Se ei oo Samuji

Siihen nähden, kuinka paljon minäkin olen Samujin vaatteita ja asusteita hehkuttanut, omistan Samu-Jussi Kosken omalta merkiltä tasan yhden mekon. Kyllä. Piti ihan miettiä, mutta totta se on. Aika monta mekkoa ja neuletta olisin kotiuttanut enemmän kuin mieluusti, jos taloudellinen tilanteeni olisi antanut myöten. Enkä panisi pahaksi Samujin huivien ja laukkujenkaan kohdalla – olen niitä hipeltänyt, mutta ihan kaikkea ihanaakaan ei voi saada. Harmikseni…

Ehkä olen ollut myös hiukan hidas, sillä en ole käynyt kovin monta kertaa Samujin omassa puodissa, kun se avattiin (no Etelä-Esplanadi ei todellakaan ole minun päivittäisten reittieni varrella, vaikka kuinka Helsingissä asunkin), ja kun ne samujit tuntuvat menevän hetkissä kuumille bloggarinäpeille, niin siinähän sitten nuoleskellaan omia ja katsellaan sydän syrjällään kanssabloggareitten ihanuuksia, kerran jos toisenkin.

Mutta ehkä minä vielä ennätän. Onneni on, että herra Koski tekee kovin kauniita ja minunkin makuhermooni iskeviä vaatteita aina vaan – luotan siis ihanuuden jatkuvuuteen. Turhauttavia ne suunnittelijat, joiden mallistot vaihtelevat keskenään niin paljon, että toinen iskee mutta toinen ei sitten mitenkään. Kyllä suunnittelijalla ja merkillä on oltava oma, tunnistettava tyylinsä. Samu-Jussi Koskella ja Samujilla on.

Häntä on myös syyttäminen, miksi aloin jossain vaiheessa haaveilla jostain pienestä kepeästä mekkosesta. En ole lämmennyt läheskään kaikille Samuji-mekoille enkä niiden printeille, mutta kun h&m:n kevään katalogissa – kyllä, Samujista sujuvasti henkkamaukkaan – näin tummansinistä viskoosia valkeilla pilkuilla, hivenen kellohtavaa lyhyttä helmaa ja napituksen edessä, tiesin pikkumekkoni löytyneen. Pilkkuja! Voi kyllä! Tavoilleni uskollisesti kesti kuitenkin tovin, ennen kuin sain pistettyä tilauksen matkaan, ja mikä riemu repesikään, kun huomasin mekon olevan alennuksessa! Ei jäänyt paljon mekolle hintaa…

Heti kun Helsingin tuulissa vähänkään alkoi tarjeta, puin mekkosen kanssa mustat peittävät sukkikset, nyöritin mustat brogueni, painoin päähäni mustan lempihattuni ja vedin niskaan vihreän MTWTFSS:n anorakkini, ja silloin tarvittiin vielä kaulahuivia ja hansikkaitakin, ja kaikki, aivan kaikki sopivat keskenään yhteen. Kevyt oli kulkea kepeissä helmoissa, vaikka kolea tuuli hieman pohkeita purikin.

Onneksi säätiloissa on päästy siihen vaiheeseen, jossa sukkahousujen käyttö ei ole enää tarpeellista, ei edes niiden ohuimpien. Kepeä pilkkumekko rakastaa paljaita pohkeita ja paljaat pohkeet Swedish Hasbeensien puukenkämaihareita. Ja maiharit mekkoa – miten tässä taas kävi näin. Tässä asussa voisi lähteä rypemään vaikka kesällä festareille, olettaen, ettei vettä ja rakeita sada 45 asteen kulmassa perisuomalaiseen tapaan heinäkuussa.

mekko | h&m
vyö | Tiger of Sweden
kengät | Swedish Hasbeens

Onko teillä onnellisilla Samujin mekkoja?

2 vastausta to “Se ei oo Samuji”

  1. Salka Says:

    Hih, mullekin tuli kun tuon mekon ekan kerran näin H&M:n nettikaupassa, mieleen se Samujin vastaavanoloinen mekko :D Hieno yksilö ja upeita kuvia! Mä itse vaan vierastan noita peruskauluksia ja kaapista löytyi vastaavanoloista kangasta, joten päädyin tekemään oman version, josta tosin tuli liian lyhyt-jatkokehittely on siis harkinnassa!

  2. Kallion kirpparikarma « Says:

    […] voivat! Oijoi, nämä ovat upeat niin mustien pillien, neonpinkkien farkkusortsien tai vaikka pienen pilkkumekon […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: