Uusi elämä paitapuserolle

Palonissa pistettiin ennen juhannusta paitapuseroita palasiksi, kun parhaillaan omaa kirjaansa viimeistelevä trashionista Outsapop eli Outi Pyy piti workshopin paitapuseroiden tuunaamisesta kiinnostuneille.

Tavoitteena oli leikellä jokaisen omasta kostyymistä olkapäät auki ja koristella syntyneet aukot vetoketjuilla, helminauhoilla tai ketjuilla. Minä olin kärppänä mukana helvetillisestä työviikosta huolimatta, sillä ajatus tylsän ja käyttämättömänä vaatepuullaan lojuvan paidan piristämisestä uuteen uskoon kuulosti kannatettavalta idealta ja uskoin sokeasti, että myös minun ompelemisessa tumpelot sormeni onnistuisivat, sillä tapahtuman mainostekstissä luvattiin juhlallisesti, että kaikki onnistuvat. Niin varmaan joo. Tai no, kaikilta muilta paitsi minulta näyttivät niin aukkojen leikkely, niiden sijoittaminen samaan kohtaan eri olkapäille – reiän saattoi tehdä myös selkään, kuten yksi ompelupiiriläinen tekikin, eikä kukaan estä viiltelemästä paidasta kyljet auki – hmm paitsi ehkä ne meikäläisen jenkkakahvat – tehtyjen aukkojen harkottaminen ja ompelu kuin vetoketjujen ja helminauhojen ompelukin sujuvan sievästi ja sutjakkaasti.

Noin kolmessa tunnissa sain aikaan säälittävät kaksi aukkoa (kiitos Outin niiden pitäisi olla suhteellisen symmetriset sijaintinsa ja muotonsa suhteen), toisen aukon harkottamisen ja melkein kokonaan ompelemisen. Siitä asti paitapusero ketjuineen on tuijottanut minua syyllistävästi keskeltä olohuoneen lattiaa. Se on keskellä olohuoneen lattiaa, sillä jos se olisi jossain sivummalla, unohtaisin sen enkä saisi sitä koskaan valmiiksi. Epäilen, saanko nytkään. Aion silti yhä yrittää. Tavoitteenani on, että ennen heinäkuun loppua uuden elämän saanut silkkipaitani on fiksattu riittävän pöyhkeäksi kasalla epämääräisiä kettinkejä.

Hidasta etenemistäni tuunauksen kiehtovalla saralla hidastivat sen tosiasian, että pelkään aivan suunnattomasti muokata saksilla mitään vaatekappaleita (onnistun aina leikkaamaan lahkeista tai helmasta liian lyhyet), lisäksi valitsemani paitapuseron haasteellinen materiaali ja ketjut, jotka kokeneen Outin mukaan ovat juuri niitä vaikeimpia kiinnitettäviä koristeita. Niin tietty. Vetoketjut olisivat olleet iisimpiä neuloa paikoilleen, mutta minä näen jo sieluni silmin rihkamaketjujen valuvan rennonrokisti päivettyneitä olkavarsiani pitkin. Juuh.

Tummansininen kostyymi ajautui tuunausmateriaaliksi, koska kirpparilta löytämäni täydellisen värinen paitapusero on itselleni ehkä kolme numeroa liian suuri ja lököttää siksi ylläni hieman hölmön näköisesti. Elän yhä siinä harhaluulossa, että ketjutuunauksella paitapuserosta tulee huomattavasti käyttökelpoisempi. Ainakaan kukaan ei kiinnitä huomiota yliväljään torso-osaan, kun kaikki ihailevat ketjuja ja olkapäideni kaunista kesäsävyä. Toivossa on ihana (lue: harhaisa) elää.

Kiitos vielä kerran Outi kärsivällisyydestäsi, Paloni tarjoilusta ja inspiroivasta paikasta ja kaikki ompelukerholaiset innostavasta seurastanne!

Yläkuvassa Outi merkkaa tyylikkään Stephanien tuunaukseen täydellisesti sopivaa paitapuseroa, alakuvassa meikä keskittyy aukon mahdollisimman siistiin saksimiseen. Onko muuten koskaan maininnut, että on Outi on suuri tyylillinen esikuvani ja Suomen tyylikkäin nainen?

Kuvat Minna Särelä

Saivatko muut paitapuseronsa valmiiksi asti? Entä oletteko pistäneet vaateparsia uusiksi omin päin?

Yksi vastaus to “Uusi elämä paitapuserolle”

  1. Minna / Paloni Says:

    Kiitos ihanasta ja herkullisella sarkasmilla höystetystä postauksesta! Kyllä se projekti sieltä vielä valmistuu – tsemppiä loppurutistukseen! Odotan jo innolla sun projektin lopputuloksen näkemistä, joten heinäkuun loppua odotellessa. :) Oma projektini etenee myös hitaasti, mutta varmasti. Valitsin tuunaukseen vetoketjut, ja mulla lopputuloksessa ongelmana on koristeiden törröttäminen pystysuunnassa, kun niiden pitäisi reunustaa aukkojen reunoja olkapäitä myötäillen. Ratkaisin kuitenkin näppäränä ongelman pienellä design-muutoksella: olka-aukoistani tulee tiimalasin malliset, eli nipistän ne keskeltä kiinni. Samalla tuunauksesta syntyi ihan oma versiointi. Tuunaus on ihanaa, kun oivaltaa, että vääriä lopputuloksia ei ole olemassa. <3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: