Archive for the ‘Uutta’ Category

Kevätgarderobi mielessäin, osa 1

01.04.2017

Jos minulta kysytään, kevät alkoi jo kuukausi sitten, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sillä maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevätkuukausia myös näillä leveyksillä, oli keli sitten ulkona millainen tahansa. Sanokaa minun sanoneen.

Toki jos ulkona on sohjoista tai kylmä viima käy, en ehdoin tahdoin vedä jalkaani pikkukenkiä tai niskaani pelkkää silkkipaitaa. Nilkkureilla on vielä taivallettu, ja useimpina päivinä niskastani löytyy joku villapaidoistani – onneksi niissä riittää valinnanvaraa vaihtelunhaluiselle – ja takin virkaa toimittamaankin olen valinnut jonkun villakangastakeistani.

Kevätkuume on kuitenkin kova. Jalkakäytävät alkavat olla monin paikoin jo laastu puhtaiksi talven hiekoitussepelistä, ja se jos mikä saa kaipaamaan töppösiin kepeitä kesäkenkiä.

Kuten näitä L’AUTRE CHOSEn nudenvärisiä herrainkenkiä, jotka löytyivät kuukausi sitten kirpparilta. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa tuota herkullista vaaleaa nahan sävyä, eivätkä käytössä tulleet elämän jäljet ja nirhaumat estäneet näiden kotiuttamista. Mielestäni vanhoissa nahkakengissä ja -asusteissa patina ja ihan oikea käyttö saavat näkyä; käytetyn nahka-asian ei pidäkään näyttää käyttämättömältä – eri asia on sitten, jos myydään käyttämätöntä tavaraa, mutta sellaista ei yleensä kirpputoreilla odotakaan tulevan vastaan.

Myös toiset kengät, kepeät ja klassiset mustat REPETTOt ovat kirpparilöytö, aivan vuoden alusta. Kenkäkokoelmastani löytyy vastaavanlaiset jo entuudestaan, ja nämä ovatkin varapari, kun ensimmäiset antautuvat. Ihan hämmennyin, kun löysin nämä kymmenellä eurolla. Siis kymmenellä eurolla! Näkyyhän näiden sisä- ja ulkopohjissa kävellyt askeleet, mutta se ei haittaa minua lainkaan, eikä kärjissä edes ole kulumaa toisin kuin L’autre Chosen kengissä. Oikeastaan Repettot ovat minulle kevätkenkiä enemmän kesäkengät, niin painottomat ne jalassa ovat, ja vaativat sukattomia jalkoja, mutta yhtä kaikki odotan saavani valita puolen vuoden nilkkurikauden jälkeen jalkoihini jotain kevyempää.

Myös teepaidat ovat itselleni kesävaatteita. Talvisin en niitä käytä; en osaa kerrostaa, vaan kuljen talviaikaan mieluummin yhdellä neuleella kuin teepaidalla ja villatakilla.

Mutta vaikka kesä ei vielä ole täällä, alkavat teepaidat jo houkutella, ja nyt voisin jo kuvitella hiljalleen valitsevani bleiserin tai lyhyen neuletakin alle teepaidan, vaikkapa tämän viime kesän suosikkini, SAMUJIn sini-valkoraidallisen Fabi-raitateepaidan, jonka puuvilla on maailman pehmoisinta, tai IROn mustan pellavateepaidan, jonka kotiutin tovi sitten Stockmannilta. Oletteko huomanneet, että Stockalla myydään nykyään myös Iroa? Ja koska raitapaidat kuuluvat kevääseen, löytyy niitä itseltäni useampia: musta-valkoraidallinen löytyi viime vuoden lopulla COSilta. Vaikka omistan jo muutaman raitateepaidan, sydämeni suli myös tämän yksilön kohdalla, niin täydellisen suora malli siinä oli, puhumattakaan jämäköistä, kuosiin kudotuista raidoista. Klassikkoainesta, todellakin.

Kun ne kevätkelit todellisine kevätlämpötiloineen nyt sitten vain saapuisivat; minä ja kevätgarderobini olemme kyllä valmiita.

musta teepaita IRO Luciana
sini-valkoraidallinen teepaita SAMUJI Fabi
musta-valkoraidallinen teepaita COS
nudenväriset kengät L’AUTRE CHOSE, SECOND HAND
mustat kengät REPETTO, SECOND HAND

Klassikkoainesta | Valkoinen paitapusero

24.02.2017

Joskus kymmenen vuotta sitten ylläni ei nähty paitapuseroita. En viihtynyt niissä, mutta ennen kaikkea ne eivät näyttäneet ylläni hyvältä. Siksi ne eivät kuuluneet garderobiini, ja se on mielestäni tarpeeksi hyvä syy olla pukeutumatta kyseiseen kostyymiin, mikä se itse kullenkin onkaan.

Sittemmin paitapuserot ovat tehneet tyyliini paluun, ja tiedän, millaisista pidän ja millaiset päälläni toimivat.

Tällä hetkellä omistan varmaan kymmenkunta valkoista paitapuseroa, kaikki erilaisia. On silkkisiä, puuvillaisia, pellavaisia, pitkä- ja lyhythihaisia, nappilistalla ja piilonapituksella, läpikuultavia ja täysin peittäviä, pienillä ja isommilla kauluksilla.

Mieluiten haluan valkoisen paitapuseroni silkkisenä, ja läpikuultavuus on plussaa. Tässä nimenomaisessa FILIPPA K:n yksilössä yhdistyvät molemmat. Muita rakastettavia piirteitä tässä paidassa: häikäisevä puhtaanvalkoisen sävy ja rapea viskoosi-silkkisekoite, jossa on kuosiin kudottuja pystyraitoja. Ihana alennuslöytö viime vuoden lopulta Sokoksen superpoistorekeistä; alennusprosentti oli 70!

Käytän valkoista paitapuseroa enimmäkseen mustien farkkujen kera, ja yhdistän siihen usein mustan bleiserin. Tehokkaimmillaan paitapusero kuitenkin on ilman bleiseriä, ja mustien pillien ja valkoisen paitapuseron yhdistelmä onkin lemppareitani ja mielestäni ikuisesti skarppi ja tyylikäs.

asu1rotsitta

paitapusero FILIPPA K | vyö SECOND HAND
farkut ZARA, SECOND HAND | kengät RACHEL ZOE

Ulkona toki oli niskassa myös takki ja hansikkaat. Ja huivi, vaikka se ei kuvaan tallentunutkaan.

asu1

takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Klassikkoainesta | Musta poolo

08.02.2017

Aika ajoin törmää listoihin klassikkovaateparsista ja -asusteista. Tiedättehän: valkoinen teepaita, siniset farkut, beige trenssi, pikkumusta eli musta kotelomekko, ja niin edelleen.

Pähkäilin itsekin klassikkokostyymien kanssa joitakin vuosia sitten, ja kiemurtelin esimerkiksi valkoisen kauluspaidan kohdalla, sillä se ei näyttänyt silloisen vartaloni yllä mitenkään imartelevalta.

Mutta mielestäni ei voi olla yhtä yleispätevää listaa, joka sopii kaikille vartaloille ja kaikkiin elämäntilanteisiin ja kaiken ikäisille. Sen jälkeen kun oivalsin, että minun täytyy määritellä, mitkä ovat minun klassikkojani, niiden pohtiminen ei ole aiheuttanut enää ahdistusta vaan iloa. Olennaista on haastaa itsensä miettimään, mitkä ovat ne minun tyyliini, kehooni ja elämääni sopivat vaatekappaleet ja asusteet, jotka yllä näytän hyvältä ja jotka tuntuvat hyvältä. Helpottaa kummasti elämää ja nopeuttaa arjen käänteissä, kun ei tarvitse miettiä, toimiiko tämä tai tuo asu, kun on jo aiemmin selvittänyt itselleen ihanteellisimmat vaateparret ja niiden yhdistelmät.

Käyn Klassikkoaineista-kategorian alla läpi omia klassikoitani, ja musta poolo oli itsestäänselvä aloitus. Olen käyttänyt mustaa poolopaitaa parikymppisestä lähtien, ja näytän omasta mielestäni aina hyvältä, kun se on niskassani.

Omistan tällä hetkellä muutamia eri versioita tästä klassikkokostyymistani: yhden läpikuultavan merinovillaisen, joka on ihanan lämmin ja pehmeä, yhden niin ikään läpikuultavan mutta rapsakan tuntuisen puuvillaisen, yhden puuvillasekoitteisen ja toisen villasekoitteisen, jossa on vajaamittaiset hihat, yhden ribbineuloksisen, yhden kašmirisen kilpikonnakauluksella.

Tämä MARIMEKON pehmoisen puuvillainen Katyna-poolo on ehdottomasti klassikkoaineista. Vartalonmyötäisessä poolossa on maltillisen korkuinen kaulus, joka toimii sekä suorana että taitettuna. 1990-luvulla nuoruutensa viettänyt viehättyy myös aina ribbineuloksesta, joka tässä yksilössä on niin maltillisen hienovaraista, että sen huomaa vasta lähemmällä tarkastelulla.

Erinomainen löytö joulunjälkeisistä alennusmyynneistä, jonka hankkimista ei tarvinnut montaa minuuttia harkita.

poolo1

poolo2

poolo3

poolo5

poolopaita MARIMEKKO Katyna

Talvipastellia

06.02.2017

Ostin aivan vuoden alussa Facebook-kirpparilta & OTHER STORIESin kašmirneuleen. Siitä tuli välittömästi suosikkineule, jota olen käyttänyt viime viikkoina todella ahkerasti. Sen vaikeasti määriteltävä sävy on todella kaunis ja mieltä ja ympäristöä kirkastava näinä harmaina päivinä; ensin neule näyttää haaleanvaaleanpunaiselta, mutta siinä on myös jotain hennon vaaleanviolettiin viittaavaa.

Perjantaiaamuna päätin pukea neuleen kaveriksi viime keväänä löytämäni villakangastakin, jossa myös olen viihtynyt viime aikoina liki päivittäin, sillä sen kaunis kangas, jossa harmaa ja vaaleahkon violetti keskustelevat eläväisesti, sopi kovin viehättävästi uuteen neuleeseeni.

vyo1

Keväinen fiilis vaati pukeutumaan myös pitkästä aikaa hameeseen (olen kyllä pari kertaa aiemminkin pukeutunut tämän vuoden puolella hameeseen, en vain ole siitä täällä kertonut), ja nimenomaan nahkahameeseen.

Kengiksi valikoituivat viime talvena löytyneet vanhat mokkaiset nappinilkkurit, jotka ovat nilkkureistani liki ainoat, joita käytän hameiden ja mekkojen kanssa.

kengat1

kengat2

Asusta tuli värimaailmaa myöten niin kiva, että ajattelin pukeutua siihen jatkossakin. Hyviksi havaittuja kokonaisuuksia kannattaa nimittäin hyödyntää yhtä uudestaan ja uudestaan ja nauttia siitä, kun asun osaset loksahtelevat nätisti kohdilleen.

Kaiken lisäksi tämä kylmän hailakka asuni tuntui solahtavan todella kauniisti kylmän haaleana mutta kevättä enteilevänä päivänä helsinkiläiseen lähiöön.

asu1

asu2

hattu

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
neule & OTHER STORIES, SECOND HAND | vyö SECOND HAND
hame NEO NOIR | sukkahousut WOLFORD | kengät SECOND HAND
laukku SECOND HAND

Uusi tuoksutulokas

06.02.2017

Olen aina kummastellut ihmisiä, jotka pystyvät vaihtamaan hajuvettään tuosta vain. Tai ihmisiä, joilla on useita hajuvesiä: päivätuoksu ja iltatuoksu tai arkituoksu ja juhlatuoksu. Tai lomatuoksu.

Tavallaan ajatus juhla- tai lomatuoksusta on ihana, sillä itselläni on todella tarkan hajuaistin lisäksi myös hyvin tarkka hajumuisti – se lienee ihmisen aisteista se kaikkein vahvin, jolla on mahdollista päästä kiinni kaikkein varhaisimpiin muistoihin – ja siksi pystyn palaamaan tunnelmiin tai tapahtumiin helposti, kun nenääni kiirii joku tietyssä elämäntilanteessa tutuksi tullut tuoksu.

Mutta en pysty noin vain vaihtamaan hajuvettä. Enkä ole todellakaan helposti löytänyt tuoksuja, joita voin käyttää; tähän ikään olen löytänyt kolme omaa tuoksua, joita voin käyttää: ensimmäinen oli JEAN-PAUL GAULTIERin Classique (tuoksussa on ruusua, anista, appelsiininkukkaa, inkivääriä, vaniljaa ja meripihkaa), toinen YSL:n Cinema (klementiiniä, mantelinkukkaa, syklaamia, jasmiinia, pionia, amaryllista, meripihkaa, myskiä ja vaniljaa) ja viimeisin CHLOÉn nimikkotuoksu, se kaikkein vahvin, Chloé Eau de Parfum Intense (roseepippuria, freesiaa, litsiä, pionia, santelipuuta, magnoliaa, ruusua, kieloa, tonkapapua, meripihkaa, hunajaa ja seetripuuta). Käytän näistä nykyään oikeastaan vain Chloéa, vaikka Classiqueta ja Cinemaakin kaapista löytyy.

Minulla ei ole tuoksuyliherkkyyttä; kysymys on vain hajuvesien ainesosista – niissä on lähes aina joitain tuoksuosasia, joita en kerta kaikkiaan siedä. Hajuvesi voi myös tuoksua aluksi miellyttävältä ranteessani, mutta jo parin minuutin päästä voisin leikata ranteeni poikki, kun keskituoksut tai pohjatuoksut alkavat nousta pintaan. Eli nenään.

Nuuhistelen kuitenkin tasaisin välein uusia tuoksuja. Kun joskus harvoin joku tuntuu miellyttävältä, minun täytyy kokeilla sitä monta kertaa, ennen kuin rohkenen ostaa sitä. Näin varmistan, ettei se aiheuta ällön puistatuksia ja minä tee virheostosta, että olen varma pitäväni siitä. Tämä onnistuu vierailemalla useita kertoja tavaratalon kosmetiikkaosastolla suihkimassa potentiaalia tuoksua tai pyytämällä tuoksusta pientä näytepulloa, kuten tein tämän tuoreimman tuoksuni kohdalla.

Ihanassa Sofinahissa Uudenmaankadulla myydään LABORATORIO OLFATTIVOn niche-tuoksuja, ja nuuhkin joskus viime keväänä tai kesänä kaikki Sofinahissa sillä hetkellä olleet italialaisen tuoksutalon tuoksut läpi. Useampikin tuoksu miellytti minua, mikä oli todella hämmentävää, sillä en ole tottunut hevillä löytämään mieleisiä tuoksuja. Sain kotiin vietäväksi neljä tai viisi pientä näytepulloa. Nuuhkin tuoksuja ja kokeilin niitä pieniä määriä iholle aina silloin tällöin, ja lopulta havaitsin, että Kashnoir-tuoksu miellytti aina vaan eikä ällöttänyt pidempäänkään ranteessa viihdyttyään. Elämäni neljäs hajuvesi oli siis viimein löytynyt!

Ja jouluna sain pullollisen Kashnoiria joululahjaksi (ja lisää pieniä näytepulloja ihan uusista tuoksuista)!

Tämä tuoksu on hyvin, hyvin erilainen kuin yksikään aiemmista tuoksuistani. Laboratorio Olfattivon tuoksut ovat unisexejä eli sopivat niin naisille kuin miehille, ja Kashnoir on omaan nenääni aika maskuliininen tuoksu. Ja silti jollain tapaa feminiininen. Tyylikäs, sanoi poikaystäväni, jolta Kashnoirin joululahjaksi sain, ja siinä hän oli enemmän kuin oikeassa.

Aluksi Kashnoirissa tuoksuu sitruuna, bergamotti ja laventeli (rakastan näitä kaikkia, ja olen aivan hulluna laventeliin ja bergamottiin!), keskituoksuina on korianteria, ruusua ja appelsiinia (rakastan myös aina ja ikuisesti ruusun tuoksua, samoin kuin appelsiinia) ja pohjalla patsulia, heliotrooppia ja vaniljaa.

kashnoir3

kashnoir2

kashnoir1

Tuoksulla on itseeni aina todella suuri vaikutus. Kun laitan Kashnoiria iholleni, tuntuu kuin olisin aivan uusi Mira, jotenkin vahvempi ja jo menossa jossain tuolla maailmalla.

hajuvesi LABORATORIO OLFATTIVO Kashnoir

Mohairmuhku

02.02.2017

On tullut mainittua monta kertaa, että rakastan neuleita ja käytän niitä paljon. Suurin osa lempineuleistani on kašmiria, merinovillaa tai pellavaa, mutta löytyy kokoelmistani myös muutamia mohair- ja angoraneuleita.

Viime vuoden lopulla löysin Tukholman reissulla second hand -putiikista toffeenruskean mohairneuleen, johon rakastuin kertakatsomalta. Sovitin neuletta, ja pakkohan se oli kotiin viedä; hintaakin sillä oli vain parikymmentä euroa.

Neule toi välittömästi mieleen tämän vuosia sitten tänne postaamani DRIES VAN NOTENin muhkean mohairneuleen. Omani on hieman vähemmän oversize, mikä on vain hyvä, sillä en pidä ylisuurista vaatteista; haluan vaatteeni ja neuleeni mieluummin istuvina.

Tämä ihana villapaita on jonkun käsin neuloma ja minulle juuri sopivan kokoinen. Rakastan tuota toffeista sävyä, muhkeita hihoja ja kapeita resoreita hihansuissa ja helmassa, jotka tuovat neuleeseen muotoa.

Mohairmuhku on myös todiste siitä, että se oikea tulee vielä joskus vastaan, kun jaksaa vain odottaa ja etsiä.

asu1

asu2

asu3

neule SECOND HAND | silkkipaita LISA LEE, SECOND HAND
farkut ZARA, SECOND HAND | kengät RACHEL ZOE

Liehulahkeissa

31.01.2017

Jokainen, joka tätä blogia on lukenut, tietää, että rakastan samettia liki sen kaikissa muodoissa. Kun vain näenkin samettia, alan vinkua oi, samettia, ja olen näpit ojossa hiplaamassa sitä. Sillä hiplaaminen on sametin ihanuudessa vähintään yhtä olennaista kuin kaunis kiilto, joka sametista ympärille hohkaa. Sametissa on jotain typerryttävän ihanaa, joka vie jalat alta kerta toisensa jälkeen. Vastustamattomasti.

Oli siis väistämätöntä, kun näin nämä CROCKERin musteensiniset vakosamettihousut alkuvuodesta JC:n alennusmyynneissä, että ne lähtisivät mukaani. Syvä tummansininen säväytti välittömästi, ja kun huomasin housujen punttien vielä olevan seitkytlukulaisen leveän liehuvat, marssin pöksyjen kanssa sovituskoppiin. Mulla on ollut tällaisia lukiossa ysärin puolivälissä! hihkuin, ja hymyilin leveämmin kuin naismuistiin.

lahkeet1

lahkeet2

Samettihousuja ja vakosammareita näkee kaupoissa nykyään niin harvoin, että en yleensä jätä ostamatta, jos niitä tulee vastaan. Onni oli myös, että sammarit löytyivät juuri JC:stä, jossa lahkeiden lyhennys ei maksa housuja ostaessa mitään – ja sama hieno palvelu koskee myös aletuotteita. Nämä ihanuudet maksoivat alle 35 euroa!

Olin päheistä sammareistani niin tohkeissani, että pyörin illalla pitkään peilin edessä ja pukeuduin heti seuraavana päivänä kaupungille lähtiessäni tyylikkäisiin liehulahkeisiini. Se tuli kyllä kerrasta taas muistettua, että samettivaatteet eivät toimi kotivaatteina musta-valkoisen kissan kanssa asuessa; housujen teippaamiseen kului pirun monta teippiharjan palasta ja vielä enemmän hermoja. Mutta kodin ulkopuolella, siellä nämä housut vasta viihtyvätkin!

asu1

asu2

asu3

asu4

päähine SECOND HAND | huivi SECOND HAND | takki FILIPPA K Leo
hansikkaat ETCETERA | housut CROCKER Pow Flare
kengät ACNE STUDIOS Loma | laukku SECOND HAND

Uusi pilotti

30.01.2017

Pohdiskelin pitkään kokeilevani metallisankaisia pilotti-malleja, kun uusien silmälasien hankinta tulee ajankohtaiseksi. Tykkään edelleen RAY-BANin klassisista New Wayfarer-pokistani, mutta käytössäni on jo toiset Wayferit peräkkäin ja ne ovat ilahduttaneet elämääni yli viisi vuotta, joten kaipasin vaihtelua.

Ja sitä todella sain.

Minulla on ollut viimeksi täysin metallisankaiset silmälasit yläasteella eli aivan 1990-luvun alussa. Siitä on, hmm, yli 15 vuotta. Lukiossa minulla oli pokat, joissa oli sekä metallia että muovia, ja Tampereelle muutettuani ostin ensimmäiset täysin muoviset silmälasinkehykset. Muistan, miten iso juttu se oli – ne olivat niin erilaiset kuin aiemmat silmälasini, että mietin, tuntuvatko ne sittenkin vierailta nenällä. Eivät tuntuneet. Päinvastoin, ne tuntuivat täysin omilta. Aivan kuten Wayfareritkin.

En olekaan hylännyt rakkaita Wayfarereitani uusien pilottipokien myötä. Pilotit ja Wayfarerit ovat keskenään niin erilaiset, että haluan pitää molemmat käytössä. Sillä molemmat näyttävät oman tyylisiltä.

Tykkään uusista piloteistani todella paljon, mutta en ole saanut niistä lähipiirissäni juurikaan palautetta. Eikö se tarkoita, että muut eivät pidä niistä, jos he eivät sano niistä mitään vaan ovat kohteliaasti hiljaa?

uudet_rillit1

silmälasinsangat | VASUMA Eggeater

Pyjamapuhetta

21.12.2016

Nukuin ennen aina alasti. Sitten muutin vanhaan puutaloon, jossa sängystä synnyinasussa nouseminen johti talvella jäätymiseen. Sen jälkeen muutin nykyiseen kotiini, vanhaan kerrostaloon, jonka makuuhuoneen tuuletusikkunasta veti jossain vaiheessa todella hyytävästi, koska osa ikkunan tiivisteistä uupui. Sittemmin sain ikkunan tiivistettyä ja vedon loppumaan, mutta siitäkin huolimatta kotonani on talvisin sen verran viileää, etten pysty nykyään enää kuvittelemaankaan nukkuvani talviaikaan vaatteitta.

Pari vuotta sitten liki 20 vuotta vanha flanellipyjamani veteli viimeisiään, ja etsin uutta lämmintä – sekä esteettiset kriteerini täyttävää – pyjamaa entisen riekaleen tilalle.

Verkkokaupoista ei löytynyt mieleisiä, mutta Berliinin reissulla MUJIssa tärppäsi. Vaaleanpuna-valkoinen ja vieläpä ruudullinen! Sataprosenttista, kaksinkertaista puuvillaa! Siis sanalla sanoen täydellinen! Kaupat oli nopeasti tehty, ja pyjama pääsi saman tien kovaan käyttöön, syksy kun oli.

vaaleanpunaruudullinen_kuosi

vaaleanpunaruudullinen_vuori

Mutta koska pyjama on yli puoli vuotta jokaöisessä käytössä, yhdellä uniasulla ei pärjää; pitäähän pyjamaa pestäkin. Ja koska ainokainen pyjamani oli jatkuvasti joko yllä tai pesussa, siinä alkoi näkyä huolestuttavan nopeasti kulumisen merkkejä. Halusin samanlaisen lempipyjaman rinnalle, mutta eipä niitä Mujissa seuraavalla visiitillä ollutkaan. Oli kuitenkin siniharmaa-valkoinen, jossa on kuosiin kudottuja pieniä pilkkuja. Ihana sekin, ja kahdella pyjamalla pärjää, vaikkakin vaaleanpunaruudullisessa ihanuudessa on hihassa palkeenkieli muistona Dillen kanssa leikityistä hiirileikeistä.

Loppukesällä sattui vielä SAMUJIn sample sale -tapahtumassa onnenkantamoinen: valko-siniraidallinen pyjama, jonka pökerryttävän ihanan tuntuista Italiassa kudottua pellava-silkkisekoitetta olin hypistellyt putiikissa aiemmin, mutta jättänyt sydän kirvellen taakseni yhtä pökerryttävän hinnan nähdessäni. Mutta en jättänyt enää sample-hinnalla. Kerrassaan täydellinen kesäpyjama!

samuji_kuosi_lahis

Kesä on kuitenkin nyt jo kaukana, ja suvisilkki odottaa lämpöisempiä ilmanaloja. Ja minä löysin loppuvuodesta toisen vaaleanpuna-valkoruudullisen Mujin pyjaman!

kuosit

siniset_kuosit_lahis

Näillä selviää tulevista talviöistä. Ja kesäisistäkin, jahka ne joskus saapuvat.

pyjamat_kaikki

sini-valkoraidallinen | SAMUJI vaaleanpuna-valkoruudullinen | MUJI siniharmaa-valkopilkullinen | MUJI

Takkeja ei nähtävästi voi olla liikaa

17.03.2016

Olen lausunut elämäni aikana useampaan otteeseen ääneen, että löydän jatkuvasti kenkiä ja takkeja, jotka haluavat luokseni, vaikka en niitä tarvitsisikaan. Tai ehkä onkin niin, että ne ovatkin kengät ja takit, jotka löytävät luokseni, ja minä sitten otan ne rakastaen vastaan, ainakin päätellen siitä, miten monta kenkäparia ja takkia omistan.

Olen pähkäillyt ja tuskaillut takkimääräongelman kanssa aiemminkin, mutta ei ”ongelman” ääneen lausuminen tai siitä kirjoittaminen näytä sitä poistavan; takit löytävät yhä luokseni.

Kuten tämä SAMUJIn sini-musta Alp-villakangastakki.

Tosin tämän yksilön kohdalla täytyy sanoa, että olen itse tehnyt toimenpiteitä saadakseni sen omakseni. Olen harmitellut lukuisia kertoja vuosien varrella, miksi en koskaan kotiuttanut Alpia juuri tässä nimenomaisessa kangas- ja värivaihtoehdossa, kun sitä vielä oli kaupoissa saatavilla. Olen heittänyt kerta toisensa jälkeen toiveikkaana verkkoja internetin syövereihin vain todeten, ettei niihin tarttunut tälläkään kertaa mitään.

Niinpä toimin salamannopeasti, kun juuri oikean värinen Alp ilmestyi merkin Facebook-kirpparille. Myynnissä olleen yksilön koko hieman epäilytti, sillä omistan melko saman mallisen Samuji-villakangastakin, josta minulla on koko 34, ja tämä oli kokoa 38. Myyjä suostui onneksi sovitukseen, ja kun asettelin Alpia harteilleni, koko osoittautui passeliksi, vaikka malli oversize onkin.

Sittemmin olen ollut enemmän kuin onnellinen Alp-tyttö. Voi olla, ettei se ole tällä hetkellä se himotuin Samuji-takki, mutta hällä väliä, minulle se on se oikea.

Joskus vuosienkin metsästys voi tuottaa tulosta!

asu1_rotsi

STOCKH LM hattu | SAMUJI Alp, SECOND HAND takki
ETCETERA hansikkaat | ZARA, SECOND HAND farkut
RACHEL ZOE kengät | SECOND HAND laukku

laukku2

laukku1

Myös laukku on uusi. Tai uusi ja uusi. Olen etsinyt pitkään klassista satulalaukkua konjakinruskeana, ja nyt kävi niin onnellisesti, että sain sen ystävältäni. Se on vanha mutta minulle tietysti uusi.

En voi mitään sille, mutta rakastan elämää nähnyttä nahkaa kaikissa muodoissa ja etenkin laukuissa. Vanhat, jo hieman patinaa pintaansa keränneet yksilöt ovat eniten käyttämiäni laukkuja. Kiitos vielä kerran, Maria!

asu1

hattu

Takin alle puin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä nappaamani FILIPPA K:n tummansinisen merinovillaisen ribbineuleen, jossa on ihanat krominväriset napit vasemmalla olalla. Tämä on kiilannut käytetyimpien lempineuleideni kärkikolmikkoon, eli kannatti odotella neuleen päätymistä alennukseen. Myös alennusmyynneistä löytynyt vyö pääsi mukaan asuun.

FILIPPA K neule | J.LINDEBERG vyö


%d bloggers like this: