COSahdus

Olin kaksi viikkoa sitten mahtavalla neljän päivän pituisella työmatkalla yhdessä lempikaupungeistani, Berliinissä. Olin siellä nyt toista kertaa; ensimmäisen kerran kävin tuossa mahtavassa rennossa, suvaitsevaisessa ja luovassa elävän kaupunkikulttuurin kehdossa tämän vuoden maaliskuussa. Rakastuin kaupunkiin silmittömästi jo silloin, ja keväiseltä retkeltä on tukku kivoja kuvia, joita en koskaan ehtinyt työntää tänne blogiin saakka. Jos puolisen vuotta vanhat kaupunkikuvat Berliinin keväästä kiinnostavat, vinkatkaa, niin pistän ne eteenpäin.

Vaikka kyseessä oli työmatka, vapaa-aikaakin oli mukavasti. Käytin sen etsimällä seuraavaa kivaa ruokapaikkaa, istumalla terasseilla nauttien Weinschorlesta, lämpimästä illasta, inspiroivista keskusteluista ja berliiniläisten seuraamisesta. Ja tietenkin shoppaillen.

Koska Berliinissä on paljon sellaista, mitä Helsingissä ei ole, laadin shoppailusuunnitelman:

Käy
1| COSissa
2| Galeria Kaufhofin Benefitin pisteessä
3| American Apparelissa. Ainakin.

American Appareliin en harmikseni ehtinyt, sillä sunnuntaina käytännössä kaikki kaupat ja tavaratalot ovat kiinni, ja lauantai menikin fiilisten mukaan  elämästä, ruoasta ja juomasta nautiskellessa ja maailmaa parantaessa. En vaihtaisi sitä mihinkään, sitä paitsi American Apparel löytyy myös Tukholmasta. Kosmetiikkaostoksista myöhemmin omassa postauksessaan.

Poikkesin myös Zarassa, ja sielläkin oli kaikenlaista kivaa, mutta tällä kertaa jätin lempipuotini valikoimat väliin. Ehkä ne ihanuudet löytyvät vielä Helsingin Zaroista, en ole vielä tarkistanut. Elän toivossa.

COSiin suuntautuseen ostosretkeen kuitenkin varauduin suunnitelmallisuudella ja järjestelmällisyydellä.

Ensimmäisellä visiitillä kävin vain katsastamassa tarjonnan, hipelsin aivan liian monta ihanaa vaatepartta ja asustetta, koetin painaa mieleeni niiden hintoja ja illalla hotellihuoneen sängyssä laskeskelin muistini mukaan, kuinka paljon ne noin kuusi ihanaa mutta tietenkin välttämätöntä neuletta maksavat, kun niiden lisäksi kotiin kiikuttaa vielä huivin, kasmirpipon, kolme paria alusasuja, pari nahkapussukkaa, kaulakorun, sortsit, parit housut, farkut, haalarin ja muutaman mekon… jep, siinä olisi ylittynyt koko matkabudjetti, ja komeasti. Siksi en ensimmäisellä kierroksella ostanut enkä edes sovittanut mitään, hipelsin ja haaveilin vain.

Seuraavaan päivään mennessä olin koettanut karsia ostoslistaani vain välttämättömpään (lue: noin kahteentoista juttuun), ja koetin puotiin mennessäni kasata käsivarrelle vain ne ihanuudet, jotka olivat riivanneet minua edellispäivästä lähtien. Koska sovituskoppiin sai viedä mukanaan vain tietyn määrän kostyymejä, sovitin kahdessa erässä.

Ja onnistuin kuin onnistuinkin editoimaan kassalle raahaamani täydellisyydet
– niihin, jollaisia olin etsinyt jo pidempään (harmaaseen neuleeseen ja mustiin, kiiltäväpintaisiin pillifarkkuihin)
– niihin, joita tiedän rakastavani ja käyttäväni paljon ja usein (mustaan neulemekkoon ja raitaneuleeseen)
– ja niihin heräteostoksiin, joiden tiedän ilahduttavan oikealla materiaalintajullaan ja yllättävyydellään (sitruunankeltainen, melkein neonkeltainen nahkakainaloinen), vaikka samaan aikaan tiedänkin, että voisin elää ilmankin niitä. Mutta ilahduttamisfunktion merkittävyyttä ei sovi unohtaa, sillä yllättävät ilahduttajat tekevät arjesta aina inasen parempaa.

Tiskille ja rekkeihin jätin
– ne, joista tiesin saavani paljon iloa mutta jollaisia minulla ehkä sittenkin on jo riittävästi omasta takaa (harmaa lampaanvillainen ympyräneule ja harmaa lampaanvillainen neule)
– ne, jotka olivat sittenkin vähän liikaa (lähes oranssinvärinen pieni nahkapussukka)
– ja ne, jotka eivät vain toimineet ylläni (kasmirpipo oli ihana, mutta näytin se päässäni tampiolta ja läpikuultava puuvillaneule taas oli aivan liian väljä ja pääntiensä turhan avara).

Kotiin kulkeutuivat siis
– tummanharmaa, häkellyttävän ohutta ja pehmeää sataprosenttista merinovillaa oleva neule, joka on O-päänteineen niin perusmallinen mutta juuri siksi niin ihana kuin olla voi
– valko-harmaaraidallinen villapaita, jonka hihat ovat vaaleanharmaat ja materiaali lampaanvillaa, puuvillaa ja kasmiria
– musta, hivenen kotilon muotoinen neulemekko pitkillä hihoilla sataprosenttista ohkaista merinovillaa, jonka ainoana ja olennaisena yksityiskohtana on koko selkäpiin pituinen rosterinen vetoketju ja joka istuu minulle mittasuhteiltaan täydellisen täydellisesti
– mustat kiiltäväpintaiset pillifarkut, jotka istuvat kuin valettu ja joiden pinnoite tekee mustista peruspilleistä piirun verran hauskemmat
– musta minimalistinen mutta tarpeeksi ranskalaishenkinen pitsinen alusasusetti, koska mustia pitsisiä alusasuja ei voi omistaa koskaan liikaa (ei mukana kuvassa)
– rosterisella kulmikkaalla vetoketjulla varustettu sitruunan- tai likineonkeltainen nahkainen kainaloinen, joka terästää musta-valko-harmaat asut varmemmin kuin mikään muu
– rosterinvärinen pitkä simppeli kaulaketju, jonka voi kietoa kaulan ympäri joko kerran, kahdesti tai kolmesti – kerrankin koru, joka vetoaa minuun eleettömyydellään, monitahoisuudellaan, suunnittelullaan ja materiaalillaan

Ostoksistani raitaneule ja kaulaketju ovat jo ennättäneet esiintyä blogissa.

Tähän mennessä voin olla varma, että tekemäni hankinnat ja hankkimatta jättämiset olivat oikeita: käytän raitaneuleita, harmaita neuleita, mustia neulemekkoja ja mustia pillifarkkuja todella paljon ja usein, ja COSin ihanuuksista löytyy tarvittavia yksityiskohtia, jotka nostavat kostyymit tai asusteet perusvaateparsia ylemmälle taholle, ja lisäksi niiden materiaalit ovat sen verran erinomaisia, jotta niistä on iloa pidemmälle kuin vain täksi syksyksi.

kaikki | COS

Oliko joku COS-löydöistäni teille mieleinen?

PS. Myyn tämän viikon sunnuntai-iltaan mennessä blogini kautta myös muutaman parin kenkiä sekä valikoiman asusteita – tsekkaa kirpparikohteet täältä!

Mainokset

2 vastausta to “COSahdus”

  1. -M Says:

    Hih, olisin voinut ottaa sen oranssin pussukan keltaisen sijaan, kaikki muu olisikin sopinut myös omaan ostoskassiini. Minulle kävi tuollainen cosahdus kesällä Tukholman COSissa. Kasasin itselleni epätyypillisen suuren kasan sovitettavaa hartaan pitkän hypistelykierroksen päätteeksi. Rautainen ostoskuri kuitenkin piti ja ostin vain paitapuseron ja t-paidan. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä. -M

  2. Pikku pikku kauluksissa « Says:

    […] villaneule on se syksyllä Berliinin COSista ostettu ja osoittautunut nappihankinnaksi. Neule on hengästyttävän kaunista ohutta merinovillaa ja sen […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: