Pellavapääpohdintaa

Olen nyt koettanut totutella uuteen, vaaleampaan kuontalooni. Voin myöntää, että helppoa se ei ole ollut.

En ollut tajunnut, kuinka paljon hiusten värin muuttuminen voi vaikuttaa identiteettiin, tapaan, jolla ymmärrän itseni. Kaikki ne värit niin vaatteissa kuin meikeissäkin, joista pidän ja jotka ovat minulle sopineet, näyttävät aivan erilaisilta lämminsävyisten, hunajanruskeiden hiusten kanssa. Pidän kylmistä väreistä, ja kylmät värit ovat sopineet minulle, niin ihonväriini, luontaiseen hiusten väriini kuin aiemmin värjättyihin hiuksiini. Uusiin hiuksiin ne eivät sovi. Olen pähkäillyt, että ultravaalea platina voisi ehkä sopiakin, koska platina kuitenkin kylmä sävy, ja olisi kiva kokeilla joskus supervaaleaa tukkatyyliä. Mutta ihoni… tuntuu, että kylmänkään vaalean sävy ei sovi kasvojeni ihon sävyyn.

Ja siitä se lopullinen oivalluskin tuli: voin vaihtaa käyttämieni vaatteiden tai meikkien värejä – mitä en haluaisi tehdä, sillä pidän eniten kylmistä ja voimakkaista väreistä – mutta en voi vaihtaa ihoni sävyä.

Ihoni on varsin vaalea, suorastaan vaaleanpunertava, ja poskeni rusottavat luonnostaan selkeän vaaleanpunaisina. Vaalea, punertava hipiä ja vaaleanpunaiset poskipäät, joita olen korostanut pinkillä poskipunalla, sopivat tummien ja viileänruskeiden hiusten kanssa, mutta kullanruskeat hiukset eivät tunnu sopivan hiusteni kanssa. Ja koska ette usko tätä vaaleanpunaisen määrää naamassani, tarjoilen muutaman kuvan, joista en ole rukannut magentan määrää. No, onneksi pidän vaaleanpunaisesta ja pinkistä…

Ihon väristäni johtuen myös sopivan nudenvärisen huulipunan ja -kiillon löytäminen on ollut vaikeaa, sillä useimmat nudesävyt saavat ihoni näyttämään kuolleelta. Sen sijaan pinkit, tummanpunaiset ja kirkkaanpunaiset huulipunat raikastavat koko kasvot ja kasvojen ihon.

Koska ihoni ei näytä hyvältä nykyisen tukkasävyn kanssa, olen päätynyt palaamaan tummaan – jos en niin tummaan kuin aiemmin, mutta kuitenkin selkeästi viileän tummanruskeaan, vähintään omaan luontaiseen sävyyni. Vaaleampi, lämmin ruskean sävy ei tunnu omalta.

Ja vielä sananen rievuista. Vaatteiden valinta on tuntunut tuskallisen vaikealta: mitä ihmettä voin yhdistää tähän hunajaiseen kuontalooni? Niinpä leikin olevani yhdysvaltalainen näyttelijä Jean Seberg ja päädyin mustaan ja valkoiseen, mutta en voi olla ajattelematta, että tämäkin asu olisi näyttänyt paremmalta tummanruskeiden hiusten kanssa. Kun minulla oli poikatukka, sain kuulla muistuttavani Sebergia. Olin ja olen edelleen moisesta kohteliaisuudesta otettu.

Zaran paita on yksi lempiraitapaidoistani ja sortsit ovat yli kolme vuotta vanhat. Pidän niistä edelleen. Samoin kengät ovat kaksi tai kolme vuotta vanhat, ja tykkään käyttää niitä nimenomaan mustien tai muiden peittävien sukkisten kanssa. Pinkin nahkavyön lisäsin tuomaan asuun hieman väriä.

raitapaita / Zara
sortsit / Soaked In Luxury
vyö / Turnover
sukkahousut / Wolford
avokkaat / Bianco
kaulakoru / titiMadam

2 vastausta artikkeliin “Pellavapääpohdintaa”

  1. Sulle voisi hyvin sopiakin platinanvaalea, mutta jos itse tiedät olon olevan tummassa ”kotoisampi”, niin anna palaa vaan :) Leikkaus on muuten täydellinen, olen itse aivan rakastunut toispuolisiin hiusmalleihin :)

    1. Salka, no se platinanvaalea tukka on houkuttanut jo vuosia, ja jos nyt jaksaisin tätä hunajaista vaihetta, niin sen toteuttaminen saattaisi olla mahdollista. Mutta tumma tuntuu omalta, eli siihen taidan palata. TOSIN tänä iltana pari kertaa jo tykkäsin uudesta tukasta, ja se oli ensimmäinen myönteinen ajatus tästä pehkosta…

      Leikkaus on itse asiassa molemmilta sivuilta lyhyt ja päältä pidempi, ja pidän itsekin siitä hulluna!

Jätä kommentti