Archive for the ‘Kevät’ Category

Tennarikausi korkattu

08.04.2017

Nykyään kun jengi kulkee läpi talven CONVERSEissa – joko talvimallin Consseissa tai kuumaverisimmät ihan perustossuissa, huh – olen miettinyt, miten paljon tällaiset tyypit menettävätkään, kun kevät ja kuivat kadut saapuvat. He nimittäin eivät koe sitä huumaavaa keveyden ja energisyyden tunnetta, joka päkiöistä irtoaa, kun saa vetää jalkaansa ensimmäisen kerran puoleen vuoteen kepeät kevätkengät, tennarit, ja tapailla niillä asfalttia tai hiekkatietä.

En vaihtaisi sitä tunnetta mihinkään!

Enkä varsinkaan sohjossa ja hiekoitussepelissä talven läpi kahlatessa tennareihin – ei, tennarit ovat nimenomaan kevätkengät. Ja korkeintaan lisäksi kesäkengät.

takki SAMUJI Clove | farkut DIESEL Skinzee
nilkkasukat & OTHER STORIES | kengät HOPE

Näissä töppösissä tepastelin itse tänään ytimessä. Askeleet olivat kevyet. Kevät on tullut kaupunkiin!

Lomalaisen look, osa 1: Paluu mutsifarkkuihin

03.04.2017

Olin viime viikon talvilomalla, ja kuvittelin ehtiväni blogata tavallista tiheämmin. No en sitten ennättänyt, sillä talvilomani ei ollut hiihtoloma vaan ratsastusloma: ratsastin viisi kertaa kuuden päivän sisällä, ja ai että olenkin nauttinut hikoilusta hevosen kanssa. Sen lisäksi en ole ehtinyt muuta kuin ottaa tolkuttoman määrän kuvia blogiin. Eli vaikka kirjoitusten naputteluun ei ole ollut aikaa, kuvia tulevia blogipostauksia varten on kosolti lakkarissa.

Asukuvien ottaminen lomalla oli kuitenkin oma asiansa. Kun ei ole toista lomalaista vieressä – kissaa ei lasketa; se on korkeintaan linssilude – olen joutunut turvautumaan vanhoihin kunnon peilin kautta räiskäistyihin asukuviin. Toivottavasti kestätte nämä!

Nimittäin nämä niin sanotut mutsifarkut. Käsittääkseni ne on nimetty nimenomaan mutsifarkuiksi, koska nykyteinien äidit eli ikäiseni naiset käyttivät vastaavankaltaisia farkkuja ollessaan itse teinejä ysärin alussa. Kuulun siis tähän viitattuun mutsisukupolveen, vaikka en itse äiti olekaan.

Totuus on, että minullahan oli juuri tällaiset farkut ennen viisnollaykköskauttani aivan 1990-luvun alussa, ja valokuva-albumistani löytyy kuva rippileiriltäni, jolla olin sonnustautunut nykyisten mutsifarkkujen kanssa hyvin identtisen näköisin VERO MODAn farkkuihin. Pitää koettaa kaivaa kyseinen kuva vielä tänne, niin saatte todistusaineistoa autenttisista mutsifarkuista, kun niitä ei vielä tuolla mukahauskalla termillä kutsuttu.

Mutsifarkkujen ideahan on korkea, hyvin istuva vyötärö, joka tuo vyötärön lisäksi takamuksen kauniisti esiin. Reidestä farkut eivät ole imukireät mutta eivät järin väljätkään. Lahkeet kuitenkin kapenevat nilkkaa kohden ja näyttävät mielestäni parhaimmilta, kun ne päättyvät hieman nilkan yläpuolelle, ja siksi kääräisin puntit rullalle.

Hankin nämä yksilöt viime kesänä MONKIsta, ja tätä Kimomo-mutsifarkkumallia en edelleen saatavilla.

Korkeavyötäröisten housujen ja farkkujen kanssa tykkään käyttää hieman väljempiä yläosia.

Niinpä valitsin farkkujen seuraksi SAMUJIn ruudullisen paitapuseron, joka on ihanaa, läpikuultavaa puuvilla-silkkisekoitetta. Läpikuultavat yläosat; rakastan niitä aina vaan.

Kotona tepastellessa saatoin fiilistellä avokkaissa ja verkkosukissa. Olen edelleen liekeissä tästä oivalluksesta!

paitapusero SAMUJI, SECOND HAND | vyö FILIPPA K, SECOND HAND
farkut MONKI, Kimomo | polvisukat WOLFORD
kengät VIRE, SECOND HAND

Kevätgarderobi mielessäin, osa 1

01.04.2017

Jos minulta kysytään, kevät alkoi jo kuukausi sitten, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sillä maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevätkuukausia myös näillä leveyksillä, oli keli sitten ulkona millainen tahansa. Sanokaa minun sanoneen.

Toki jos ulkona on sohjoista tai kylmä viima käy, en ehdoin tahdoin vedä jalkaani pikkukenkiä tai niskaani pelkkää silkkipaitaa. Nilkkureilla on vielä taivallettu, ja useimpina päivinä niskastani löytyy joku villapaidoistani – onneksi niissä riittää valinnanvaraa vaihtelunhaluiselle – ja takin virkaa toimittamaankin olen valinnut jonkun villakangastakeistani.

Kevätkuume on kuitenkin kova. Jalkakäytävät alkavat olla monin paikoin jo laastu puhtaiksi talven hiekoitussepelistä, ja se jos mikä saa kaipaamaan töppösiin kepeitä kesäkenkiä.

Kuten näitä L’AUTRE CHOSEn nudenvärisiä herrainkenkiä, jotka löytyivät kuukausi sitten kirpparilta. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa tuota herkullista vaaleaa nahan sävyä, eivätkä käytössä tulleet elämän jäljet ja nirhaumat estäneet näiden kotiuttamista. Mielestäni vanhoissa nahkakengissä ja -asusteissa patina ja ihan oikea käyttö saavat näkyä; käytetyn nahka-asian ei pidäkään näyttää käyttämättömältä – eri asia on sitten, jos myydään käyttämätöntä tavaraa, mutta sellaista ei yleensä kirpputoreilla odotakaan tulevan vastaan.

Myös toiset kengät, kepeät ja klassiset mustat REPETTOt ovat kirpparilöytö, aivan vuoden alusta. Kenkäkokoelmastani löytyy vastaavanlaiset jo entuudestaan, ja nämä ovatkin varapari, kun ensimmäiset antautuvat. Ihan hämmennyin, kun löysin nämä kymmenellä eurolla. Siis kymmenellä eurolla! Näkyyhän näiden sisä- ja ulkopohjissa kävellyt askeleet, mutta se ei haittaa minua lainkaan, eikä kärjissä edes ole kulumaa toisin kuin L’autre Chosen kengissä. Oikeastaan Repettot ovat minulle kevätkenkiä enemmän kesäkengät, niin painottomat ne jalassa ovat, ja vaativat sukattomia jalkoja, mutta yhtä kaikki odotan saavani valita puolen vuoden nilkkurikauden jälkeen jalkoihini jotain kevyempää.

Myös teepaidat ovat itselleni kesävaatteita. Talvisin en niitä käytä; en osaa kerrostaa, vaan kuljen talviaikaan mieluummin yhdellä neuleella kuin teepaidalla ja villatakilla.

Mutta vaikka kesä ei vielä ole täällä, alkavat teepaidat jo houkutella, ja nyt voisin jo kuvitella hiljalleen valitsevani bleiserin tai lyhyen neuletakin alle teepaidan, vaikkapa tämän viime kesän suosikkini, SAMUJIn sini-valkoraidallisen Fabi-raitateepaidan, jonka puuvilla on maailman pehmoisinta, tai IROn mustan pellavateepaidan, jonka kotiutin tovi sitten Stockmannilta. Oletteko huomanneet, että Stockalla myydään nykyään myös Iroa? Ja koska raitapaidat kuuluvat kevääseen, löytyy niitä itseltäni useampia: musta-valkoraidallinen löytyi viime vuoden lopulla COSilta. Vaikka omistan jo muutaman raitateepaidan, sydämeni suli myös tämän yksilön kohdalla, niin täydellisen suora malli siinä oli, puhumattakaan jämäköistä, kuosiin kudotuista raidoista. Klassikkoainesta, todellakin.

Kun ne kevätkelit todellisine kevätlämpötiloineen nyt sitten vain saapuisivat; minä ja kevätgarderobini olemme kyllä valmiita.

musta teepaita IRO Luciana
sini-valkoraidallinen teepaita SAMUJI Fabi
musta-valkoraidallinen teepaita COS
nudenväriset kengät L’AUTRE CHOSE, SECOND HAND
mustat kengät REPETTO, SECOND HAND

Avokasdemo

22.03.2017

Aina näin maaliskuun puolivälissä huomaan olevani kärsimätön: haluan paljaat nilkat ja avokkaat jalkaani. En ihme kyllä kaipaile vielä keveiden kevätkostyymien perään, MUTTA NE AVOKKAAT. Voi luoja, miten niiden käyttöä ikävöinkään!

Sitten sain oivalluksen: tepastelen avokkaissani kotosalla viikonloppuisin. Miten nerokasta: saan helpotusta avokaskuumeeseeni eivätkä nilkat jäädy kevätviimoissa. Saman larpin voisi toteuttaa myös töissä, mutta olen todella laiska vaihtamaan töissä kenkiä ja raahaamaan niitä kodin ja työpaikan välillä, eli pidän avokaskipittelyni toistaiseksi kotiparketilla.

Tein myös toisen oivalluksen: joku päivä vedän nilkkurien seuraksi mustien nilkkasukkien sijaan polvisukkamallin verkkosukat. Verkkosukat tuovat kevään!

Löysin nämä kotimaiset CARLINA-merkkiset villakangashousut viime vuoden lopulla Frida marinan kirpparipuolelta, ja rakastuin paitsi housujen ihanaan harmahtavan vihreään väriin ja upeaan villakankaaseen myös mitä imartelevimpaan leikkaukseen: korkea vyötärö, taskut, hieman volyymia lantiossa. Vaikka lahkeet olivat itselleni yllättävän sopivan pituiset, ajattelin kiikuttaa housut vielä ompelijalle lyhennettäväksi, jotta saan niistä täydelliset.

Ihana tummansininen kreppisilkkipaita taas löytyi samoihin aikoihin UFFin kahden euron päivänä. En koskaan löydä UFFilta mitään – se taas johtuu todennäköisesti siitä, että käyn UFFilla todella harvoin – mutta lounastauon päätteeksi tekemälläni piipahduksella tämä tarttui mukaan.

Hyvä niin, sillä tummansininen silkkipaita on ollut pitkään haussa, ja tämä yksilö on valmistettu tuosta hurmaavasta kreppisilkistä ja hihat ovat viehättävän lyhyet, niin että ranteet jäävät kauniisti näkyviin.

silkkipaita ANNA AND FRANK, SECOND HAND
vyö FILIPPA K, SECOND HAND | housut CARLINA, SECOND HAND
polvisukat WOLFORD | kengät RIZZO

Kevätillan valossa

16.03.2017

Illat ovat selkeästi vaalenneet, ja se sopii minulle. Huomaan olevani niin valolla käyvä vouhake, että nyt kun luonnonvaloa alkaa taas olla muutamaa hassua tuntia enemmän, olen energisempi ja saan asioita aikaiseksi – siis muutakin kuin töihin raahautumisen, sieltä kotiin raahautumisen, jonkun mahdollisimman nopeasti valmistuvan ruoan valmistamisen ja televisiosarjoja katsomalla latautumisen. Toki olen käynyt myös ratsastamassa, ja siinä onkin harrastus, joka antaa itselleni aivan järjettömän paljon.

Viime viikonloppuna asukuvat napattiin ytimessä, Esplanadilla. En voi olla ihastelematta, miten tuo harmaan ja vaalean violetin sekainen takki sopiikaan alkukevään kylmiin sävyihin.

Ja aurinkolasit! En voi lakata niiden hehkuttamista! Kun ne saa laittaa nenälleen ensimmäistä kertaa, tuntuu että jalat irtoavat onnesta maasta!

aurinkolaist RAY-BAN Aviator

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
neule ZARA, SECOND HAND | vyö SECOND HAND
farkut DIESEL Skinzee | kengät RACHEL ZOE | laukku SECOND HAND

Kynnet mustina

15.03.2017

Mitä lyhyemmät kynteni ovat, sitä tummemaksi haluan ne lakata. Yleensä päädyn tummaan violettiin, mutta tällä kertaa näpeissä poltteli musta kynsilakka. Siis musta! Musta kynsilakka.

Sillä ei ole montakaan päivää, kun vielä sanoin, että en ole koskaan oppinut käyttämään mustaa kynsilakkaa. Tokko olen koskaan edes lakannut kynsiäni mustiksi – en ainakaan muista, että olisin edes omistanut mustaa kynsilakkaa. Tai hmm, nyt mieleeni palautuu muistikuvia ala-asteen viimeisiltä vuosilta… olikohan minulla mustaa kynsilakkaa! Sinistä oli; se taisi olla ensimmäinen kynsilakka, jota ihan tietoisesti itse kynsilleni valitsin. Hämärä mielikuva on, että mustakin kynsilakkapullo oli, samanlainen kuin se sininen, mutta ihan satavarma en asiasta ole, saati siitä, käytinkö sitä kynsiini koskaan.

Mutta nyt olin varma: haluan lakata kynteni mustiksi.

Ei tarvinnut mennä omaa kynsilakkakokoelmaa kauemmas, sillä sieltä löytyi DIORin musta kynsilakkapullo. Niin – jos en kerran koskaan lakkaa kynsiäni mustiksi, miksi minulla silti on mustaa kynsilakkaa?

Erinomainen kysymys, mutta todellisuudessa on käynyt muutamankin kerran niin, että olen ostanut jotain ihanaa kynsilakkaa, ja yhden lakkauksen jälkeen koko puteli on jäänyt käyttämättä. Joskus lakka on jäänyt tyystin korkkaamatta. Tämän lakan kohdalla niin ei kuitenkaan ole käynyt.

Tämä Diorin musta lakka on useamman vuoden takaa, ja syy, miksi aikoinaan ostin sen, oli, että se ei ollut perusmustaa lakkaa, vaan siinä oli mukana hienovaraista kimmellystä. Ja minähän tunnetusti rakastan kimmellystä.

Siispä tuumasta toimeen. Hieman epäröin, mahtaako kynsilakka olla enää käyttökelpoista, koska se on useamman vuoden vanhaa, mutta ei mitään ongelmaa – lakka on niin laadukasta, että se toimii vuosien jälkeenkin!

kynsilakka DIOR 905 Black Sequins

Lopputuloksesta tuli kiva. En edelleenkään lakkaisi kynsiäni mustiksi, jos ne ovat tavanomaisen pitkät, mutta näissä nysäkynsissä musta jotenkin toimii. Ja näyttää muuten hyvältä vaaleiden yläosien kaverina. Sillä vaaleat yläosat; kevätvalo on tuonut ne takaisin niskaani. Mutta niistä hieman myöhemmin!

Kevättä helmoissa

13.03.2017

Pitenevät aurinkoiset päivät suorastaan pakottavat pukeutumaan hameeseen ja nimenomaan lyhyisiin helmoihin. Kun hame on vielä lämmintä ja pehmeää andien kašmiria eli cashllamaa, tarkenee hyvin näin alkukevään päivinäkin. Pohkeet pitää lämpiminä saappaat. Cashllaman eli laamanvillan sanotaan muuten olevan kašmiriakin ympäristöystävällisempää. Itse voin sanoa, että se on yhtä suloisen pehmoista kuin kašmir. Järjettömän ihanaa!

Ja aurinkolasit! Onko mitään parempaa kuin laittaa nenälle aurinkolasit ensimmäistä kertaa kuukausiin?!

aurinkolaist RAY-BAN Aviator | hattu STOCKH LM
takki FILIPPA K Ines, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Itse asiassa pukeuduin useampiinkin villakerroksiin, eli ei ihme, että tarkenin hyvin. COSin neule on sataprosenttista merinovillaa, ja FILIPPA K:n takkikin täyttä villaa. Vain sukkahousut eivät ole villaversiot.

Tajusin juuri, että olen pukeutunut villasukkahousuihin kuluneena talvena vain kerran. Olen ollut viime aikoina niin kevätpäissäni, etteivät villasukkikset ole käyneet mielessäkään. Joinakin päivinä ne olisivat olleet varteenotettava vaihtoehto meren läheisyyden tuulissa, mutta silloin pitää vain kevällä tavallista ripeämmin.

neule COS, SECOND HAND | vyö FILIPPA K, SECOND HAND
hame AIAYU | sukkahousut WOLFORD | kengät MIMA, SECOND HAND

Keltaisella kevääseen

14.03.2016

Blogissa ei ole pidempään aikaan näkynyt juurikaan hameasuja. Asianlaidassa on totuuden siemen, sillä olen käyttänyt varsin vähän hameita, mutta aivan viime viikkoina olen jälleen aktivoitunut niiden käytössä. Mutta silloin kun näin on tapahtunut, asukuvia ei ole saatu taltioitua. Tietenkään.

Nyt asiaan on luvassa parannus.

Ostin COSin sinapinkeltaisen villakangashameen käytettynä viime kesänä, ja ajattelin käyttäväni sitä syksyn tullen paljonkin, sillä tuo paksu villakangas on ihan järjettömän kauniin näköistä (minä ja villakankaat, ikuista rakkautta), ja hameen simppelin linjakas malli miellytti silmää. Rakastuin myös tuohon sinapin sävyyn, mikä on hämmentävää, sillä en pidä keltaisesta. Mutta tästä nimenomaisesta sävystä pidän; se on silmissäni enemmän ruskea kuin keltainen – vaikka todellisuudessa keltainenhan tuo sävy on. Jokin helman pituudessa kuitenkin häiritsi, ja hame jäi käyttämättä. Ajattelin lyhentää sen, ja seuraavaksi päätin pistää sen eteenpäin kiertoon. Kun annoin hameelle vielä viimeisen sovitusmahdollisuuden, ihmettelin, mikä ihme helman pituudessa oli minua haitannut.

Kyseinen keltaisen sävy yhdistyy mielessäni 1970-lukuun ja New Yorkiin – enkä osaa kuolemaksenikaan sanoa, miksi. Muistissani on mielikuvia, jotka ovat syntyneet ehkä nähtyäni joitain aikakauden elokuvia tai valokuvia, kuvia ihmisistä, jotka kävelevät mahdollisesti näihin sävyihin pukeutuneena syksyisessä Central Parkissa. Yhtä kaikki, pidän tästä keltaisesta, ja siihen pukeutuessa tulee jotenkin nostalgisella tavalla tyylikäs ja naisellinen olo, mikä myös vaikutti tämänpäiväiseen – tai siis eiliseen – asukokonaisuuteen.

Suklaanruskea takki on aitoa seitkytlukua ja sopii juuri siksi sekä värinsä että tyylinsä puolesta keltaiseen hameeseeni. Saappaat ovat äitini vanhat 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta ja mielestäni edelleen ihan superstailin näköiset – ja erittäin sopivat tämän hameen seuraksi.

asu11rotsi

Koska sinapinkeltainen on värinä varsin huomiota herättävä, halusin pitää asun muut osat rauhallisina, joten neuleen ja sukkahousujen väreiksi valikoitui musta.

Toisaalta musta myös on tyylikäs vastinpari sinapille, jos minulta kysytään.

asu1

Myös baskeri sopii mielestäni tähän asuun. Tämä angorabaskeri löytyi joskus ZARAn alennusmyynneistä, ja tykkään todella paljon tuosta syvästä musteensinisen sävystä ja angoran pehmoisesta pörröisyydestä.

baskeri11

baskeri1

Kevään edetessä luvassa enemmänkin hameasukuvia.

ZARA baskeri | DC CREATION, SECOND HAND takki
VAGABOND hansikkaat | FILIPPA K neule | IRIARTE IRIARTE vyö COS, SECOND HAND hame | WOLFORD sukkahousut
NOORA, SECOND HAND kengät

Saint Laurentin jalanjäljissä

16.04.2015

Kävin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina katsomassa Maximissa Bertrand Bonellon ohjaaman elokuvan Saint Laurent, joka oli osa Season Film Festivalia. Leffa oli ehdottomasti nähtävä, niin merkittävä vaatesuunnittelija Yves Saint Laurent itselleni on, nykyään itse asiassa tärkein.

Niinpä päätin kunnioittaa muotigurun muistoa ja hänestä tehtyä hienoa elokuvaa pukeutumalla katselukokemusta varten herran parhaimpaan vuosikymmeneen, 1970-lukuun.

Vielä muutamia viikkoja sitten alleviivasin, että en halua näyttää 1970-luvun muinaisjäänteeltä tai sinne alati halajavalta ikihipiltä. Ei siis seitkytluvun aarteita samaan asuun bootleg-farkkujen tai varsinkaan vielä leveämpien liehulahkeiden seuraksi, ajattelin.

Ja nyt yhdistelen niitä jo iloisesti. Aitoja 1970-luvun kostyymejä ja enemmän tai vähemmän samalle vuosikymmenelle viittavia uusia vaateparsia. Hyvältä näyttää, ei voi mitään!

asu1

asu2

Kuten tämä Frida marinan kirpparipuolelta joskus vuosi sitten bongaamani muhkeakauluksisen mokkarotsi – kastanjanruskeaa mokkaa; yksi tämän kevään 1970-lukuteeman tärkeimpiä materiaaleja ja värejä – jonka yhdistin lempihuopahattuuni (joka sekin on hyvinkin paljon seitkytluvun tyylinen), mustiin, maltillisiin bootlegeihin ja valkokorollisiin mustiin nilkkureihin. Nämä tuoreemmat osaset tekevät leimallisesti seitkytlukulaisesta takista ja samalla koko asusta jotenkin modernimman, päivitetymmän.

Pahoin vain pelkään, että seitkytlukuhulluuteni tästä vain pahenee…

Ja ai että rakastankaan, miten hyvin hiusteni sävy rimmaa tämän mokkaihanuuden kanssa!

hiukset1

STOCKH LM hattu | SECOND HAND takki | H&M hansikkaat
LISA LEE, SECOND HAND silkkipaita | CROCKER Pep! Boot farkut
TIGER OF SWEDEN kengät | SECOND HAND laukku

Kuinka monta takkia on tarpeeksi?

14.04.2015

Olen jo vuosia kummastellut minimalistien koulukuntaa, joka julistaa, että ihminen pärjää vaikkapa vain 30 vaatteella – läpi vuoden. Suomessa. Riittää, kun on yksi täydellinen kasmirneule, yksi talvitakki, neljät kengät – yhdet per vuodenaika, ja niin edelleen. Usein tämän pienen mutta täydellisen vaatekokoelman vaateparret koostuvat niin sanotuista klassikoista kuten trenssistä, valkoisesta kauluspaidasta ja pikkumustasta – tiedättehän.

takit

Project 333:n mukaisia neljän vuodenajan mukaan jaettuja 33 vaatekappaleen kokonaisuuksia laatiessani olen miettinyt vaatemääriä ja etenkin mahdollisimman pieniä vaatemääriä enemmänkin. Tiedostan, että omistan aika pirun monta takkia, mutta jos ollaan tarkkoja, Suomen leveysasteilla ei pärjää maalis-toukokuussa vain yhdellä ohuella kevättakilla. Tarvitaan vähintään yksi lämpimämpi välikausitakki ja yksi aidosti ohkainen kevättakki – ja mielestäni myös toinen välikausitakki, hieman ensimmäistä kepoisempi mutta kevättakkia lämpimämpi. Ja sama syksyllä, tosin silloin voi käyttää näitä samoja kolmea välikausi- ja kevättakkia – ellei ole kuten minä, joka tykkää käyttää keväällä trenssejä ja syksyllä viittoja. Tietyt takit kuuluvat mielestäni vain kevääseen ja tietyt syksyyn, eli trenssi kevääseen ja villakangasviitta syksyyn.

Itselleni kevään lämpimämpi välikausitakki voisi olla villakangastakki, kevyempi välikausitakki nahka- tai mokkarotsi tai vanulla kevyesti tikattu takki, esimerkiksi BAUM UND PFERDGARTENin leotakki tai PIRETAn samettitakki, ja kevätakki trenssi tai parka.

Ja TAAS huomaan, että HALUAN pukeutua keväällä SEKÄ nahkatakkiin, trenssiin, samettitakkiin, villakangastakkiin, leotakkiin, mokkatakkiin ETTÄ parkaan. Se tarkoittaa, että en selviä keväästä maksimissaan kolmella takilla vaan haluan käyttää seitsemää takkia. Tässä vaiheessa minimalistit haukkovat henkeään. He nimittäin todella selviävät yhdellä takilla keväisin.

piretta

mango

Mutta minulla on etenkin takkien kohdalla lavea maku – minä yksinkertaisesti sanottuna pidän takeista. Pidän eri tyylisistä ja eri mallisista takeista: nahkatakeista, villakangastakeista, viitoista, parkoista eli maihareista, pitkistä ulstereista, lyhyistä ja pidemmistä trensseistä, lyhyistä ja niukoista bukleejakuista, väljistä bleisereistä, mokkarotseista, samettitakeista… onko siis ihme, että takkeja on meikäläisellä enemmän kuin laki sallii?

Ei. Se on juuri se selitys, miksi minulla on niin monta takkia.

Ison vaatemäärän kanssa pähkäilyä ei olisi varmaankaan koskaan kohdallani syntynyt, jos olisin tyyliltäni minimalisti tai selkeästi yhden, tietynlaisen tyylin kannattaja: vaikkapa pelkästään mustiin pukeutuva, gootti, hevari, punkkari, runotyttö, klassikkojen nimiin vannoja – mutta en ole. Tyylini on muuttunut ja kehittynyt tämän viiden ja puolen vuoden aikana, jona olen tyyliblogiani pitänyt, ja vaikka kuinka usein sitä edeltävinäkin vuosina. Ja se on aivan normaalia. Siitä ei pidä kantaa huonoa omaatuntoa.

Eikä edes siitä minimalistia suuremmasta takkikokoelmasta.


%d bloggers like this: