Mistä tunnet sä oikean?

Käykö teille koskaan niin, että haaveilette jostain vaatteesta, ja sitten kun saatte sen viimein onnellisena hankittua itsellenne, siinä onkin jotain väärin, eikä se näytä yllä niin hyvältä kuin sovitusvaiheessa? Minulle on tapahtunut näin muutaman kerran, ja voi kuinka turhauttavaa se on joka kerta ollut.

Esimerkiksi tämä ihana SAMUJIn lintukuvioinen Fellow-mekko, jonka ostin alkukesästä 2012. Olin aivan tuhannen liekeissä mekosta: se oli paitsi mittasuhteiltaan juuri passeli minulle (polvet näkyivät, hihanpituus oli hyvä, ja mekko istui harteilta oikein), mutta se oli myös taiten ommeltu sydäntä tykyttävän kauniista ja pehmoisesta pääskykuosisesta japanisesta puuvillasta, ja värimaailmakin oli täydellinen tummansinisen sävyä myöten. Ja ne selkäpuolen napit! Ne vasta hengästyttävän viehättävät olivatkin!

paaskykuosi1

Mutta joka kerta, kun puin mekon ylleni, siinä oli jotain vialla. Milloin rinnat eivät tuntuneet mahtuvan miehustaan, milloin selkäpuolen napit irvistivät näyttäen valkoista vuorikangasta, milloin näytin mekossa tasapaksulta pötköltä, mikä on varsinainen saavutus tällä kurvimurmelin vartalolla.

Muutaman kerran päätin, että myyn mekon pois, mutta joka kerta kauniit pääskyt lensivät niin valloittavasti verkkokalvoilleni, etten hennonnut luopua niistä. Mekko näytti joka tapauksessa kauniilta vaatepuullakin, vaikka se ei  ylläni näyttänytkään niin hyvältä kuin se olisi ansainnut näyttää.

Sitten Facebookin Samuji Second Hand -kirppariryhmässä päätettiin järjestää huutokauppaviikonloppu, jossa oli mahdollisuus ottaa selvää, mitä omasta aarteestaan voisi saada mutta ei ollut pakko luopua siitä, ellei saanut myymästään ihanuudesta omasta mielestään tarpeeksi hyvää hintaa.

Päätin kokeilla, miten minun ja pääskymekon kävisi.

Laitoin lähtöhinnan melko korkeaksi, koska en halunnut luopua pääskykaunottaresta kepein perustein. Lisäksi mekko oli pientä ja harvinaista mallistoa, josta ei ollut näkynyt sulkaakaan kirppareilla. Hinta ei lähtöhinnasta korkealle kivunnut, mutta muutama oli kiinnostunut silti kotiuttamaan mekon. Pähkäilin, että voisin luopua mekosta, koska hinta oli kuitenkin ihan ookoo eikä mekkoa tullut käytettyä. Lisäksi olin onnistunut bongaamaan samaisesta huutokaupasta kaverini myymän toisen Samuji-mekon.

Kyttäsin kyseistä mekkoa koko viikonlopun, ja onnistuin kuin onnistuinkin nappaamaan sen itselleni. Seuraavana päivänä tein Tanjan kanssa mekosta kaupat, ja kotona sovittelin mekkoa ylleni kädet täristen, mahtaisiko sekin osoittautua pettymykseksi.

Ei osoittautunut. Ei sitten millään muotoa. Tällä kertaa mittasuhteet olivat jos mahdollista edellistäkin Samuji-mekkosta paremmat: vajaamittaiset hihat, riittävän lyhyt helma, miehustassa tilaa, ja muutenkin mekko istui kuin minulle tehtynä. Olin sanaton, saatoin vain hymyillä. Se ilta meni peilin edessä pyöriessä – en malttanut olla mallaamatta, minkä kenkien, villatakkien ja päällystakkien kanssa mekkoa yhdistelisin, enkä saanut silmiäni irti peilistä, miten mainiosti mekko minulle sopikaan.

Pari päivää myöhemmin ei tuottanut yhtään tuskaa luopua maailman kauneimmasta pääskymekosta, sillä se ei näyttänyt maailman kauneimmalta minun päälläni, toisin kuin tämä Liberty-kuosinen Samujin Sadiq-mekko.

samujin_libertykuosi

samuji1

Pienikukkainen Sadiq on osoittautunut niin ihanaksi mekoksi, että olen sonnustautunut siihen sittemmin useana päivänä viikossa. Tälläkin hetkellä mekko on ylläni ja saa minut hymyilemään. Nyt pitää vain löytää joku, joka ikuistaisi mekon ja minun yhdessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: