Kesäblondi eli elämää pitkän tukan kanssa, osa 1

Vaikka hiuksissani on ollut liukuväri vaaleine latvoineen jo liki kolme vuotta, kesän alussa ihanan ja taitavan parturini Hennin tuolista noustessani yllätyin itsekin, millainen kesäblondi brunetesta oli tullut.

Ja vaikka tykkään yli kaiken kirkkaanvaaleista suortuvista omien keskiruskeiden hiusteni joukossa, tulihan tästä nyt varsinainen puoliblondi: vaaleaa hiusta on aiempaa korkeammalla ja kaikkein kirkkaimmat suortuvat ovat nyt todella vaaleita, koska pisimmissä eli vanhimmissa hiusten pituuksissa alla on useampia käsittelyjä.

tukka1

Miellän tukkaidentiteettini kesäblondiudesta huolimatta bruneteksi, joka luonnostaan olenkin. Kunhan blondit suortuvat eivät tule kasvojen lähelle, olo edelleen turvallinen ja luonteva.

Sen sijaan toiseen asiaan on ollut opettelemista. Olen vasta aivan viime kuukausien aikana sisäistäyt, että nykyään todella olen pitkätukkainen. Minulla oli niin pitkään polkka, ja rakastan polkkatukkaa niin paljon, etten tahdo muistaa, että nykyistä kuontaloa ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla lyhyeksi, ei edes puolipitkäksi. Hiukseni kasvavat nopeasti, ja olen toki ollut pitkätukkainen useita vuosia (lapsesta 14-vuotiaaksi ja uudelleen 16-18-vuotiaana), mutta näin pitkät minulla on ollut viimeksi juuri silloin 18-vuotiaana tuoreena ylioppilaana. Neljä päivää lakkiaisten jälkeen pitkä tukka lähti, ja tilalle tuli korvat ja niskan paljastava lyhyt tukka, joka oli päältä pidempi – ja kirkkaanpinkki. Ai että rakastinkin sitä tukkaa!

Sittemmin kuontaloni on ollut niin pari milliä pitkä sänki, omenanvihreä kuin kerrostettu ja puolipitkä – ehkäpä minun pitäisi tehdä historipostaus ammoisista hiustyyleistäni… pitäisikö?

tukka2

Koska hiusidentiteettini on pysynyt lyhyttukkaisena kauemmin kuin itse tukka, havahduin vastikään myös siihen, että minun pitää hankkia uusi hiusharja, koska luurankoharja on kyllä kätevä polkkaa föönätessä mutta ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla pitkien hiusten kanssa.

Samoin pitää miettiä, ovatko käyttämäni sampoo ja hoitoaine sopivat myös tälle pitkäksi venähtäneelle ja nyt latvoista kovin kuivalle puoliblondille. Olen toki käyttänyt juuri liukuvaalennusten takia jo useamman vuoden kosteuttavaa SEBASTIANin Hydre-sampoota ja DAVINESin kosteuttavaa, luonnonlaineikkaalle ja taipusalle hiukselle tarkoitettua Love-hoitoainetta, välillä myös Davinesin samaa Love-sarjan sampoota. Siihen päälle vielä latvoihin jätettävää BALMAINin arganöljyhoito Argan Moisturizing Elixir.

Oma asiansa on, että vanhemmiten hiuksistani on myös tullut entistä kiharammat. Täysin luonnonkiharaksi entä tätä kuontaloa kuvailisi, mutta hyvin taipuisa se on, ja kun annan sen kuivua luonnostaan, lopputuloksena on loivat korkkiruuvikiharat. Toisinaan korostan tätä kihartuvuutta, välillä pyrin mahdollisimman sileään ja sliikkiin lopputulokseen ja useimmiten vain hyödynnän tukan taipuisuutta.

Kampausten teossa siitä on ollut suunnatonta iloa, ja vaikka olen ikäni ollut laiska tekemään kampauksia, olen petrannut siinä huomattavasti. Kun opettelee pari helppoa ja nopeaa kampausta, vaikkapa erilaisia nutturoita, saa variaatiota omasta tukasta moneen. Tykkään myös pistää ponnarin melko korkealle tai vastaavasti aivan alas toisen korvan juureen ja taiteilla sen kaveriksi otsatukasta kunnon tötterön.

Mutta entä te – millaista harjaa suosittelisitte, entä sampoota ja hoitoainetta? Entä mitä kampauksia kannattaisi kokeilla? Kiitos, jos laitatte vinkkejä jakoon – arvostaisin niitä todella!

10 vastausta to “Kesäblondi eli elämää pitkän tukan kanssa, osa 1”

  1. Lende Says:

    Tangle teezer -harja on pitkälle tilalle tosi hyvä!

  2. Meiju Tenhunen Says:

    Oletko kokeillut kalanruotolettiä tai ihan tavallista lettiä? On nopeita ja helppoja.

    • Vimps Says:

      Harvakseltaan olen tehnyt tavallisia lettejä, ja joskus onnistunut tekemään letin myös vähän sivuun.

      Kalanruotolettiä en harmikseni osaa tehdä, mutta haluaisin osata. Ne näyttävät hienoilta! Mitenkähän mä oppisin…

  3. Meiju Tenhunen Says:

    Tuo on niin helppo, että oppii tosi nopeasti :)

    • Vimps Says:

      Hei kiitos näistä videoista, Meiju!

      Muistan, kun viimeksi näytit mulle, miten kalanruotoletti tehdään, eikä se vaikuttanut hankalalta, mutta arvaa vaan, muistanko sitä enää… ehkä mä silti vielä opin!

  4. Pitkispätkis Says:

    Hei hiushistoria kuvineen olis tosi jees! Ihan hirmusti ovat hiuksesi kasvaneet – kadehdin! Kuitenkin mielestäni (sinua tosin tuntematta) olemukseesi ja mittasuhteisiisi se tumma lyhyt polkka oli ihan kymppi!!!

    • Vimps Says:

      Pitkispätkis, kiva kuulla, että hiushistoria kiinnostaa! Pitänee koettaa toteuttaa tuo hiushistoria-postaus ja kaivella vanhat kymppikuvat skanneria varten!

      Polkkatukka on itselleni todella mieleinen ja tummana tietenkin, mutta tykkään tällä hetkellä niin paljon tästä pitkästä tukasta, etten ihan hetkeen aio leikkauttaa sitä lyhyeksi, koska mulla on viimeksi ollut näin pitkä tukka melkein 20 vuotta sitten. Pidän myös hiusteni tämänhetkisestä sävystä, joka on vaaleita latvoja lukuun ottamatta hyvin lähellä omaa luontaisia sävyäni. Mutta itseni tuntien tulen jossain vaiheessa varmasti pätkäisemään tukkani taas lyhyemmäksi – milloin, sitä en vielä itsekään tiedä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: