Kokovalkoinen on yksi tulevan kevään trendejä, ja olenpa minäkin pähkäillyt valkoisten vaatekappaleitteni ja asusteitteni kanssa, mikä mahtaisi sopia minkäkin kanssa. Itse asiassa olen pyöritellyt päässäni melkein täsmälleen vuoden ajan yhtä kokovalkoista asua, en vain ole saanut sitä aikaiseksi toteuttaa. Ehkä nyt olisi aika!
En käyttänyt vuosikausiin mitään valkoista vaatetta, sillä koin sen värin kovin armottomaksi niin vartaloa kuin ruokailutapojanikin ajatellen. Pari vuotta sitten aloin opetella elämistä valkoisen kanssa uudelleen, ja lähdin liikkeelle valkoisista teepaidoista – joissa tosin useimmiten on raitoja tai jonkin printti, ja viime vuonna onnistuin saamaan otteen valkoisista paitapuseroista. Olen tykännyt etenkin puuvillaisesta ja silkkisestä versiosta.
Tämä paitamekko (tai siis paitapusero itseäni pidemmille tyypeille) on puuvilla-silkkisekoitetta ja ostettu reilu vuosi sitten. Vaateriepu on jäänyt turhan vähälle käytölle, vaikka tykkäänkin siitä kovin. Kun keväästä siis on kuulemma tulossa niin kovin valkoinen, päätin hieman harjoitella. Yhdistin paitamekkosen, jossa on hurmaavan pitkä ja muhkea huivikaulus, tuttuun ja turvalliseen mustaan neuletakkiin, lämpöisiin villaleggingseihin ja valkoisiin kukallisiin Doceihini.
Kukkamaiharitkin hankin jo vuosi sitten syksyllä, enkä tajua, miksi olen käyttänyt niitä niin vähän, sillä niin tajuttoman mukavat ne ovat jalassa – ihan yhtä mukavat kuin ensimmäiset Docini, jotka sain hankittua raadettuani viikkotolkulla mansikkamaalla.
Näissä nykyisissä Martenseissa itseäni viehättää tyttömäinen kukkaprintti. Ilmeisesti minun on helpompi käsitellä kukkia, kun ne esiintyvät pieniä pintoina, vaikka totta puhuakseni minun on jo tovin ajan pitänyt esitellä eräs vanha kostyymini 1990-luvun ensimmäisiltä vuosilta.
Parempia kuvia kukkamaihareista luvassa, jahka päivänvaloa on tarjolla enemmän.
neuletakki | Filippa K
paitapusero mekkona | Kostym by Cheap Monday
leggingsit | Wolford
kengät | Dr. Martens
Joko valkoinen on alkanut vietellä teitä?
tonninstiflat.wordpress.com 
Mulla on pieni varasto valkoisia vaatteita lämpimissä maissa reissaamista varten. Esim. Thaimaassa kokovalkoinen on must! Ohut ja liehuva, tuulen alleen päästävä pitkähihainen puuvillapaita, löysät pellavahousut ja päässä/kaulassa valkoinen puuvillahuivi, niillä suojaudun reissussa kuumuudelta ja paahtavalta auringolta.
Suomessa noihin vaatteisiin tulee pukeuduttua harvemmin, jotenkin miellän ne vain matkustusvaatteiksi ja yhdistän kokovalkoiseen ihanan lämmön ja onnentunteen. Ehkä täytyisi käyttää noita Suomessakin, jos vaikka pääsisi samanlaiseen onnentunteeseen. :)
Nina, tuota aspektia en tullut ajatelleeksi ollenkaan, mutta mä olenkin niin noviisi matkustamisessa ja etenkin lämpimissä maissa matkatessa.
Sun täytyy ehdottomasti kokeilla valkoisia onnellisuusvaatteita myös koti-Suomessa – ties mitä ne saisivatkaan aikaan tavallisena arkipäivänä!
Olin jo viime kesänä ennakkoon valkoisen valloilla ja nyt mulla on semmonen puuvillatunika vyötärönauhalla valmiina oottamassa. Nuo kukkamaiharit ei kyllä yhtään lämmitä mun herkkää sydänalaani, kukat vaan ovat oksettavia ja niistä tulee mieleen pelkästään joku kamala nuorisoseurojen kesäleiri, missä oli satapäin kukkatrikoita ja isoja 501 paituleita.
Paina muuten blogilinkistä, mulle on tullut uus blogi….ooh.
elsa, sää oot vainunnut trendit etuajassa, jee!
Minä ja kukkamaiharini kiittävät viehättävästä mielikuvasta ja lähettävät terviisejä mustille serkuilleen.
Sun uusi blogi on mahtava! Vaikka mä en noista asioista mitään tajuukaan.
Mä pidin teininä vuosikausia valkoista kauluspaitaa ja sen päällä jotain neuletta (pusero tai iskän vanha slipoveri) ja vaikka se silloin ja siihen brittipoppiaikaan ihan hyvin blendaskin, niin sen jälkeen valkoinen kauluspaita ei oo tuntunu yhtään hyvältä. Mulla oli sellanen omasta mielestäni tosi magee, pitkänmallinen paita, jossa oli sevarihenkiset pitkät ja suipot kaulukset. Käytin sen ihan loppuun. Mut sen jälkeen oon pysytellyt kauluspaidoista ja varsin valkoisista kaukana. Muutenkin kokovalkoinen ei vaan meikälle istu, tuntuu että se isontaa joka puolelta, vaikka joittenkin päällä se näyttää tosi hyvältä. Mä suhtaudun myös syvällä epäluulolla valkoisiin housuihin, ne on pahimmillaan tyylittömyyden huippu. (Tosin jotkut pellavaiset ja villaiset, sevarityyliset voi olla tosi mageet) Hassua kyllä, mulla on luonnonvaalea retromekko, mutta en osaa mieltää sitä valkoiseksi. Se on kyllä ihana ja mun luottovaate kaikenlaisiin kissanristiäisiin näyttelyavajaisista jos jonkinmoisiin kemuihin. Siinä on jotenkin tosi ”oikeat mittasuhteet”, koska se saa näyttämään linjakkaalta ja sitä käyttäessä tulee aina tosi soma olo. Lisäks se kerää aina paljon kehuja :)
Kauluspaita-aikohin mulla oli myös martensit, kolmireikäset ja tietty steelcapeilla. Toiset maiharit oli Vagabondit. Nuo kukkaversiot on kyllä hauskat. Mut en vaan periaatteesta lähde tähän martens-huumaan, koska muistan vieläkin kuinka totisesti niihin suhtautu silloin nuorempana ja mitä kaikkea niiden käyttäminen edusti… ja sitten pikkulikat kinuaa ne porukoilta nyt, kun ne on vaan niin mageet… huoh. Mut jotkut muut maiharit vois olla kätsyt.
Heidi, mulla kesti yli kymmenen vuotta tulla uudelleen sinuiksi kauluspaitojen/paitapuseroiden kanssa, ja valkoisia vaatteita välttelin suurin piirtein yhtä kauan, koska tuntui, että valkoinen lihottaa, suorastaan laajentaa niin pirusti. Valkoiset housut tuntuvat vieläkin vaikeilta; tuntuu, että pitäisi olla liki parimetrinen ja hiton hoikka, että sellaisia voisi kuvitella käyttävänsä. Tosin jos löydän jostain pahvilaatikoiden uumenista äitini 1980-luvun alun valkoiset farkut ja ennen kaikkea jos mahdun niihin, voisin kurkistaa varovasti peiliin, miltä niissä näyttäisin… ja jos se kuva näyttää kauhistuttavalta, jätän suosiolla valkeat housut muiden sotkettaviksi.
Ja Martenseihin olen minäkin suhtautunut aina tunteella, edelleen! 15 vuotta sitten en vuoden ympäri muita kenkiä käyttänytkään kuin kymppireikäisiäni. Tosiasiahan on, että vaikka Martensit nyt niin hip ovatkin, ne ovat aina myös klassikot. Sullekin siis uudet Docit!
Ei kokovalkoista minulle, tosin ihan vaan käytännön syistä. Tai käytännön syiden pelosta oikeastaan. Ajatus siitä, että saan jonkun enemmän tai vähemmän vitsikkään tahran niihin valkoisiin vaatteisiin ja joudun kulkemaan koko päivän naureskeltavana, on jotenkin pelottava. Eikä ne tahrat kuitenkaan lähde pois. Joskus kun mulla vielä oli valkoinen kauluspaita, niin aina juuri niinä päivänä kun se oli päällä töissä, työpaikkaruokalssa oli ruokana tomaattikastiketta tai bolognesea spagetin kanssa. Jos onnistuikin syömään ilman tahroja, se oli silti yhtä kidutusta.;)
Jos tällaiset lumiset pakkastalvet jatkuvat, saatan pyörtää mielipiteeni ja ulkoilla Kokovalkoisessa. -M
M, ymmärrän täysin! Minulla on lukuisia kokemuksia valkoisista tai vaaleista yläosista ja tomaattipohjaisista ruoista, jotka ovat jostain kumman syystä kohdanneet toisensa… sitä raivon ja turhautumisen määrää, argh. Kannattaa kuitenkin huuhdella vaateriepu mahdollisimman pian kylmällä vedellä nurjalta puolelta (älä hankaa tahrakohtaa) ja pesukoneeseen laittaessaan ripotella tahran päälle valkopyykin pesuainetta (nestemäinen pesuaine saattaa toimia jopa paremmin). Näin olen onnistunut pääsemään eroon useammastakin tahrasta, mitä ihmettelen välillä edelleen.
Kokovalkoinen ulkoiluasu kuulostaa kyllä makoisalta!
vau, kukkamaiharit! Oikeasti sairaan hienot. Harmi edelleen, että meidän kengänkoko on eri, tosin hyvä sulle.
Mä tykkään valkoisesta, ja mulla on yks valkoinen liehukepaita/toppi kesää varten ja monta muuta valkoista kesävaatetta. Joten tykkään tästä trendistä! ehkä hillun koko kesän hääpuvussa, lol.
Mä mietin kokoajan raskisinko satsata noihin wolfordin leggareihin tai sukkiksiin. jotenkin neljäkymppiä sukkiksista on niiiiin paljon, mutta toisaalta, jos ne kestäis sit neljä kertaa pidempään edes..
wikke, kiitos! Jään innolla odottamaan, miltä sun kokovalkoiset asut näyttää! Mä olen muuten välillä suunnitellut hääpukubileitä, joiden pukukoodi olisi hääpuku…
Ja todellakin suosittelen sulle Wolfordin merinovillaleggingsejä ja -sukkahousuja, ne todella ovat hintansa veroisia, vaikka tokihan 40 euroa on sukkiksista melkoinen hinta. Munkin pitäisi itse asiassa ostaa merinovillaiset sukkahousut, kun mulla on vaan nää leggarit.