Sain viime syksynä päähänpinttymän mustista, teräväkärkisistä ballerinoista. Etsiskelin netin syövereistä pintanahkaisia yksilöitä, sellaisia löytämättä. Joitakin versioita löysin, mutta kokoja ei sitten löytynytkään. Tai sitten kenkien kärjessä oli jokin logo tai koriste, enkä halua sellaisia ballerinoihini.
Kesken Hullujen päivien hulinan löysin kaipaamani yksilöt Stockan Aleksanterinkadun kenkäosastolta. Luonnollisestikaan ne eivät olleet alennuksessa, eivätkä pintanahkaakaan vaan mustaa mokkaa. Mutta muuten juuri sellaiset, joita olin etsinyt. Juuri sellaiset. Maailman kauneimmat.
Tänä keväänä olenkin kuluttanut enemmän tasatöppösiä kuin korkoja, mikä on varsin poikkeuksellista. Ihmettelen edelleen, miten eleganteilta terävät kärjet ja matalat korot näyttävät hameen kanssa. En olisi uskonut. Farkkujen kanssa ne taas ovat huolettomat.
Mutta: eivätkö ne olekin kauniit?
tonninstiflat.wordpress.com 
[…] Ruotsissa sukuloidessa, ja pidin kovasti mustien nahkasortsien, valkean teepaidan tai topin ja mustien teräväkärkisten lempiballerinojeni yhdistelmästä, niskassa vielä takin virkaa toimittamassa 1990-luvulta peräisin oleva […]
[…] leoparditennarit. Nämä ovat toiset tänä vuonna täydellä hinnalla uutena ostamani kengät teräväkärkisten mustien ballerinojen […]
[…] niistä ovat HÖGLin mustat teräväkärkiset mokkaballerinat, jollaisia olin metsästänyt pitkään. Ne ovat osoittautuneet jokaisen euronsa arvoisiksi, sillä […]
[…] Nuo lempiballerinat olivat HÖGLin ja löytyivät muistaakseni Stockmannilta. Kengät olivat superhyvät jalassa ja tekivät pillifarkkuasuistani jotenkin raikkaamman näköisiä. Kumipohjaisina ne eivät olleet liukkaat ja tekivät kengistä nahkapohjaisia huomattavasti pitkäikäisemmät. Pahaksi onneksi ne kohtasivat pari vuotta sitten vedenpaisumuksen Sideways-festareilla, kun kesämyrsky iski Helsingissä Teurastamon alueelle. Vesi vain lotisi kengissäni, kun kävelin alueelta pois rankkasateessa, ja vaikka kotona hellästi huolsin ja kuivasin kenkiä, ne olivat ylenpalttisen vesimäärän ansiosta venähtäneet puolisen numeroa eivätkä meinanneet enää pysyä jalassa. […]