa kummasti elämää ja nopeuttaa arjen käänteissä, kun ei tarvitse miettiä, toimiiko tämä tai tuo asu, kun on jo aiemmin selvittänyt itselleen ihanteellisimmat vaateparret ja niiden yhdistelmät.

Käyn Klassikkoaineista-kategorian alla läpi omia klassikoitani, ja musta poolo oli itsestäänselvä aloitus. Olen käyttänyt mustaa poolopaitaa parikymppisestä lähtien, ja näytän omasta mielestäni aina hyvältä, kun se on niskassani.

Omistan tällä hetkellä muutamia eri versioita tästä klassikkokostyymistani: yhden läpikuultavan merinovillaisen, joka on ihanan lämmin ja pehmeä, yhden niin ikään läpikuultavan mutta rapsakan tuntuisen puuvillaisen, yhden puuvillasekoitteisen ja toisen villasekoitteisen, jossa on vajaamittaiset hihat, yhden ribbineuloksisen, yhden kašmirisen kilpikonnakauluksella.

Tämä MARIMEKON pehmoisen puuvillainen Katyna-poolo on ehdottomasti klassikkoaineista. Vartalonmyötäisessä poolossa on maltillisen korkuinen kaulus, joka toimii sekä suorana että taitettuna. 1990-luvulla nuoruutensa viettänyt viehättyy myös aina ribbineuloksesta, joka tässä yksilössä on niin maltillisen hienovaraista, että sen huomaa vasta lähemmällä tarkastelulla.

Erinomainen löytö joulunjälkeisistä alennusmyynneistä, jonka hankkimista ei tarvinnut montaa minuuttia harkita.

poolo1

poolo2

poolo3

poolo5

poolopaita MARIMEKKO Katyna

Talvipastellia

Ostin aivan vuoden alussa Facebook-kirpparilta & OTHER STORIESin kašmirneuleen. Siitä tuli välittömästi suosikkineule, jota olen käyttänyt viime viikkoina todella ahkerasti. Sen vaikeasti määriteltävä sävy on todella kaunis ja mieltä ja ympäristöä kirkastava näinä harmaina päivinä; ensin neule näyttää haaleanvaaleanpunaiselta, mutta siinä on myös jotain hennon vaaleanviolettiin viittaavaa.

Perjantaiaamuna päätin pukea neuleen kaveriksi viime keväänä löytämäni villakangastakin, jossa myös olen viihtynyt viime aikoina liki päivittäin, sillä sen kaunis kangas, jossa harmaa ja vaaleahkon violetti keskustelevat eläväisesti, sopi kovin viehättävästi uuteen neuleeseeni.

vyo1

Keväinen fiilis vaati pukeutumaan myös pitkästä aikaa hameeseen (olen kyllä pari kertaa aiemminkin pukeutunut tämän vuoden puolella hameeseen, en vain ole siitä täällä kertonut), ja nimenomaan nahkahameeseen.

Kengiksi valikoituivat viime talvena löytyneet vanhat mokkaiset nappinilkkurit, jotka ovat nilkkureistani liki ainoat, joita käytän hameiden ja mekkojen kanssa.

kengat1

kengat2

Asusta tuli värimaailmaa myöten niin kiva, että ajattelin pukeutua siihen jatkossakin. Hyviksi havaittuja kokonaisuuksia kannattaa nimittäin hyödyntää yhtä uudestaan ja uudestaan ja nauttia siitä, kun asun osaset loksahtelevat nätisti kohdilleen.

Kaiken lisäksi tämä kylmän hailakka asuni tuntui solahtavan todella kauniisti kylmän haaleana mutta kevättä enteilevänä päivänä helsinkiläiseen lähiöön.

asu1

asu2

hattu

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
neule & OTHER STORIES, SECOND HAND | vyö SECOND HAND
hame NEO NOIR | sukkahousut WOLFORD | kengät SECOND HAND
laukku SECOND HAND

Uusi tuoksutulokas

Olen aina kummastellut ihmisiä, jotka pystyvät vaihtamaan hajuvettään tuosta vain. Tai ihmisiä, joilla on useita hajuvesiä: päivätuoksu ja iltatuoksu tai arkituoksu ja juhlatuoksu. Tai lomatuoksu.

Tavallaan ajatus juhla- tai lomatuoksusta on ihana, sillä itselläni on todella tarkan hajuaistin lisäksi myös hyvin tarkka hajumuisti – se lienee ihmisen aisteista se kaikkein vahvin, jolla on mahdollista päästä kiinni kaikkein varhaisimpiin muistoihin – ja siksi pystyn palaamaan tunnelmiin tai tapahtumiin helposti, kun nenääni kiirii joku tietyssä elämäntilanteessa tutuksi tullut tuoksu.

Mutta en pysty noin vain vaihtamaan hajuvettä. Enkä ole todellakaan helposti löytänyt tuoksuja, joita voin käyttää; tähän ikään olen löytänyt kolme omaa tuoksua, joita voin käyttää: ensimmäinen oli JEAN-PAUL GAULTIERin Classique (tuoksussa on ruusua, anista, appelsiininkukkaa, inkivääriä, vaniljaa ja meripihkaa), toinen YSL:n Cinema (klementiiniä, mantelinkukkaa, syklaamia, jasmiinia, pionia, amaryllista, meripihkaa, myskiä ja vaniljaa) ja viimeisin CHLOÉn nimikkotuoksu, se kaikkein vahvin, Chloé Eau de Parfum Intense (roseepippuria, freesiaa, litsiä, pionia, santelipuuta, magnoliaa, ruusua, kieloa, tonkapapua, meripihkaa, hunajaa ja seetripuuta). Käytän näistä nykyään oikeastaan vain Chloéa, vaikka Classiqueta ja Cinemaakin kaapista löytyy.

Minulla ei ole tuoksuyliherkkyyttä; kysymys on vain hajuvesien ainesosista – niissä on lähes aina joitain tuoksuosasia, joita en kerta kaikkiaan siedä. Hajuvesi voi myös tuoksua aluksi miellyttävältä ranteessani, mutta jo parin minuutin päästä voisin leikata ranteeni poikki, kun keskituoksut tai pohjatuoksut alkavat nousta pintaan. Eli nenään.

Nuuhistelen kuitenkin tasaisin välein uusia tuoksuja. Kun joskus harvoin joku tuntuu miellyttävältä, minun täytyy kokeilla sitä monta kertaa, ennen kuin rohkenen ostaa sitä. Näin varmistan, ettei se aiheuta ällön puistatuksia ja minä tee virheostosta, että olen varma pitäväni siitä. Tämä onnistuu vierailemalla useita kertoja tavaratalon kosmetiikkaosastolla suihkimassa potentiaalia tuoksua tai pyytämällä tuoksusta pientä näytepulloa, kuten tein tämän tuoreimman tuoksuni kohdalla.

Ihanassa Sofinahissa Uudenmaankadulla myydään LABORATORIO OLFATTIVOn niche-tuoksuja, ja nuuhkin joskus viime keväänä tai kesänä kaikki Sofinahissa sillä hetkellä olleet italialaisen tuoksutalon tuoksut läpi. Useampikin tuoksu miellytti minua, mikä oli todella hämmentävää, sillä en ole tottunut hevillä löytämään mieleisiä tuoksuja. Sain kotiin vietäväksi neljä tai viisi pientä näytepulloa. Nuuhkin tuoksuja ja kokeilin niitä pieniä määriä iholle aina silloin tällöin, ja lopulta havaitsin, että Kashnoir-tuoksu miellytti aina vaan eikä ällöttänyt pidempäänkään ranteessa viihdyttyään. Elämäni neljäs hajuvesi oli siis viimein löytynyt!

Ja jouluna sain pullollisen Kashnoiria joululahjaksi (ja lisää pieniä näytepulloja ihan uusista tuoksuista)!

Tämä tuoksu on hyvin, hyvin erilainen kuin yksikään aiemmista tuoksuistani. Laboratorio Olfattivon tuoksut ovat unisexejä eli sopivat niin naisille kuin miehille, ja Kashnoir on omaan nenääni aika maskuliininen tuoksu. Ja silti jollain tapaa feminiininen. Tyylikäs, sanoi poikaystäväni, jolta Kashnoirin joululahjaksi sain, ja siinä hän oli enemmän kuin oikeassa.

Aluksi Kashnoirissa tuoksuu sitruuna, bergamotti ja laventeli (rakastan näitä kaikkia, ja olen aivan hulluna laventeliin ja bergamottiin!), keskituoksuina on korianteria, ruusua ja appelsiinia (rakastan myös aina ja ikuisesti ruusun tuoksua, samoin kuin appelsiinia) ja pohjalla patsulia, heliotrooppia ja vaniljaa.

kashnoir3

kashnoir2

kashnoir1

Tuoksulla on itseeni aina todella suuri vaikutus. Kun laitan Kashnoiria iholleni, tuntuu kuin olisin aivan uusi Mira, jotenkin vahvempi ja jo menossa jossain tuolla maailmalla.

hajuvesi LABORATORIO OLFATTIVO Kashnoir