Avokasdemo

22.03.2017

Aina näin maaliskuun puolivälissä huomaan olevani kärsimätön: haluan paljaat nilkat ja avokkaat jalkaani. En ihme kyllä kaipaile vielä keveiden kevätkostyymien perään, MUTTA NE AVOKKAAT. Voi luoja, miten niiden käyttöä ikävöinkään!

Sitten sain oivalluksen: tepastelen avokkaissani kotosalla viikonloppuisin. Miten nerokasta: saan helpotusta avokaskuumeeseeni eivätkä nilkat jäädy kevätviimoissa. Saman larpin voisi toteuttaa myös töissä, mutta olen todella laiska vaihtamaan töissä kenkiä ja raahaamaan niitä kodin ja työpaikan välillä, eli pidän avokaskipittelyni toistaiseksi kotiparketilla.

Tein myös toisen oivalluksen: joku päivä vedän nilkkurien seuraksi mustien nilkkasukkien sijaan polvisukkamallin verkkosukat. Verkkosukat tuovat kevään!

Löysin nämä kotimaiset CARLINA-merkkiset villakangashousut viime vuoden lopulla Frida marinan kirpparipuolelta, ja rakastuin paitsi housujen ihanaan harmahtavan vihreään väriin ja upeaan villakankaaseen myös mitä imartelevimpaan leikkaukseen: korkea vyötärö, taskut, hieman volyymia lantiossa. Vaikka lahkeet olivat itselleni yllättävän sopivan pituiset, ajattelin kiikuttaa housut vielä ompelijalle lyhennettäväksi, jotta saan niistä täydelliset.

Ihana tummansininen kreppisilkkipaita taas löytyi samoihin aikoihin UFFin kahden euron päivänä. En koskaan löydä UFFilta mitään – se taas johtuu todennäköisesti siitä, että käyn UFFilla todella harvoin – mutta lounastauon päätteeksi tekemälläni piipahduksella tämä tarttui mukaan.

Hyvä niin, sillä tummansininen silkkipaita on ollut pitkään haussa, ja tämä yksilö on valmistettu tuosta hurmaavasta kreppisilkistä ja hihat ovat viehättävän lyhyet, niin että ranteet jäävät kauniisti näkyviin.

silkkipaita ANNA AND FRANK, SECOND HAND
vyö FILIPPA K, SECOND HAND | housut CARLINA, SECOND HAND
polvisukat WOLFORD | kengät RIZZO

Kevätillan valossa

16.03.2017

Illat ovat selkeästi vaalenneet, ja se sopii minulle. Huomaan olevani niin valolla käyvä vouhake, että nyt kun luonnonvaloa alkaa taas olla muutamaa hassua tuntia enemmän, olen energisempi ja saan asioita aikaiseksi – siis muutakin kuin töihin raahautumisen, sieltä kotiin raahautumisen, jonkun mahdollisimman nopeasti valmistuvan ruoan valmistamisen ja televisiosarjoja katsomalla latautumisen. Toki olen käynyt myös ratsastamassa, ja siinä onkin harrastus, joka antaa itselleni aivan järjettömän paljon.

Viime viikonloppuna asukuvat napattiin ytimessä, Esplanadilla. En voi olla ihastelematta, miten tuo harmaan ja vaalean violetin sekainen takki sopiikaan alkukevään kylmiin sävyihin.

Ja aurinkolasit! En voi lakata niiden hehkuttamista! Kun ne saa laittaa nenälleen ensimmäistä kertaa, tuntuu että jalat irtoavat onnesta maasta!

aurinkolaist RAY-BAN Aviator

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
neule ZARA, SECOND HAND | vyö SECOND HAND
farkut DIESEL Skinzee | kengät RACHEL ZOE | laukku SECOND HAND

Kynnet mustina

15.03.2017

Mitä lyhyemmät kynteni ovat, sitä tummemaksi haluan ne lakata. Yleensä päädyn tummaan violettiin, mutta tällä kertaa näpeissä poltteli musta kynsilakka. Siis musta! Musta kynsilakka.

Sillä ei ole montakaan päivää, kun vielä sanoin, että en ole koskaan oppinut käyttämään mustaa kynsilakkaa. Tokko olen koskaan edes lakannut kynsiäni mustiksi – en ainakaan muista, että olisin edes omistanut mustaa kynsilakkaa. Tai hmm, nyt mieleeni palautuu muistikuvia ala-asteen viimeisiltä vuosilta… olikohan minulla mustaa kynsilakkaa! Sinistä oli; se taisi olla ensimmäinen kynsilakka, jota ihan tietoisesti itse kynsilleni valitsin. Hämärä mielikuva on, että mustakin kynsilakkapullo oli, samanlainen kuin se sininen, mutta ihan satavarma en asiasta ole, saati siitä, käytinkö sitä kynsiini koskaan.

Mutta nyt olin varma: haluan lakata kynteni mustiksi.

Ei tarvinnut mennä omaa kynsilakkakokoelmaa kauemmas, sillä sieltä löytyi DIORin musta kynsilakkapullo. Niin – jos en kerran koskaan lakkaa kynsiäni mustiksi, miksi minulla silti on mustaa kynsilakkaa?

Erinomainen kysymys, mutta todellisuudessa on käynyt muutamankin kerran niin, että olen ostanut jotain ihanaa kynsilakkaa, ja yhden lakkauksen jälkeen koko puteli on jäänyt käyttämättä. Joskus lakka on jäänyt tyystin korkkaamatta. Tämän lakan kohdalla niin ei kuitenkaan ole käynyt.

Tämä Diorin musta lakka on useamman vuoden takaa, ja syy, miksi aikoinaan ostin sen, oli, että se ei ollut perusmustaa lakkaa, vaan siinä oli mukana hienovaraista kimmellystä. Ja minähän tunnetusti rakastan kimmellystä.

Siispä tuumasta toimeen. Hieman epäröin, mahtaako kynsilakka olla enää käyttökelpoista, koska se on useamman vuoden vanhaa, mutta ei mitään ongelmaa – lakka on niin laadukasta, että se toimii vuosien jälkeenkin!

kynsilakka DIOR 905 Black Sequins

Lopputuloksesta tuli kiva. En edelleenkään lakkaisi kynsiäni mustiksi, jos ne ovat tavanomaisen pitkät, mutta näissä nysäkynsissä musta jotenkin toimii. Ja näyttää muuten hyvältä vaaleiden yläosien kaverina. Sillä vaaleat yläosat; kevätvalo on tuonut ne takaisin niskaani. Mutta niistä hieman myöhemmin!

Kevättä helmoissa

13.03.2017

Pitenevät aurinkoiset päivät suorastaan pakottavat pukeutumaan hameeseen ja nimenomaan lyhyisiin helmoihin. Kun hame on vielä lämmintä ja pehmeää andien kašmiria eli cashllamaa, tarkenee hyvin näin alkukevään päivinäkin. Pohkeet pitää lämpiminä saappaat. Cashllaman eli laamanvillan sanotaan muuten olevan kašmiriakin ympäristöystävällisempää. Itse voin sanoa, että se on yhtä suloisen pehmoista kuin kašmir. Järjettömän ihanaa!

Ja aurinkolasit! Onko mitään parempaa kuin laittaa nenälle aurinkolasit ensimmäistä kertaa kuukausiin?!

aurinkolaist RAY-BAN Aviator | hattu STOCKH LM
takki FILIPPA K Ines, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Itse asiassa pukeuduin useampiinkin villakerroksiin, eli ei ihme, että tarkenin hyvin. COSin neule on sataprosenttista merinovillaa, ja FILIPPA K:n takkikin täyttä villaa. Vain sukkahousut eivät ole villaversiot.

Tajusin juuri, että olen pukeutunut villasukkahousuihin kuluneena talvena vain kerran. Olen ollut viime aikoina niin kevätpäissäni, etteivät villasukkikset ole käyneet mielessäkään. Joinakin päivinä ne olisivat olleet varteenotettava vaihtoehto meren läheisyyden tuulissa, mutta silloin pitää vain kevällä tavallista ripeämmin.

neule COS, SECOND HAND | vyö FILIPPA K, SECOND HAND
hame AIAYU | sukkahousut WOLFORD | kengät MIMA, SECOND HAND

Kulutustavaraa

28.02.2017

Eteisen kaapissani on jatkuvasti useampi pari nahkahansikkaita. Yhdellä parilla kun ei mitenkään pärjää. Talvikaudeksi pitää tietenkin olla lämpimät villa- tai fleecevuoriset hansikkaat ja kevät- ja syyskäyttöön taas ohutvuorisemmat versiot. Myös vuorittomille hansikkaille on tarpeensa.

Mutta yksillä talvikäsineillä ja yksillä lämpimämmän vuodenajan käsineillä ei pärjää myöskään. Tai ainakaan minä en pärjää.

Nahkahansikkaat – ja mitkä tahansa muutkin hansikkaat – kun ovat kulutustavaraa. Vaikka ne käyttöön ottaessaan käsittelee nahanhoitoaineella tai suojasuihkeella, ei tarvita kuin pari rähmälleen menoa hansikkaat käsissä, ja hanskojen kämmenosien nahka on ohentunut. Se on tietysti osittain hansikkaiden tarkoituskin: suojata käsiä esimerkiksi kaatuessa. Mutta kun tähän lisää pari ajattelematonta tarttumista sateen kastelemaan kaiteeseen tai lumien pyyhkimistä pyörän tai auton päältä pelkin hanskoin, johan parhaitenkin suojattu nahka antaa periksi.

hajonneet_kasineet1

1kohta1

Näiden elämänjälkien lisäksi tein pari päivää sitten havainnon, että nahkahansikkaani saumat hajoavat keskisormesta. Ei mitään käryä, mistä tämä johtuu, mutta tämä on jo toinen hansikaspari, joiden keskisormen saumat ovat ratkenneet. Saattaa olla kolmaskin, ellen väärin muista.

Siksi olinkin erittäin onnellinen, että olin ostanut syksyn Hulluilta Päiviltä ETCETERAn lampaannahkaiset käsineet, jotka odottelivat minua eteisen kaapissa. Vuotta aiemmin samoista kinkereistä ostetut vastaavat kun nyt sanoivat yhteistyösopimuksensa irti.

Matkalla hopeaketuksi

27.02.2017

Lopetin hiusteni värjäämisen joskus pari vuotta sitten. En muista ihan tarkalleen, minä vuodenaikana tai edes minä vuonna se tapahtui, koska päätökseen ei liittynyt elämää suurempaa dramatiikkaa. Halusin vain päästä mahdollisimman luonnolliseen väriin hiuksissani, että tyvikasvu ei näyttäisi omituiselta. Se kun oli aivan eri sävyä ja lämpöastetta kuin luonnontilassa oleva tukkani.

Olin värjännyt hiuksiani yli 20 vuotta lukuun ottamatta parin vuoden taukoa lukioikäisenä, eikä se ollut koskaan ollut itselleni ongelma. Päänahkani ei oireillut millään muotoa.

Muistan, kuinka teini-ikäisenä haaveilin kummitäti Sainin todella tummanruskeista, liki mustista hiuksista. Minä halusin samanlaiset; ne olivat mielestäni kaunein hiusten väri vaaleaa ihoa vasten. Olen edelleen samaa mieltä. Oma hiusvärini ei kuitenkaan ollut yhtä tumma eikä mielestäni läheskään niin kaunis, ja niinpä päädyin värjäyttämään tukkani vuosien varrella yhä uudelleen ja uudelleen varsin tummaksi. Aloittaessani tämän blogin hiussävyni olikin tummimmillaan. Värjäystahti oli kuitenkin pakko pitää melko ripeänä, maksimissaan kuudessa viikossa, sillä hiukseni kasvavat varsin nopeasti ja muuta kuontaloa vaaleampi tyvikasvu näytti typerältä.

Halusin päästä siitä eroon, ja parturini Hennin kanssa hiuksissani siirryttiinkin koko ajan luonnollisempaan keskiruskean sävyyn (latvoja tosin vaalennettiin liukuvärjäämällä jossain vaiheessa aika paljonkin suuren kontrastin toivossa), mutta pituuksien sävyt olivat jotenkin aina punertavia tai kellertäviä omaan kylmään ruskean sävyyni nähden.

Halusin siitäkin eroon.

Sittemmin, kun hiukset olivat kasvaneet jo reippaasti omaa väriä, tein mielenkiintoisen havainnon. Minullahan on hyvän väriset tummanruskeat hiukset! Itse asiassa todella hyvän väriset. Omissa muistoissani ne olivat paljon vaaleammat, jotenkin maantiemäisemmät, mutta en kyllä sanoisi näitä lähellekään maantienruskeiksi. Ihan ehdat tummanruskeat hiukset nämä ovat, vaikkakaan eivät niin mustanruskeat kuin kummitädilläni. Kaikkea sitä ehtii unohtaa – näköjään myös oman hiustensa todellisen värisävyn.

Samalla kun hiustenvärjäys jäi, ovat harmaat hiukseni päässeet kaiken kansan katseltaviksi. Itseäni se ei haittaa, päinvastoin olen ihastunut harmaisiin hiuksiini. Toki tiedostan, että jossain vaiheessa ne saattavat alkaa vituttaa, mutta sitten marssin jälleen Hennin luo ja pyydän hänen värjäystaitojaan apuun.

Löysin ensimmäiset harmaat hiukseni 29-vuotiaana, 11 vuotta sitten. Yksi ilta siinä meni pilalle, kuin sain silloiselta mieheltäni vahvistuksen, että tyvessä hohtavat haivenet todella ovat harmaita. Sitten tajusin, että koska joka tapauksessa värjään hiuksiani, ei harmailla hiuksilla ole mitään merkitystä. Ei ollutkaan.

hopeakettu1

hopeakettu3

hopeakettu33

hopeakettu2

hopeakettu4

Jossain valossa harmaat erottuvat todella hyvin, toisenlaisessa taas eivät juurikaan. Eniten harmaita on molemmilla ohimoilla; vasemmalla ehkä enemmän, mutta niin tasaisesti niitä löytyy koko jakauksen matkalta, että näyttää kuin hiukset olisi tarkoituksella hopealla raidoitettu. Vaan eipä ole. Asialla on luonnon parturi, se partureista kaikkein taitavin.

Herättävätkö omat tai muiden harmaat hiukset ajatuksia? Kertokaa toki!

Terveisiä lampaantaljojen keskeltä

26.02.2017

Talouden toinen hurmuri, kissapoikani Dille, ei ole esiintynyt hetkeen blogissa.

Ei kuitenkaan syytä huoleen; Dillelle kuuluu oikein hyvää. Poika on oma pirteä itsensä, aina osallistumassa mamin touhuihin ja valmis riehumiseen ja hiiruleikkeihin. Viime aikoina on löytynyt muutamia uusia lempileluja; niistä voisi kertoa omassa postauksessaan.

Kissan elämään kuuluu olennaisena piirteenä kuitenkin myös nukkuminen. Arvostamme sitä molemmat.

Ostin joitakin vuosia sitten Ikeasta pari valkoista lampaantaljaa lattialle. Ajattelin, että Dille tykkää makoilla pehmeän ja lämpimän taljan päällä, mutta pyh – taljat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa poikaa makoilualustoina.

dille1

dille2

dille3

dille4

dille5

dille6

dille7

dille8

dille9

dille10

Kunnes jossain vaiheessa siirsin taljat sohvalle, ja johan alkoi lämmin lampaankarva kiinnostaa kissaakin. Johtuneeko siitä, että nyt taljoissa on tuttu haju, kun niiden päällä istutaan, mene ja tiedä.

Taljat saivat Dillen hyväksynnän.

Klassikkoainesta | Valkoinen paitapusero

24.02.2017

Joskus kymmenen vuotta sitten ylläni ei nähty paitapuseroita. En viihtynyt niissä, mutta ennen kaikkea ne eivät näyttäneet ylläni hyvältä. Siksi ne eivät kuuluneet garderobiini, ja se on mielestäni tarpeeksi hyvä syy olla pukeutumatta kyseiseen kostyymiin, mikä se itse kullenkin onkaan.

Sittemmin paitapuserot ovat tehneet tyyliini paluun, ja tiedän, millaisista pidän ja millaiset päälläni toimivat.

Tällä hetkellä omistan varmaan kymmenkunta valkoista paitapuseroa, kaikki erilaisia. On silkkisiä, puuvillaisia, pellavaisia, pitkä- ja lyhythihaisia, nappilistalla ja piilonapituksella, läpikuultavia ja täysin peittäviä, pienillä ja isommilla kauluksilla.

Mieluiten haluan valkoisen paitapuseroni silkkisenä, ja läpikuultavuus on plussaa. Tässä nimenomaisessa FILIPPA K:n yksilössä yhdistyvät molemmat. Muita rakastettavia piirteitä tässä paidassa: häikäisevä puhtaanvalkoisen sävy ja rapea viskoosi-silkkisekoite, jossa on kuosiin kudottuja pystyraitoja. Ihana alennuslöytö viime vuoden lopulta Sokoksen superpoistorekeistä; alennusprosentti oli 70!

Käytän valkoista paitapuseroa enimmäkseen mustien farkkujen kera, ja yhdistän siihen usein mustan bleiserin. Tehokkaimmillaan paitapusero kuitenkin on ilman bleiseriä, ja mustien pillien ja valkoisen paitapuseron yhdistelmä onkin lemppareitani ja mielestäni ikuisesti skarppi ja tyylikäs.

asu1rotsitta

paitapusero FILIPPA K | vyö SECOND HAND
farkut ZARA, SECOND HAND | kengät RACHEL ZOE

Ulkona toki oli niskassa myös takki ja hansikkaat. Ja huivi, vaikka se ei kuvaan tallentunutkaan.

asu1

takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
laukku SECOND HAND

Hyvä pipopäivä

21.02.2017

On tullut mainittua täällä useamman kerran, että pipot eivät ole minun juttuni. Näytän yksiselitteisesti tampiolta pipo päässäni, ja möin viime talvena tallipipoa lukuun ottamatta kaikki piponi pois.

Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Löysin yli 20 vuotta sitten kierrätyskeskuksesta suklaanruskean ison pipon. Elettiin grungen kultavuosia, ja tuo löysä ja pehmeä pipo oli todellista grungepipoainesta. Käytin sitä talviaikaan paljon; se taisi olla ainoa pipo, jota käytin – ainoa, joka päässäni en näyttänyt tampiolta.

Omistan tuon pipon yhä, ja aina välillä sovittelen sitä päähäni. Pidän näkemästäni. Silti jätän pipon eteiseen, kun lähden ulkomaailmaan, sillä huopahattu istuu päähäni pipoa paremmin. (Hetkinen, omistan siis kaksi pipoa.)

Viime syksynä aloin kuitenkin miettiä, voisiko SAMUJIn suureksi hitiksi muodostunut Chunky Beanie sopia minunkin kupoliini. Se nimittäin näytti aika samanlaiselta kuin vanha grungepiponi.

Asiasta piti ottaa selvää. Vaikka olin liikkeellä hyvissä ajoin syksyllä, pipot olivat liki kaikkialta loppu. Stockmannille oli kuitenkin tulossa uusi erä, ja varasin itselleni vaaleanpunaisen pipon.

Pidin jälleen näkemästäni, ja kaupat tehtyäni jätin pipon päähäni. Mutta heti kun pääsin Aleksanterinkadulle, kylmä viima tuntui korvillani, piposta huolimatta. Havaitsin välittömästi, että huopahattu paitsi sopii tyyliini, myös pitää pääparkani pipoa paremmin lämpimänä.

Talven mittaan olen silloin tällöin sonnustautunut vaaleanpunaiseen Samuji-pipooni. Aika usein näytän sekin päässäni tampiolta. Pipo on niin hervottoman kokoinen, että minun päässäni se nousee usein koomisen näköiseksi. En nyt viitsi tarkemmin demonstroida lopputulosta, mutta osannette kuvitella.

Viime lauantaina kirpparille lähtiessäni nappasin kuitenkin hetken mielijohteesta pipon hatun sijasta päähäni. Ehkä lauantai oli hyvä pipopäivä, sillä tällä kertaa jättipiponi ei aiheuttanut sen sisällä häpeän kuumotuksia.

pipopaa1

pipopaa2

pipopaa3

rotsin_kanssa

pipo SAMUJI Chunky Beanie | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | villapaita MASKA
vyö SECOND HAND | farkut ZARA, SECOND HAND

Perjantain asu

17.02.2017

Harvemmin julkaisen tässä blogissa kuvia, jotka olen ottanut samana päivänä. Useimmiten kuvat ovat muutaman päivän tai viikon takaa, joskus kauempaakin, jos aihe on ajaton.

Tällä kertaa kuitenkin tuoretta todistusta reilun tunnin takaa, mitä puin tänään!

Tämä vuosi sitten löytämäni HERMAN KAYn villakangastakki on kiilannut alkuvuoden käytetyimmäksi takiksi. Tykkään tosi paljon takin kauniista villakankaasta ja sen sävystä, ja malli on itselleni erittäin hyvä, ei ylisuuri mutta ei vartalonmyötäinenkään – kätevä, koska alle mahtuu paksumpaakin neuletta tai useita kerroksia. Lisäksi takin mittasuhteet ovat itselleni ihanteelliset, puhumattakaan ihanista taskuista!

DIESELin Skinzee-farkut eivät ole tainneet blogissa tätä ennen vielä esiintyä. Ostin ne loppukesällä 70 prosentin alennuksella, ja koska farkut osoittautuivat nappilöydöiksi, hain seuraavana päivänä vielä toiset samanmoiset. Onpahan sitten mieleiset farkut omassa hyllyssä, kun nämä joskus antautuvat.

asu1

Muuten menen tänään, kuten useimpina päivinä ja usein täällä blogissakin, samoilla rakkailla asusteilla: STOCKH LMin huopahatulla, pari vuotta sitten kirpparilta löytyneellä ranskalaisella villahuivilla ja päivittäisessä käytössä kuluvilla nahkahansikkailla, RACHEL ZOEn poninkarvanilkkureilla ja kirppislaukulla.

Miten lempivaatteet ja -asusteet voivatkin tehdä onnelliseksi!

hattu STOCKH LM | huivi SECOND HAND
takki HERMAN KAY, SECOND HAND | hansikkaat ETCETERA
farkut DIESEL Skinzee | kengät RACHEL ZOE | laukku SECOND HAND


%d bloggers like this: