Tennarikausi korkattu

08.04.2017

Nykyään kun jengi kulkee läpi talven CONVERSEissa – joko talvimallin Consseissa tai kuumaverisimmät ihan perustossuissa, huh – olen miettinyt, miten paljon tällaiset tyypit menettävätkään, kun kevät ja kuivat kadut saapuvat. He nimittäin eivät koe sitä huumaavaa keveyden ja energisyyden tunnetta, joka päkiöistä irtoaa, kun saa vetää jalkaansa ensimmäisen kerran puoleen vuoteen kepeät kevätkengät, tennarit, ja tapailla niillä asfalttia tai hiekkatietä.

En vaihtaisi sitä tunnetta mihinkään!

Enkä varsinkaan sohjossa ja hiekoitussepelissä talven läpi kahlatessa tennareihin – ei, tennarit ovat nimenomaan kevätkengät. Ja korkeintaan lisäksi kesäkengät.

takki SAMUJI Clove | farkut DIESEL Skinzee
nilkkasukat & OTHER STORIES | kengät HOPE

Näissä töppösissä tepastelin itse tänään ytimessä. Askeleet olivat kevyet. Kevät on tullut kaupunkiin!

Lomalaisen look, osa 1: Paluu mutsifarkkuihin

03.04.2017

Olin viime viikon talvilomalla, ja kuvittelin ehtiväni blogata tavallista tiheämmin. No en sitten ennättänyt, sillä talvilomani ei ollut hiihtoloma vaan ratsastusloma: ratsastin viisi kertaa kuuden päivän sisällä, ja ai että olenkin nauttinut hikoilusta hevosen kanssa. Sen lisäksi en ole ehtinyt muuta kuin ottaa tolkuttoman määrän kuvia blogiin. Eli vaikka kirjoitusten naputteluun ei ole ollut aikaa, kuvia tulevia blogipostauksia varten on kosolti lakkarissa.

Asukuvien ottaminen lomalla oli kuitenkin oma asiansa. Kun ei ole toista lomalaista vieressä – kissaa ei lasketa; se on korkeintaan linssilude – olen joutunut turvautumaan vanhoihin kunnon peilin kautta räiskäistyihin asukuviin. Toivottavasti kestätte nämä!

Nimittäin nämä niin sanotut mutsifarkut. Käsittääkseni ne on nimetty nimenomaan mutsifarkuiksi, koska nykyteinien äidit eli ikäiseni naiset käyttivät vastaavankaltaisia farkkuja ollessaan itse teinejä ysärin alussa. Kuulun siis tähän viitattuun mutsisukupolveen, vaikka en itse äiti olekaan.

Totuus on, että minullahan oli juuri tällaiset farkut ennen viisnollaykköskauttani aivan 1990-luvun alussa, ja valokuva-albumistani löytyy kuva rippileiriltäni, jolla olin sonnustautunut nykyisten mutsifarkkujen kanssa hyvin identtisen näköisin VERO MODAn farkkuihin. Pitää koettaa kaivaa kyseinen kuva vielä tänne, niin saatte todistusaineistoa autenttisista mutsifarkuista, kun niitä ei vielä tuolla mukahauskalla termillä kutsuttu.

Mutsifarkkujen ideahan on korkea, hyvin istuva vyötärö, joka tuo vyötärön lisäksi takamuksen kauniisti esiin. Reidestä farkut eivät ole imukireät mutta eivät järin väljätkään. Lahkeet kuitenkin kapenevat nilkkaa kohden ja näyttävät mielestäni parhaimmilta, kun ne päättyvät hieman nilkan yläpuolelle, ja siksi kääräisin puntit rullalle.

Hankin nämä yksilöt viime kesänä MONKIsta, ja tätä Kimomo-mutsifarkkumallia en edelleen saatavilla.

Korkeavyötäröisten housujen ja farkkujen kanssa tykkään käyttää hieman väljempiä yläosia.

Niinpä valitsin farkkujen seuraksi SAMUJIn ruudullisen paitapuseron, joka on ihanaa, läpikuultavaa puuvilla-silkkisekoitetta. Läpikuultavat yläosat; rakastan niitä aina vaan.

Kotona tepastellessa saatoin fiilistellä avokkaissa ja verkkosukissa. Olen edelleen liekeissä tästä oivalluksesta!

paitapusero SAMUJI, SECOND HAND | vyö FILIPPA K, SECOND HAND
farkut MONKI, Kimomo | polvisukat WOLFORD
kengät VIRE, SECOND HAND

Kevätgarderobi mielessäin, osa 1

01.04.2017

Jos minulta kysytään, kevät alkoi jo kuukausi sitten, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sillä maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevätkuukausia myös näillä leveyksillä, oli keli sitten ulkona millainen tahansa. Sanokaa minun sanoneen.

Toki jos ulkona on sohjoista tai kylmä viima käy, en ehdoin tahdoin vedä jalkaani pikkukenkiä tai niskaani pelkkää silkkipaitaa. Nilkkureilla on vielä taivallettu, ja useimpina päivinä niskastani löytyy joku villapaidoistani – onneksi niissä riittää valinnanvaraa vaihtelunhaluiselle – ja takin virkaa toimittamaankin olen valinnut jonkun villakangastakeistani.

Kevätkuume on kuitenkin kova. Jalkakäytävät alkavat olla monin paikoin jo laastu puhtaiksi talven hiekoitussepelistä, ja se jos mikä saa kaipaamaan töppösiin kepeitä kesäkenkiä.

Kuten näitä L’AUTRE CHOSEn nudenvärisiä herrainkenkiä, jotka löytyivät kuukausi sitten kirpparilta. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa tuota herkullista vaaleaa nahan sävyä, eivätkä käytössä tulleet elämän jäljet ja nirhaumat estäneet näiden kotiuttamista. Mielestäni vanhoissa nahkakengissä ja -asusteissa patina ja ihan oikea käyttö saavat näkyä; käytetyn nahka-asian ei pidäkään näyttää käyttämättömältä – eri asia on sitten, jos myydään käyttämätöntä tavaraa, mutta sellaista ei yleensä kirpputoreilla odotakaan tulevan vastaan.

Myös toiset kengät, kepeät ja klassiset mustat REPETTOt ovat kirpparilöytö, aivan vuoden alusta. Kenkäkokoelmastani löytyy vastaavanlaiset jo entuudestaan, ja nämä ovatkin varapari, kun ensimmäiset antautuvat. Ihan hämmennyin, kun löysin nämä kymmenellä eurolla. Siis kymmenellä eurolla! Näkyyhän näiden sisä- ja ulkopohjissa kävellyt askeleet, mutta se ei haittaa minua lainkaan, eikä kärjissä edes ole kulumaa toisin kuin L’autre Chosen kengissä. Oikeastaan Repettot ovat minulle kevätkenkiä enemmän kesäkengät, niin painottomat ne jalassa ovat, ja vaativat sukattomia jalkoja, mutta yhtä kaikki odotan saavani valita puolen vuoden nilkkurikauden jälkeen jalkoihini jotain kevyempää.

Myös teepaidat ovat itselleni kesävaatteita. Talvisin en niitä käytä; en osaa kerrostaa, vaan kuljen talviaikaan mieluummin yhdellä neuleella kuin teepaidalla ja villatakilla.

Mutta vaikka kesä ei vielä ole täällä, alkavat teepaidat jo houkutella, ja nyt voisin jo kuvitella hiljalleen valitsevani bleiserin tai lyhyen neuletakin alle teepaidan, vaikkapa tämän viime kesän suosikkini, SAMUJIn sini-valkoraidallisen Fabi-raitateepaidan, jonka puuvilla on maailman pehmoisinta, tai IROn mustan pellavateepaidan, jonka kotiutin tovi sitten Stockmannilta. Oletteko huomanneet, että Stockalla myydään nykyään myös Iroa? Ja koska raitapaidat kuuluvat kevääseen, löytyy niitä itseltäni useampia: musta-valkoraidallinen löytyi viime vuoden lopulla COSilta. Vaikka omistan jo muutaman raitateepaidan, sydämeni suli myös tämän yksilön kohdalla, niin täydellisen suora malli siinä oli, puhumattakaan jämäköistä, kuosiin kudotuista raidoista. Klassikkoainesta, todellakin.

Kun ne kevätkelit todellisine kevätlämpötiloineen nyt sitten vain saapuisivat; minä ja kevätgarderobini olemme kyllä valmiita.

musta teepaita IRO Luciana
sini-valkoraidallinen teepaita SAMUJI Fabi
musta-valkoraidallinen teepaita COS
nudenväriset kengät L’AUTRE CHOSE, SECOND HAND
mustat kengät REPETTO, SECOND HAND

Avokasdemo

22.03.2017

Aina näin maaliskuun puolivälissä huomaan olevani kärsimätön: haluan paljaat nilkat ja avokkaat jalkaani. En ihme kyllä kaipaile vielä keveiden kevätkostyymien perään, MUTTA NE AVOKKAAT. Voi luoja, miten niiden käyttöä ikävöinkään!

Sitten sain oivalluksen: tepastelen avokkaissani kotosalla viikonloppuisin. Miten nerokasta: saan helpotusta avokaskuumeeseeni eivätkä nilkat jäädy kevätviimoissa. Saman larpin voisi toteuttaa myös töissä, mutta olen todella laiska vaihtamaan töissä kenkiä ja raahaamaan niitä kodin ja työpaikan välillä, eli pidän avokaskipittelyni toistaiseksi kotiparketilla.

Tein myös toisen oivalluksen: joku päivä vedän nilkkurien seuraksi mustien nilkkasukkien sijaan polvisukkamallin verkkosukat. Verkkosukat tuovat kevään!

Löysin nämä kotimaiset CARLINA-merkkiset villakangashousut viime vuoden lopulla Frida marinan kirpparipuolelta, ja rakastuin paitsi housujen ihanaan harmahtavan vihreään väriin ja upeaan villakankaaseen myös mitä imartelevimpaan leikkaukseen: korkea vyötärö, taskut, hieman volyymia lantiossa. Vaikka lahkeet olivat itselleni yllättävän sopivan pituiset, ajattelin kiikuttaa housut vielä ompelijalle lyhennettäväksi, jotta saan niistä täydelliset.

Ihana tummansininen kreppisilkkipaita taas löytyi samoihin aikoihin UFFin kahden euron päivänä. En koskaan löydä UFFilta mitään – se taas johtuu todennäköisesti siitä, että käyn UFFilla todella harvoin – mutta lounastauon päätteeksi tekemälläni piipahduksella tämä tarttui mukaan.

Hyvä niin, sillä tummansininen silkkipaita on ollut pitkään haussa, ja tämä yksilö on valmistettu tuosta hurmaavasta kreppisilkistä ja hihat ovat viehättävän lyhyet, niin että ranteet jäävät kauniisti näkyviin.

silkkipaita ANNA AND FRANK, SECOND HAND
vyö FILIPPA K, SECOND HAND | housut CARLINA, SECOND HAND
polvisukat WOLFORD | kengät RIZZO

Kevätillan valossa

16.03.2017

Illat ovat selkeästi vaalenneet, ja se sopii minulle. Huomaan olevani niin valolla käyvä vouhake, että nyt kun luonnonvaloa alkaa taas olla muutamaa hassua tuntia enemmän, olen energisempi ja saan asioita aikaiseksi – siis muutakin kuin töihin raahautumisen, sieltä kotiin raahautumisen, jonkun mahdollisimman nopeasti valmistuvan ruoan valmistamisen ja televisiosarjoja katsomalla latautumisen. Toki olen käynyt myös ratsastamassa, ja siinä onkin harrastus, joka antaa itselleni aivan järjettömän paljon.

Viime viikonloppuna asukuvat napattiin ytimessä, Esplanadilla. En voi olla ihastelematta, miten tuo harmaan ja vaalean violetin sekainen takki sopiikaan alkukevään kylmiin sävyihin.

Ja aurinkolasit! En voi lakata niiden hehkuttamista! Kun ne saa laittaa nenälleen ensimmäistä kertaa, tuntuu että jalat irtoavat onnesta maasta!

aurinkolaist RAY-BAN Aviator

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
neule ZARA, SECOND HAND | vyö SECOND HAND
farkut DIESEL Skinzee | kengät RACHEL ZOE | laukku SECOND HAND

Kynnet mustina

15.03.2017

Mitä lyhyemmät kynteni ovat, sitä tummemaksi haluan ne lakata. Yleensä päädyn tummaan violettiin, mutta tällä kertaa näpeissä poltteli musta kynsilakka. Siis musta! Musta kynsilakka.

Sillä ei ole montakaan päivää, kun vielä sanoin, että en ole koskaan oppinut käyttämään mustaa kynsilakkaa. Tokko olen koskaan edes lakannut kynsiäni mustiksi – en ainakaan muista, että olisin edes omistanut mustaa kynsilakkaa. Tai hmm, nyt mieleeni palautuu muistikuvia ala-asteen viimeisiltä vuosilta… olikohan minulla mustaa kynsilakkaa! Sinistä oli; se taisi olla ensimmäinen kynsilakka, jota ihan tietoisesti itse kynsilleni valitsin. Hämärä mielikuva on, että mustakin kynsilakkapullo oli, samanlainen kuin se sininen, mutta ihan satavarma en asiasta ole, saati siitä, käytinkö sitä kynsiini koskaan.

Mutta nyt olin varma: haluan lakata kynteni mustiksi.

Ei tarvinnut mennä omaa kynsilakkakokoelmaa kauemmas, sillä sieltä löytyi DIORin musta kynsilakkapullo. Niin – jos en kerran koskaan lakkaa kynsiäni mustiksi, miksi minulla silti on mustaa kynsilakkaa?

Erinomainen kysymys, mutta todellisuudessa on käynyt muutamankin kerran niin, että olen ostanut jotain ihanaa kynsilakkaa, ja yhden lakkauksen jälkeen koko puteli on jäänyt käyttämättä. Joskus lakka on jäänyt tyystin korkkaamatta. Tämän lakan kohdalla niin ei kuitenkaan ole käynyt.

Tämä Diorin musta lakka on useamman vuoden takaa, ja syy, miksi aikoinaan ostin sen, oli, että se ei ollut perusmustaa lakkaa, vaan siinä oli mukana hienovaraista kimmellystä. Ja minähän tunnetusti rakastan kimmellystä.

Siispä tuumasta toimeen. Hieman epäröin, mahtaako kynsilakka olla enää käyttökelpoista, koska se on useamman vuoden vanhaa, mutta ei mitään ongelmaa – lakka on niin laadukasta, että se toimii vuosien jälkeenkin!

kynsilakka DIOR 905 Black Sequins

Lopputuloksesta tuli kiva. En edelleenkään lakkaisi kynsiäni mustiksi, jos ne ovat tavanomaisen pitkät, mutta näissä nysäkynsissä musta jotenkin toimii. Ja näyttää muuten hyvältä vaaleiden yläosien kaverina. Sillä vaaleat yläosat; kevätvalo on tuonut ne takaisin niskaani. Mutta niistä hieman myöhemmin!

Kevättä helmoissa

13.03.2017

Pitenevät aurinkoiset päivät suorastaan pakottavat pukeutumaan hameeseen ja nimenomaan lyhyisiin helmoihin. Kun hame on vielä lämmintä ja pehmeää andien kašmiria eli cashllamaa, tarkenee hyvin näin alkukevään päivinäkin. Pohkeet pitää lämpiminä saappaat. Cashllaman eli laamanvillan sanotaan muuten olevan kašmiriakin ympäristöystävällisempää. Itse voin sanoa, että se on yhtä suloisen pehmoista kuin kašmir. Järjettömän ihanaa!

Ja aurinkolasit! Onko mitään parempaa kuin laittaa nenälle aurinkolasit ensimmäistä kertaa kuukausiin?!

aurinkolaist RAY-BAN Aviator | hattu STOCKH LM
takki FILIPPA K Ines, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Itse asiassa pukeuduin useampiinkin villakerroksiin, eli ei ihme, että tarkenin hyvin. COSin neule on sataprosenttista merinovillaa, ja FILIPPA K:n takkikin täyttä villaa. Vain sukkahousut eivät ole villaversiot.

Tajusin juuri, että olen pukeutunut villasukkahousuihin kuluneena talvena vain kerran. Olen ollut viime aikoina niin kevätpäissäni, etteivät villasukkikset ole käyneet mielessäkään. Joinakin päivinä ne olisivat olleet varteenotettava vaihtoehto meren läheisyyden tuulissa, mutta silloin pitää vain kevällä tavallista ripeämmin.

neule COS, SECOND HAND | vyö FILIPPA K, SECOND HAND
hame AIAYU | sukkahousut WOLFORD | kengät MIMA, SECOND HAND

Kulutustavaraa

28.02.2017

Eteisen kaapissani on jatkuvasti useampi pari nahkahansikkaita. Yhdellä parilla kun ei mitenkään pärjää. Talvikaudeksi pitää tietenkin olla lämpimät villa- tai fleecevuoriset hansikkaat ja kevät- ja syyskäyttöön taas ohutvuorisemmat versiot. Myös vuorittomille hansikkaille on tarpeensa.

Mutta yksillä talvikäsineillä ja yksillä lämpimämmän vuodenajan käsineillä ei pärjää myöskään. Tai ainakaan minä en pärjää.

Nahkahansikkaat – ja mitkä tahansa muutkin hansikkaat – kun ovat kulutustavaraa. Vaikka ne käyttöön ottaessaan käsittelee nahanhoitoaineella tai suojasuihkeella, ei tarvita kuin pari rähmälleen menoa hansikkaat käsissä, ja hanskojen kämmenosien nahka on ohentunut. Se on tietysti osittain hansikkaiden tarkoituskin: suojata käsiä esimerkiksi kaatuessa. Mutta kun tähän lisää pari ajattelematonta tarttumista sateen kastelemaan kaiteeseen tai lumien pyyhkimistä pyörän tai auton päältä pelkin hanskoin, johan parhaitenkin suojattu nahka antaa periksi.

hajonneet_kasineet1

1kohta1

Näiden elämänjälkien lisäksi tein pari päivää sitten havainnon, että nahkahansikkaani saumat hajoavat keskisormesta. Ei mitään käryä, mistä tämä johtuu, mutta tämä on jo toinen hansikaspari, joiden keskisormen saumat ovat ratkenneet. Saattaa olla kolmaskin, ellen väärin muista.

Siksi olinkin erittäin onnellinen, että olin ostanut syksyn Hulluilta Päiviltä ETCETERAn lampaannahkaiset käsineet, jotka odottelivat minua eteisen kaapissa. Vuotta aiemmin samoista kinkereistä ostetut vastaavat kun nyt sanoivat yhteistyösopimuksensa irti.

Matkalla hopeaketuksi

27.02.2017

Lopetin hiusteni värjäämisen joskus pari vuotta sitten. En muista ihan tarkalleen, minä vuodenaikana tai edes minä vuonna se tapahtui, koska päätökseen ei liittynyt elämää suurempaa dramatiikkaa. Halusin vain päästä mahdollisimman luonnolliseen väriin hiuksissani, että tyvikasvu ei näyttäisi omituiselta. Se kun oli aivan eri sävyä ja lämpöastetta kuin luonnontilassa oleva tukkani.

Olin värjännyt hiuksiani yli 20 vuotta lukuun ottamatta parin vuoden taukoa lukioikäisenä, eikä se ollut koskaan ollut itselleni ongelma. Päänahkani ei oireillut millään muotoa.

Muistan, kuinka teini-ikäisenä haaveilin kummitäti Sainin todella tummanruskeista, liki mustista hiuksista. Minä halusin samanlaiset; ne olivat mielestäni kaunein hiusten väri vaaleaa ihoa vasten. Olen edelleen samaa mieltä. Oma hiusvärini ei kuitenkaan ollut yhtä tumma eikä mielestäni läheskään niin kaunis, ja niinpä päädyin värjäyttämään tukkani vuosien varrella yhä uudelleen ja uudelleen varsin tummaksi. Aloittaessani tämän blogin hiussävyni olikin tummimmillaan. Värjäystahti oli kuitenkin pakko pitää melko ripeänä, maksimissaan kuudessa viikossa, sillä hiukseni kasvavat varsin nopeasti ja muuta kuontaloa vaaleampi tyvikasvu näytti typerältä.

Halusin päästä siitä eroon, ja parturini Hennin kanssa hiuksissani siirryttiinkin koko ajan luonnollisempaan keskiruskean sävyyn (latvoja tosin vaalennettiin liukuvärjäämällä jossain vaiheessa aika paljonkin suuren kontrastin toivossa), mutta pituuksien sävyt olivat jotenkin aina punertavia tai kellertäviä omaan kylmään ruskean sävyyni nähden.

Halusin siitäkin eroon.

Sittemmin, kun hiukset olivat kasvaneet jo reippaasti omaa väriä, tein mielenkiintoisen havainnon. Minullahan on hyvän väriset tummanruskeat hiukset! Itse asiassa todella hyvän väriset. Omissa muistoissani ne olivat paljon vaaleammat, jotenkin maantiemäisemmät, mutta en kyllä sanoisi näitä lähellekään maantienruskeiksi. Ihan ehdat tummanruskeat hiukset nämä ovat, vaikkakaan eivät niin mustanruskeat kuin kummitädilläni. Kaikkea sitä ehtii unohtaa – näköjään myös oman hiustensa todellisen värisävyn.

Samalla kun hiustenvärjäys jäi, ovat harmaat hiukseni päässeet kaiken kansan katseltaviksi. Itseäni se ei haittaa, päinvastoin olen ihastunut harmaisiin hiuksiini. Toki tiedostan, että jossain vaiheessa ne saattavat alkaa vituttaa, mutta sitten marssin jälleen Hennin luo ja pyydän hänen värjäystaitojaan apuun.

Löysin ensimmäiset harmaat hiukseni 29-vuotiaana, 11 vuotta sitten. Yksi ilta siinä meni pilalle, kuin sain silloiselta mieheltäni vahvistuksen, että tyvessä hohtavat haivenet todella ovat harmaita. Sitten tajusin, että koska joka tapauksessa värjään hiuksiani, ei harmailla hiuksilla ole mitään merkitystä. Ei ollutkaan.

hopeakettu1

hopeakettu3

hopeakettu33

hopeakettu2

hopeakettu4

Jossain valossa harmaat erottuvat todella hyvin, toisenlaisessa taas eivät juurikaan. Eniten harmaita on molemmilla ohimoilla; vasemmalla ehkä enemmän, mutta niin tasaisesti niitä löytyy koko jakauksen matkalta, että näyttää kuin hiukset olisi tarkoituksella hopealla raidoitettu. Vaan eipä ole. Asialla on luonnon parturi, se partureista kaikkein taitavin.

Herättävätkö omat tai muiden harmaat hiukset ajatuksia? Kertokaa toki!

Terveisiä lampaantaljojen keskeltä

26.02.2017

Talouden toinen hurmuri, kissapoikani Dille, ei ole esiintynyt hetkeen blogissa.

Ei kuitenkaan syytä huoleen; Dillelle kuuluu oikein hyvää. Poika on oma pirteä itsensä, aina osallistumassa mamin touhuihin ja valmis riehumiseen ja hiiruleikkeihin. Viime aikoina on löytynyt muutamia uusia lempileluja; niistä voisi kertoa omassa postauksessaan.

Kissan elämään kuuluu olennaisena piirteenä kuitenkin myös nukkuminen. Arvostamme sitä molemmat.

Ostin joitakin vuosia sitten Ikeasta pari valkoista lampaantaljaa lattialle. Ajattelin, että Dille tykkää makoilla pehmeän ja lämpimän taljan päällä, mutta pyh – taljat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa poikaa makoilualustoina.

dille1

dille2

dille3

dille4

dille5

dille6

dille7

dille8

dille9

dille10

Kunnes jossain vaiheessa siirsin taljat sohvalle, ja johan alkoi lämmin lampaankarva kiinnostaa kissaakin. Johtuneeko siitä, että nyt taljoissa on tuttu haju, kun niiden päällä istutaan, mene ja tiedä.

Taljat saivat Dillen hyväksynnän.


%d bloggers like this: