1| PIRETAn lyhyt vakosamettitakki, second hand. Tämä kaunotar löytyi Frida marinasta viime syksynä. Takin mittasuhteet ovat itselleni täydelliset, kuten 1970-luvun kotimaisissa takeissa (ja muissakin kostyymeissä) itselleni ovat – eivätkä hihat ole liian pitkät. En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että nykytakeissa ja -yläosissa on usein aivan hervottoman pitkät hihat. Plussaa lempimateriaalista sametista ja kauniista violetinruskeasta sävystä, josta on vaikea sanoa, onko se violetti, ruskea vai molempia.
2| Lammaskauluksinen mokkatakki, second hand. Tämän taisin löytää Frida marinan kirpparipuolelta jo toissa kesän korvalla, ja vaikka takkikokoelmani oli jo tuolloin varsin kunnioitettavan kokoinen (ja on taivaan kiitos sittemmin jo pienentynyt), en kerta kaikkiaan voinut jättää takkia taakseni, sillä siinä on täydelliset mittasuhteet, kastanjanruskea mokansävy, vyö ja ihanan muhkeat lammaskaulukset. Ihan TÄYDELLINEN.
3| HOPEn musta maihari. Tämä musta vahapintainen maihinnousutakki (muistaakohan kukaan enää tätä termiä, kun jengi hokee vain parkaa…) löytyi toissakesänä Ruotsin-reissulta Göteborgin NK:n alennusmyynneistä. Tykkään sen kapoisista hihoista ja miten se istuu just eikä melkein harteilta. Plussaa isoista taskuista. Vahattu, ryhdikäs kangas pitää pientä sadetta, ja vaikka takissa on vain ohut vuori, sen alle mahtuu hyvin villapaita.Ja kauluksen sisäpuolen vakosamettiyksityiskohta on ihana!
4| BAUM UND PFERDGARTENin leoparditakki. Toissa kesänä Kööpenhaminan alennusmyynneistä löytynyt leotakki löysi niskaani kunnolla vasta viime keväällä, mutta se tuntuu sekä syksylle että keväälle juuri oikealta valinnalta, kiitos ohuen vanutikkauksen. Näyttää superhyvältä pillien tai kapoisten nahkahousujen kanssa.
5| OUÍn mustavalkoinen bukleekankainen lyhyt takki. Useampi vuosi sitten Stockmannilta löytynyt prätkätakin malliin leikattu rotsi (vai voiko villakankaisesta takista nyt varsinaisesti puhua rotsina?) on parhaimmillaan keväisin ja syksyisin, eli juuri hankalina välikausina. Siinä ei ole lämmintä tikkivuorta, mutta kun vetoketjun vetää kiinni, se on niin istuva, että kylmä ei tule. Rakastan sekä tuota eläväistä kangasta että lempileikkaustani – ja sitä, miten ne luovat keskenään mahtavan kontrastin.
x x x
Takeissa, kuten vaatteissa itse asiassa aina, istuvuuden pitäisi olla juuri eikä melkein, ja takeissa etenkin hartialinjassa. Liian iso takki yllä näyttää vähintäänkin hölmöltä. Viime vuosien aikana kokoamaani – ja alati täsmentyvää – vaatekokonaisuutta tänään tarkastellessani sekä istuvuus että mittasuhteet alkavat olla kaikissa sitä, mitä haen, eli täydellisiä.
Nämä viisi välikausitakkia ovat siitäkin erinomaisia esimerkkejä.
tonninstiflat.wordpress.com 