Archive for the ‘Tyylistä’ Category

Kynnet mustina

15.03.2017

Mitä lyhyemmät kynteni ovat, sitä tummemaksi haluan ne lakata. Yleensä päädyn tummaan violettiin, mutta tällä kertaa näpeissä poltteli musta kynsilakka. Siis musta! Musta kynsilakka.

Sillä ei ole montakaan päivää, kun vielä sanoin, että en ole koskaan oppinut käyttämään mustaa kynsilakkaa. Tokko olen koskaan edes lakannut kynsiäni mustiksi – en ainakaan muista, että olisin edes omistanut mustaa kynsilakkaa. Tai hmm, nyt mieleeni palautuu muistikuvia ala-asteen viimeisiltä vuosilta… olikohan minulla mustaa kynsilakkaa! Sinistä oli; se taisi olla ensimmäinen kynsilakka, jota ihan tietoisesti itse kynsilleni valitsin. Hämärä mielikuva on, että mustakin kynsilakkapullo oli, samanlainen kuin se sininen, mutta ihan satavarma en asiasta ole, saati siitä, käytinkö sitä kynsiini koskaan.

Mutta nyt olin varma: haluan lakata kynteni mustiksi.

Ei tarvinnut mennä omaa kynsilakkakokoelmaa kauemmas, sillä sieltä löytyi DIORin musta kynsilakkapullo. Niin – jos en kerran koskaan lakkaa kynsiäni mustiksi, miksi minulla silti on mustaa kynsilakkaa?

Erinomainen kysymys, mutta todellisuudessa on käynyt muutamankin kerran niin, että olen ostanut jotain ihanaa kynsilakkaa, ja yhden lakkauksen jälkeen koko puteli on jäänyt käyttämättä. Joskus lakka on jäänyt tyystin korkkaamatta. Tämän lakan kohdalla niin ei kuitenkaan ole käynyt.

Tämä Diorin musta lakka on useamman vuoden takaa, ja syy, miksi aikoinaan ostin sen, oli, että se ei ollut perusmustaa lakkaa, vaan siinä oli mukana hienovaraista kimmellystä. Ja minähän tunnetusti rakastan kimmellystä.

Siispä tuumasta toimeen. Hieman epäröin, mahtaako kynsilakka olla enää käyttökelpoista, koska se on useamman vuoden vanhaa, mutta ei mitään ongelmaa – lakka on niin laadukasta, että se toimii vuosien jälkeenkin!

kynsilakka DIOR 905 Black Sequins

Lopputuloksesta tuli kiva. En edelleenkään lakkaisi kynsiäni mustiksi, jos ne ovat tavanomaisen pitkät, mutta näissä nysäkynsissä musta jotenkin toimii. Ja näyttää muuten hyvältä vaaleiden yläosien kaverina. Sillä vaaleat yläosat; kevätvalo on tuonut ne takaisin niskaani. Mutta niistä hieman myöhemmin!

Mainokset

Matkalla hopeaketuksi

27.02.2017

Lopetin hiusteni värjäämisen joskus pari vuotta sitten. En muista ihan tarkalleen, minä vuodenaikana tai edes minä vuonna se tapahtui, koska päätökseen ei liittynyt elämää suurempaa dramatiikkaa. Halusin vain päästä mahdollisimman luonnolliseen väriin hiuksissani, että tyvikasvu ei näyttäisi omituiselta. Se kun oli aivan eri sävyä ja lämpöastetta kuin luonnontilassa oleva tukkani.

Olin värjännyt hiuksiani yli 20 vuotta lukuun ottamatta parin vuoden taukoa lukioikäisenä, eikä se ollut koskaan ollut itselleni ongelma. Päänahkani ei oireillut millään muotoa.

Muistan, kuinka teini-ikäisenä haaveilin kummitäti Sainin todella tummanruskeista, liki mustista hiuksista. Minä halusin samanlaiset; ne olivat mielestäni kaunein hiusten väri vaaleaa ihoa vasten. Olen edelleen samaa mieltä. Oma hiusvärini ei kuitenkaan ollut yhtä tumma eikä mielestäni läheskään niin kaunis, ja niinpä päädyin värjäyttämään tukkani vuosien varrella yhä uudelleen ja uudelleen varsin tummaksi. Aloittaessani tämän blogin hiussävyni olikin tummimmillaan. Värjäystahti oli kuitenkin pakko pitää melko ripeänä, maksimissaan kuudessa viikossa, sillä hiukseni kasvavat varsin nopeasti ja muuta kuontaloa vaaleampi tyvikasvu näytti typerältä.

Halusin päästä siitä eroon, ja parturini Hennin kanssa hiuksissani siirryttiinkin koko ajan luonnollisempaan keskiruskean sävyyn (latvoja tosin vaalennettiin liukuvärjäämällä jossain vaiheessa aika paljonkin suuren kontrastin toivossa), mutta pituuksien sävyt olivat jotenkin aina punertavia tai kellertäviä omaan kylmään ruskean sävyyni nähden.

Halusin siitäkin eroon.

Sittemmin, kun hiukset olivat kasvaneet jo reippaasti omaa väriä, tein mielenkiintoisen havainnon. Minullahan on hyvän väriset tummanruskeat hiukset! Itse asiassa todella hyvän väriset. Omissa muistoissani ne olivat paljon vaaleammat, jotenkin maantiemäisemmät, mutta en kyllä sanoisi näitä lähellekään maantienruskeiksi. Ihan ehdat tummanruskeat hiukset nämä ovat, vaikkakaan eivät niin mustanruskeat kuin kummitädilläni. Kaikkea sitä ehtii unohtaa – näköjään myös oman hiustensa todellisen värisävyn.

Samalla kun hiustenvärjäys jäi, ovat harmaat hiukseni päässeet kaiken kansan katseltaviksi. Itseäni se ei haittaa, päinvastoin olen ihastunut harmaisiin hiuksiini. Toki tiedostan, että jossain vaiheessa ne saattavat alkaa vituttaa, mutta sitten marssin jälleen Hennin luo ja pyydän hänen värjäystaitojaan apuun.

Löysin ensimmäiset harmaat hiukseni 29-vuotiaana, 11 vuotta sitten. Yksi ilta siinä meni pilalle, kuin sain silloiselta mieheltäni vahvistuksen, että tyvessä hohtavat haivenet todella ovat harmaita. Sitten tajusin, että koska joka tapauksessa värjään hiuksiani, ei harmailla hiuksilla ole mitään merkitystä. Ei ollutkaan.

hopeakettu1

hopeakettu3

hopeakettu33

hopeakettu2

hopeakettu4

Jossain valossa harmaat erottuvat todella hyvin, toisenlaisessa taas eivät juurikaan. Eniten harmaita on molemmilla ohimoilla; vasemmalla ehkä enemmän, mutta niin tasaisesti niitä löytyy koko jakauksen matkalta, että näyttää kuin hiukset olisi tarkoituksella hopealla raidoitettu. Vaan eipä ole. Asialla on luonnon parturi, se partureista kaikkein taitavin.

Herättävätkö omat tai muiden harmaat hiukset ajatuksia? Kertokaa toki!

Klassikkoainesta | Valkoinen paitapusero

24.02.2017

Joskus kymmenen vuotta sitten ylläni ei nähty paitapuseroita. En viihtynyt niissä, mutta ennen kaikkea ne eivät näyttäneet ylläni hyvältä. Siksi ne eivät kuuluneet garderobiini, ja se on mielestäni tarpeeksi hyvä syy olla pukeutumatta kyseiseen kostyymiin, mikä se itse kullenkin onkaan.

Sittemmin paitapuserot ovat tehneet tyyliini paluun, ja tiedän, millaisista pidän ja millaiset päälläni toimivat.

Tällä hetkellä omistan varmaan kymmenkunta valkoista paitapuseroa, kaikki erilaisia. On silkkisiä, puuvillaisia, pellavaisia, pitkä- ja lyhythihaisia, nappilistalla ja piilonapituksella, läpikuultavia ja täysin peittäviä, pienillä ja isommilla kauluksilla.

Mieluiten haluan valkoisen paitapuseroni silkkisenä, ja läpikuultavuus on plussaa. Tässä nimenomaisessa FILIPPA K:n yksilössä yhdistyvät molemmat. Muita rakastettavia piirteitä tässä paidassa: häikäisevä puhtaanvalkoisen sävy ja rapea viskoosi-silkkisekoite, jossa on kuosiin kudottuja pystyraitoja. Ihana alennuslöytö viime vuoden lopulta Sokoksen superpoistorekeistä; alennusprosentti oli 70!

Käytän valkoista paitapuseroa enimmäkseen mustien farkkujen kera, ja yhdistän siihen usein mustan bleiserin. Tehokkaimmillaan paitapusero kuitenkin on ilman bleiseriä, ja mustien pillien ja valkoisen paitapuseron yhdistelmä onkin lemppareitani ja mielestäni ikuisesti skarppi ja tyylikäs.

asu1rotsitta

paitapusero FILIPPA K | vyö SECOND HAND
farkut ZARA, SECOND HAND | kengät RACHEL ZOE

Ulkona toki oli niskassa myös takki ja hansikkaat. Ja huivi, vaikka se ei kuvaan tallentunutkaan.

asu1

takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Talven käytetyin asu

10.02.2017

Aika usein sitä tulee puettua samat vaatteet niskaan. Itse en pidä sitä mitenkään harmillisena, koska lempivaatteisiinsa pukeutuu mielellään. Ja kun tietää, mikä itselle sopii ja mikä passaa minkäkin kanssa, jää aikaa muuhunkin kuin asukokonaisuuksien pohtimiseen.

Tässä on yksi asu, joka on nähty ylläni todella usein tänä talvena ja kuluneena syksynä. Vielä useammin ylläni on nähty yksi tai useampi osa asusta; esimerkiksi nämä pillifarkut ovat esiintyneet tässäkin blogissa lukuisia kertoja, samoin kuin huivi tai hattu, joka on käytännössä päässäni kylmän vuodenajan eli kolmeneljäsosaa vuodesta. Ei haittaa. Rakastan hattuani, samoin kuin tätä huivia ja näitä farkkuja!

asu1_rotsi

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki FILIPPA K Ines, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Takki löytyi viime syksynä Facebook-kirpparilta, ja siitä tuli syksyn käytetyn takki. Valitsen sen edelleen niskaani useamman kerran viikossa, sillä se on paitsi kaunis myös lämmin: sataprosenttista villaa.

Simppelissä FILIPPA K:n villakangastakissa on itselleni juuri sopivat mittasuhteet – eli se ei ole liian pitkä – ja vyö, jota rakastan myös takeissa.

asu1

neule SECOND HAND | vyö SECOND HAND
farkut ZARA, SECOND HAND | kengät RACHEL ZOE

vyo

Tummansininen kašmirpoolo löytyi kirpparilta kaksi kevättä sitten, ja tykkään siitä aina vaan. Tummansininen on nykyään lempivärejäni vaatteissa; tässäkin asussa sekä neule että takki ovat tummansinisiä.

Viime keväänä löytynyt vanha kapea nahkavyö on ylivoimaisesti eniten käyttämäni vyö. Patinoitunut nahka viehättää silmää ikuisesti, ja tykkään myös tuosta metallisoljesta. Toista samanlaista ei ole tullut ja tuskin tulee vastaan.

kengat1

kengat2

RACHEL ZOEn poninkarvanilkkurit taas ovat kengistäni eniten käytetyt. Niin mukavat jalassa ja aiva vaan päheän näköiset! Ihan minun tyyliäni.

naama1

Tapaninpäivänä, jolloin kuvat otettiin, ei ollut vielä lunta maassa. Odotan itse asiassa kiivaasti lumien sulamista, sillä kaipaan paljasta maata ja keväistä kostean maan tuoksua.

Klassikkoainesta | Musta poolo

08.02.2017

Aika ajoin törmää listoihin klassikkovaateparsista ja -asusteista. Tiedättehän: valkoinen teepaita, siniset farkut, beige trenssi, pikkumusta eli musta kotelomekko, ja niin edelleen.

Pähkäilin itsekin klassikkokostyymien kanssa joitakin vuosia sitten, ja kiemurtelin esimerkiksi valkoisen kauluspaidan kohdalla, sillä se ei näyttänyt silloisen vartaloni yllä mitenkään imartelevalta.

Mutta mielestäni ei voi olla yhtä yleispätevää listaa, joka sopii kaikille vartaloille ja kaikkiin elämäntilanteisiin ja kaiken ikäisille. Sen jälkeen kun oivalsin, että minun täytyy määritellä, mitkä ovat minun klassikkojani, niiden pohtiminen ei ole aiheuttanut enää ahdistusta vaan iloa. Olennaista on haastaa itsensä miettimään, mitkä ovat ne minun tyyliini, kehooni ja elämääni sopivat vaatekappaleet ja asusteet, jotka yllä näytän hyvältä ja jotka tuntuvat hyvältä. Helpottaa kummasti elämää ja nopeuttaa arjen käänteissä, kun ei tarvitse miettiä, toimiiko tämä tai tuo asu, kun on jo aiemmin selvittänyt itselleen ihanteellisimmat vaateparret ja niiden yhdistelmät.

Käyn Klassikkoaineista-kategorian alla läpi omia klassikoitani, ja musta poolo oli itsestäänselvä aloitus. Olen käyttänyt mustaa poolopaitaa parikymppisestä lähtien, ja näytän omasta mielestäni aina hyvältä, kun se on niskassani.

Omistan tällä hetkellä muutamia eri versioita tästä klassikkokostyymistani: yhden läpikuultavan merinovillaisen, joka on ihanan lämmin ja pehmeä, yhden niin ikään läpikuultavan mutta rapsakan tuntuisen puuvillaisen, yhden puuvillasekoitteisen ja toisen villasekoitteisen, jossa on vajaamittaiset hihat, yhden ribbineuloksisen, yhden kašmirisen kilpikonnakauluksella.

Tämä MARIMEKON pehmoisen puuvillainen Katyna-poolo on ehdottomasti klassikkoaineista. Vartalonmyötäisessä poolossa on maltillisen korkuinen kaulus, joka toimii sekä suorana että taitettuna. 1990-luvulla nuoruutensa viettänyt viehättyy myös aina ribbineuloksesta, joka tässä yksilössä on niin maltillisen hienovaraista, että sen huomaa vasta lähemmällä tarkastelulla.

Erinomainen löytö joulunjälkeisistä alennusmyynneistä, jonka hankkimista ei tarvinnut montaa minuuttia harkita.

poolo1

poolo2

poolo3

poolo5

poolopaita MARIMEKKO Katyna

Uusi tuoksutulokas

06.02.2017

Olen aina kummastellut ihmisiä, jotka pystyvät vaihtamaan hajuvettään tuosta vain. Tai ihmisiä, joilla on useita hajuvesiä: päivätuoksu ja iltatuoksu tai arkituoksu ja juhlatuoksu. Tai lomatuoksu.

Tavallaan ajatus juhla- tai lomatuoksusta on ihana, sillä itselläni on todella tarkan hajuaistin lisäksi myös hyvin tarkka hajumuisti – se lienee ihmisen aisteista se kaikkein vahvin, jolla on mahdollista päästä kiinni kaikkein varhaisimpiin muistoihin – ja siksi pystyn palaamaan tunnelmiin tai tapahtumiin helposti, kun nenääni kiirii joku tietyssä elämäntilanteessa tutuksi tullut tuoksu.

Mutta en pysty noin vain vaihtamaan hajuvettä. Enkä ole todellakaan helposti löytänyt tuoksuja, joita voin käyttää; tähän ikään olen löytänyt kolme omaa tuoksua, joita voin käyttää: ensimmäinen oli JEAN-PAUL GAULTIERin Classique (tuoksussa on ruusua, anista, appelsiininkukkaa, inkivääriä, vaniljaa ja meripihkaa), toinen YSL:n Cinema (klementiiniä, mantelinkukkaa, syklaamia, jasmiinia, pionia, amaryllista, meripihkaa, myskiä ja vaniljaa) ja viimeisin CHLOÉn nimikkotuoksu, se kaikkein vahvin, Chloé Eau de Parfum Intense (roseepippuria, freesiaa, litsiä, pionia, santelipuuta, magnoliaa, ruusua, kieloa, tonkapapua, meripihkaa, hunajaa ja seetripuuta). Käytän näistä nykyään oikeastaan vain Chloéa, vaikka Classiqueta ja Cinemaakin kaapista löytyy.

Minulla ei ole tuoksuyliherkkyyttä; kysymys on vain hajuvesien ainesosista – niissä on lähes aina joitain tuoksuosasia, joita en kerta kaikkiaan siedä. Hajuvesi voi myös tuoksua aluksi miellyttävältä ranteessani, mutta jo parin minuutin päästä voisin leikata ranteeni poikki, kun keskituoksut tai pohjatuoksut alkavat nousta pintaan. Eli nenään.

Nuuhistelen kuitenkin tasaisin välein uusia tuoksuja. Kun joskus harvoin joku tuntuu miellyttävältä, minun täytyy kokeilla sitä monta kertaa, ennen kuin rohkenen ostaa sitä. Näin varmistan, ettei se aiheuta ällön puistatuksia ja minä tee virheostosta, että olen varma pitäväni siitä. Tämä onnistuu vierailemalla useita kertoja tavaratalon kosmetiikkaosastolla suihkimassa potentiaalia tuoksua tai pyytämällä tuoksusta pientä näytepulloa, kuten tein tämän tuoreimman tuoksuni kohdalla.

Ihanassa Sofinahissa Uudenmaankadulla myydään LABORATORIO OLFATTIVOn niche-tuoksuja, ja nuuhkin joskus viime keväänä tai kesänä kaikki Sofinahissa sillä hetkellä olleet italialaisen tuoksutalon tuoksut läpi. Useampikin tuoksu miellytti minua, mikä oli todella hämmentävää, sillä en ole tottunut hevillä löytämään mieleisiä tuoksuja. Sain kotiin vietäväksi neljä tai viisi pientä näytepulloa. Nuuhkin tuoksuja ja kokeilin niitä pieniä määriä iholle aina silloin tällöin, ja lopulta havaitsin, että Kashnoir-tuoksu miellytti aina vaan eikä ällöttänyt pidempäänkään ranteessa viihdyttyään. Elämäni neljäs hajuvesi oli siis viimein löytynyt!

Ja jouluna sain pullollisen Kashnoiria joululahjaksi (ja lisää pieniä näytepulloja ihan uusista tuoksuista)!

Tämä tuoksu on hyvin, hyvin erilainen kuin yksikään aiemmista tuoksuistani. Laboratorio Olfattivon tuoksut ovat unisexejä eli sopivat niin naisille kuin miehille, ja Kashnoir on omaan nenääni aika maskuliininen tuoksu. Ja silti jollain tapaa feminiininen. Tyylikäs, sanoi poikaystäväni, jolta Kashnoirin joululahjaksi sain, ja siinä hän oli enemmän kuin oikeassa.

Aluksi Kashnoirissa tuoksuu sitruuna, bergamotti ja laventeli (rakastan näitä kaikkia, ja olen aivan hulluna laventeliin ja bergamottiin!), keskituoksuina on korianteria, ruusua ja appelsiinia (rakastan myös aina ja ikuisesti ruusun tuoksua, samoin kuin appelsiinia) ja pohjalla patsulia, heliotrooppia ja vaniljaa.

kashnoir3

kashnoir2

kashnoir1

Tuoksulla on itseeni aina todella suuri vaikutus. Kun laitan Kashnoiria iholleni, tuntuu kuin olisin aivan uusi Mira, jotenkin vahvempi ja jo menossa jossain tuolla maailmalla.

hajuvesi LABORATORIO OLFATTIVO Kashnoir

Vaatekirjanpidosta ja vaatteiden määrästä

10.05.2016

Olen pohtinut hankkimieni vaatteiden määrästä kirjoittamista koko kevään, mutta vasta mainiossa Arkijärki-blogissa olleesta aprikoinnista, lasketaanko sukat kirjattavaksi vaatehankinnaksi, sain pontimen eritellä omia ajatuksiani aiheesta.

Kuten olen kertonut, olen kirjannut yli kymmenen vuotta Exceliin kaikki mahdolliset menoni omiin sarakkeisiinsa jaoteltuna tyyliin ”ruoka”, ”ruokailu ulkona”, ”vaatteet, kengät & laukut” ja niin edelleen. Minulla on siis erittäin yksityiskohtaista omaa dataa vuosien varrelta, kuinka paljon kulutan rahaa vuodessa ja kunakin kuukautena mihinkin, esimerkiksi vaatteisiin ja asusteisiin.

Siitä on kuitenkin kohta kaksi vuotta, kun aloin pitää ”normiexcelöintini” lisäksi erillistä kirjanpitoa pelkästään hankkimiini vaatteisiin ja asusteisiin (kengät ja muut asusteet erikseen) liittyen, jossa näkyy ostamieni vaatekappaleiden ja asusteiden määrä kuukausittain. Kirjaan ylös muutakin tietoa: hinnan, mahdollisen alennusprosentin, onko kyseessä second hand -tuote. Sittemmin olen lisännyt listaukseen korut, alusvaatteet ja urheiluvaatteet ja -varusteet.

Viime vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi, josta minulla oli edellä mainitun kaltainen yksityiskohtainen kirjanpito kaikista ostamistani vaatteista ja asusteista – myös saaduista. Sain esimerkiksi (toivomani) neuleen syntymäpäivälahjaksi ja yhden asusteen anoppikokelaalta. Lisäksi perin muutamia vaatteita ja asusteita äidiltäni.

Kokonaiskuvan hahmottaminen oli todella silmiä avaavaa, suorastaan inhorealistista. Vaikka olin tiennyt vuosikausia rahamäärät, joita kulutan vaatteisiin ja asusteisiin, en ollut täysin sisäistänyt, kuinka monta takkia, laukkua tai sukkahousuja olin yhden ainokaisen vuoden aikana kotiini kiikuttanut. Itselleni tuli esimerkiksi yllätyksenä, kuinka monet sukkahousut ja nilkka- ja polvisukkaparit olin ostanut vuonna 2015:
– seitsemän paria sukkahousuja
– 12 paria nilkkasukkia
– pari polvisukkia.

Tarkalleen ottaen ostin sukkahousuja 11 paria, sillä luvussa on kaksi kolmen parin pakkausta. Mielenkiintoista oli, että olin ostanut vain yhden parin normaalihintaisena; kaikki muut sukkikset olivat joko alennuksesta tai tarjouksesta.

sukkikset_ja_monkin_sukat

Olin jo aiemmin tiedostanut, että ostan liki kaikki sukkahousuni alennuksella tai tarjouksesta, mutta vuodenvaihteessa tekemäni vaatehankinta-analyysin jälkeen olen tietoisesti välttänyt sukkahousujen alennuskoreja.

Sallin toki edelleen itselleni sellaisten sukkahousujen ostamisen, joita ei ole tarpeeksi, koska ne ovat hajonneet, mieluiten tarjouksesta. Kyseiset sukkahousut eivät tietenkään koskaan ole alennuksessa mutta tarjouksessa onneksi melko säännöllisesti. En nimittäin koskaan osta sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita vasta siinä vaiheessa, kun entiset ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Koska niitä tarvitaan aina, hyödynnän niiden hankinnassa mahdollisia tarjouksia tai alennusmyyntejä – useimmiten omasta mielestäni menestyksellisesti – jotta minulla on varastoa, josta ottaa hajonneiden sukkahousujen tilanteessa ehjät käyttööni. (Ylläolevasta kuvasta muuten palautin toiset sukista, hiphei!)

parikat_ja_pallosukat

Eniten kuluttamiani mustia bambusukkia en ostanut viime vuonna eteen tulleista tarjouksista huolimatta yksiäkään, koska ehjiä ehtisiäkin oli riittämiin. Sen sijaan ostin mieleisiä, vähän erilaisia nilkkasukkia, koska tykkään kikkailla vilkkuvilla nilkoilla. Ostamani uudet sukat eivät siis ole unohtuneet laatikon pohjalle. Se tosin on sanottava, että talvisin käytän niitä mustia bambusukkia, koska ne eivät näy mihinkään, mutta keväisin ja syksyisin – ja myös viime kesänä, hrrrh – iloittelen erilaisilla sukilla.

Polvisukat vuorostaan olivat viimekesäinen alennuslöytö: merinovillasekoitteiset, joita käytin talvella paljon. Silloin olin erittäin tyytyväinen kesällä tekemääni edulliseen hankintaan.

minkoffin_laukku

vanha_kaarmeennahkainen_laukku

Muita tekemiäni huomioita oli ostamieni laukkujen määrä; se tuntui häiritsevän suurelta, koska käytän liki pelkästään yhtä laukkua.

Miksi hitossa siis olen roudannut kotiini laukun toisensa jälkeen? Kirjanpidon ja laukkuinventaarion myötä toivon viimein saaneeni järkeä laukkujen hankintaani. Olenkin myynyt suurimman osan laukuistani vuoden sisällä (osan näissäkin kuvissa esiintyvistä laukuista), mutta joka kerta, kun niitä tarkastelen, koetan luopua vielä yhdestä tai useammasta. Toistaiseksi en ole jäänyt yhtäkään myymääni yksilöä kaipaamaan.

filippan_laukku

maison_scotchin_laukku

lumin_irina

Vaikka olen myynyt yli vuoden aikana huomattavan määrän vaatteitani ja asusteitani ja lahjoittanut Hesylle muutaman kassillisen, olen silti ostanut – tai ottanut vastaan – omasta mielestäni liikaa materiaa. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että olen jo useamman vuoden ajan hankkinut liki pelkästään vain sellaista, mitä olen etsinyt jo pitempään, eli teen heräteostoksia nykyään varsin harvoin.

Tarkalla kirjanpidolla olen kuin olenkin onnistunut vaikuttamaan ostamieni kostyymien määrään eli pienentämään sitä. Vaate- ja asustemassan vähentäminen etenee, vaikka sen onnistumista olisi epäillytkin.

Vaatevaraston vähennys vs. alennusmyynnit

10.03.2016

Olen jo pidemmän aikaa, itse asiassa vuoden, kuten tulin todenneeksi, pohtinut omistamani vaatteiden ja asusteiden määrää. Olen kartoittanut systemaattisesti, mitä kaikkea omistan, ja kirjannut ne tarkkaan Exceliin. Ja vaikka olen pohtinut tätä kaikkea ja ennen kaikkea vaatemäärää, olen samaan aikaan myös ostanut vaatteita, käynyt alennusmyynneissä ja klikkaillut juttuja verkkokaupoista kotiin.

Sillä vaikka vähennän omistamaani vaate-, kenkä- ja asutemäärää – ja olen siinä jo menestyksekkäästi onnistunut – ei se tarkoita sitä, että en enää ostaisi mitään uutta tilalle. Tarkoitukseni ei ole ryhtyä ostolakkoon, ei ole koskaan ollut. Sen sijaan kollaan entistäkin tarkemmin alennusmyyntirekit ja aleprosentit läpi.

Lopulta tässä kaikessa on kyse kiteytymisestä: mikä on olennaista minun tyylissäni ja vaatekaapissani. Mitkä ovat minun klassikkovaateparsiani ja -asusteitani, mikä on minun luottoasuni, joka ei petä koskaan ja jossa paitsi viihdyn myös näytän hyvältä. Mitä kirkkaammaksi tämä käy, sitä selvemmin tiedän, mitä garderobissani kuuluu olla ja mitä sieltä vielä puuttuu.

Olen pitänyt jo useamman vuoden listaa näistä uupuvista vaatekappaleista ja asusteista. En pidä kiirettä niiden etsimisessä, ja joidenkin löytämisessä onkin kulunut vuosi tai useampi, kuten mustan nahkahameen metsästyksessä. Kun sen loppukesällä 2014 Kööpenhaminan alennusmyynneistä löysin, en ole kaivannut toista tilalle. Tai mariininsininen kasmirneule, joka tuli vastaan vuosi sitten kirpparilla, jolla olin itsekin myymässä. Sitäkin olin etsinyt useamman vuoden.

zaran_parka

Vuodenvaihteen alennusmyynneissä onnistuin viimein löytämään myös pari muuta ikuisuusasiaa.

Oliivinvihreä (kaunis väri ei valitettavasti toistu kuvassa täysin todenmukaisena) istuva ja lämmin talviparka on ollut haussa pari vuotta, kunnes viime syksynä vastaan tuli ensimmäinen varteenotettava versio ZARAssa. Takki maksoi hieman alle satasen, mutta ajattelin silti odotella alennusmyyntejä, josko se päätyisi niihin. Ja päätyihän se, joten onnistuin säästämään vielä muutaman lisäkympin.

j_lindebergin_vyo

j_lindebergin_vyo_kadessa

Samoin kapeahko musta nahkavyö tietynlaisella soljella on ollut ostoslistalla vähintään yhtä kauan. Viime vuonna näin mieleisen Tukholmassa J.LINDEBERGin liikkeessä, mutta en käynyt edes putiikissa sisällä, ja sittemmin tilaisuuden menettäminen jäi korpeamaan. Nyt onnistuin nappaamaan kyseisen yksilön merkin verkkokaupasta puoleen hintaan.

Fiilis on ollut molemmissa tapauksissa suorastaan voittajan, kun olen saanut hankittua pitkään etsimiäni juttuja mojovilla alennusprosenteilla. Olen nyt käyttänyt alennuslöytöjäni taajaan, ja joka kerta niitä ylle pukiessani saan lisämielihyvää onnistuneista kaupoista.

Näiden lisäksi olen tehnyt muutaman muun erinomaisen alehankinnan, mutta niistä lisää omassa postauksessaan.

Tyylihuomioita talvelta 2016

09.03.2016

villapaidat_pinossa

1| Villapaidat viehättävät yhä. Olen lukenut viime aikoina useammastakin seuraamastani blogista, kuinka ihmiset ovat kyllästyneet villapaitoihin ja kaipaavat kevätkostyymejä. Minä en ole saanut villapaitayliannostusta vieläkään, ja omistankin melkoisen neulekokoelman, josta aina löytyy joku ihana päivääni sulostuttamaan ja lämmittämään.

Tällä hetkellä olen erityisen rakastunut H&M:n kilpikonnakauluksiseen kasmirneuleeseen: täydellinen pehmeys, täydellinen kaulus, täydellinen malli ja täydellinen väri!

viiskytluku

2| Inspiroidun 1950-luvun linjoista: midimittaisista kellohtavista hameista ja niukoista neulepuseroista, naisellisista mekoista, korkeavyötäröisistä kapealahkeisista housuista ja huolellisesti valituista sievistä asusteista.

second_handia

3| Pukeudun yhä enemmän second handiin. Se taas johtuu siitä, että olen jo parin vuoden ajan ostanut yhä enenevässä määrin vaatteeni ja asusteeni kierrätettynä.

mariininsininen

4| Tummansininen, mariininsininen – monta nimeä, sama rakkaus. Lempiväri, joka tulee vastaan kaikkialla: neuleissa, alaosissa, asusteissa.

teepaidat

5| En käytä teepaitoja talvisin. Voisin aivan huoletta pakata ne syksyn myötä laatikkoon odottamaan kevättä ja kesää. Ensi syksynä teen niin.

Tämän talven Project 333

04.03.2016

Vaikka en orjallisesti Project 333:sta toteutakaan, minusta on kiehtovaa tehdä projektin periaatteiden mukaisesti listoja. Oli myös kiinnostavaa selvittää, muuttuisiko tämän talven project 333 talvi -listani viimevuotisesta, ja jos, kuinka paljon.

Ja muuttuihan se, yllättävänkin paljon. Viidestä kenkäparista kaksi on samoja, joita käytin paljon viime talvena, ACNEn Pistolit ja VAGABONDIN sirot maiharit, viidestä takista vain yksi, DIXIE-COATin vanha tekoturkki, oli myös viime talven eniten käyttämieni takkien joukossa. Alaosista samoja ei tainnut olla yhtäkään, ja yläosista viime talvena käyttämiini samoja oli vain kaksi: GLOBAL ESSENTIALSin kamelinruskea kasmirneule ja LISA LEEn musta silkkipaita – sitä käytän ympäri vuoden, eli se on ollut joka vuodenajan Project 333 -listallani – todellinen lempivaate siis.

Tällainen tämän talven potentiaalisesta Project 333 talvi -listastani tuli:

rachel_zoet

vagabondit

pistolitshootsin_maiharit1

saksalaiset_nappinilkkurit

K E N G Ä T
1| RACHEL ZOEn mustat poninkarvanilkkurit
2| VAGABONDin mustat nauhakengät
3| ACNEn mustat Pistol-nilkkurit
4| SHOOTSin mustat maiharit (*second hand)
5| saksalaiset mustat mokkanilkkurit (*second hand)

asu1

zaran_parka

dixie-coatin_tekoturkki

T A K I T
6| TIGER OF SWEDENin musta ”karvainen” villakangastakki
7| SAMUJIn sini-musta pitkä Alp-villakangastakki (*second hand)
8| FILIPPA K:n musta villakankainen kipparitakki (*second hand)
9| ZARAn oliivinvihreä talviparka
10| DIXI-COATin hiekanruskea lyhyt tekoturkki (*second hand)

reikapolvet_1kohta

vyo_sametti

zaran_glencheckhousut

A L A O S A T
11| Zaran mustat reikäpolviset pillifarkut (*second hand)
12| H&M:n hiilenmustat bootcut-farkut
13| Tiger of Swedenin mustat samettipillit
14| Zaran ruskeanharmaat glencheck-ruudulliset villasekoitehousut
15| AIAYUn musta alpakkakasmirkellohame

filipan_mariini_merinoribbi

poolokaulus

filippan_harmaa_puuvilla-villaneule

acnen_ruutuneule1

benettonin_harmaa_angorapoolo

h&m_harmaa_kasmirkilpikonna

tigerin_ruutucollege

lisa_lee

Y L Ä O S A T
16| Filippa K:n mariininsininen merinoribbineule O-pääntiellä
17| CALVIN KLEIN JEANSin havunvihreä kasmirneule kilpikonnakauluksella
18| mariininsininen kasmirpoolo (*second hand)
19| h&m:n pitkähkö mariininsininen kasmirneule O-pääntiellä
20| GLOBAL ESSENTIALSin kamelinruskea V-pääntiellä
21| Filippa K:n vaaleanharmaa puuvilla-villasekoiteneule
22| Acnen ruskea-musta-valkoruudullinen villapaita (*second hand)
23| UNITED COLORS OF BENETTONin vaaleanharmaa angorapoolo (*second hand)
24| h&m:n harmaa kilpikonnakauluksinen kasmirneule
25| Tiger of Swedenin vaaleanharmaa tikattu puuvilla-viskoosisekoitteinen college
26| COSin musta puuvillainen poolo kilpikonnakauluksella
27| LISA LEEn musta silkkipaita (*second hand)
28| COSin valkoinen puuvillapaitapusero

V I L L A T A K I T    &    B L E I S E R I T
29| Filippa K:n viininpunainen pitkähkö villatakki

samuji1

M E K O T
30| Samujin sini-viininpunainen kukallinen Sadiq-mekko (*second hand)
31| TEESETin suklaanruskea villamekko (*second hand)
32| COSin musta samettimekko (*second hand)
33| WHISTLESin tummansininen mekko (*second hand)


%d bloggers like this: