Syksyn tarveharkintaa

Minun puolestani tuleva syksy (ei se ole vielä täällä) saa olla lämmin vaikka vuoden loppuun saakka, jotta minä voin tepastella palelematta sortseissa ja paksuissa sukkahousuissa tai viilettää eteenpäin sukat vajaamittaisista housunpunteista vilkkuen ja takki auki, kun hattu, huivi ja hansikkaat pitävät minut lämpimänä.

Yksi kappale sellaista syksyä, kiitos.

Pukeutumisesta puheen ollen, syksy on aina ollut suosikkisesonkini. Ja kuten aina, tietyt asiat vetoavat minuun sesonki toisensa jälkeen, olivat ne sitten tapetilla tai ei.

Tänäkin syksynä
– palan halusta verhota itseni villakankaaseen ja samettiin
– pitää itseni lämpimänä neuleilla ja paksuilla harmailla sukkahousuilla
– rakastua yhä uudestaan viininpunaiseen tai myrkynvihreään nahkaan missä muodossa tahansa
– oikaista selkäruotoni ryhdikkäillä, taiten kaavoitetuilla villakangastakeilla
– ja viimeistellä syysstailini pitkillä nahkahansikkailla ja huopahatulla ja muilla lempipäähineillä.

Kesän alennusmyynneistä olen jo löytänyt useamman laadukkaan ja ihanan neuleen. Malliltaan ne ovat varsin simppeleitä, mutta materiaali (no tietysti kasmiria) ja yksityiskohdat luovat huolitellun ja hitusen ylellisenkin viimeistelyn. Selkeästi lempivaatteita, jo nyt.

Silkkipaitoja on vuorostaan tullut vastaan ja metsästettyä alerekkien ohella kirppareilla, mustia ja valkoisia sekä oranssi, musteensininen ja koboltinsininen, jos olen pysynyt mukana laskuissa. Ihanaa päästä viimein käyttämään niitäkin! Lisäksi rakkaalle putkirekilleni on muuttanut loppukevään jälkeen myös muutama muu erinomainen paitapusero; sellaisiahan ei voi koskaan omistaa liikaa.

grafiitinharmaa neule | Acne
vaaleanharmaa neule | Global Essentials

Kaikista jo omistamistani ihanuuksista huolimatta haluan aina syyssesongin alkaessa jotain pientä. Jotain uutta.

No mitä sitten kokoelmistani puuttuu?

Oikeastaan nämä jutut eivät edes liity välttämättä syksyyn – pikemminkin ne ovat olennaisia osasia, joita olen kaivannut jo pidemmän aikaa:
mustat kapoisat sammarit (vakosamettia luonnollisesti)
– keskisiniset kapeahkot farkut
tummansininen bleiseri kullanvärisillä napeilla
kotilomainen musta tai harmaa villakangastakki
musta pitkähihainen minimekko
– mustat avokkaat
nudet avokkaat
– harmaa teepaita
klassikko-Hunterit
pari jumalaista laukkua punaisena tai vihreänä
– Ja tietenkin upeat kengät – upeiden kenkien tuntomerkkejä minulla ei vielä ole; ne tunnistaa sitten, kun ne tulevat vastaan.

Tyyli-idolillani Emmanuelle Altilla on täydellinen mariininsininen bleiseri kullanvärisillä napeilla; taitaa olla Balmainin eli minun budjettini ulottumattomissa. Inspiraatioksi tästä kuvasta kuitenkin on, kuten Altin tapauksessa käytännössä aina.

Kotilomaisesta villakangastakista luulen jo löytäneeni potentiaalin yksilön: kotimaisen R/H:n takin leikkaus on kauniin simppeli, ja tytöt merkin takaa, Hanna Riiheläinen ja Emilia Hernesniemi, kertoivat, että nuo nahkayksityiskohdat ovat poronnahkaa. Kuulostaa täydelliseltä, pitää vielä päästä hipeltämään takkia myös luonnossa!

Ja mikä ehkä parasta tulevassa syyssesongissa: poolopaidat tulevat takaisin! Ihanaa!

Mustia pooloja löytyy vaatehuoneesta omasta takaa, useampia. Käytin niitä paljon, intensiivisesti ja rakastavasti 1990-luvun viimeisinä vuosina, enkä koskaan hävittänyt suosikkejani, sillä väitän, että ne pukevat minua.

Kuluvana syksynä 2011 aion inspiroitua Modesty Blaisesta eli käytännössä tuota tyylikästä sarjakuvasankaritarta näytelleestä italialaisesta Monica Vittista sekä tietenkin tyttömäisen tyylin itseoikeutetusta ikonista Audrey Hepburnesta ja yhdistää mustan pooloni slimmeihin mustiin housuihin ja ballerinoihin tai nauhakenkiin. Ripsiin harjaan liikaa mustaa maskaraa enkä hylkää punaista huulipunaa. En vieläkään.

//edit// Tämän postauksen rustaamisen jälkeen onni on jo potkinut pariin otteeseen, olen nimittäin viimeinkin löytänyt sen täydellisen harmaan teepaidan – ja tummansinisen bleiserin, jossa on kullanväriset ankkurinapit! Oi onnea! Kuvia ja hehkutusta luvassa lähiaikoina.

Emmanuelle Altin kuva täältä
R/H:n takin kuva täältä
Hunterien kuva täältä

Monica Vittin kuva täältä
Audrey Hepburnen kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

Miltä teidän syksyinen garderobinne näyttää? Joko siellä on kaikki tarpeellinen vai uupuuko jotain?

9 vastausta to “Syksyn tarveharkintaa”

  1. Essi Partanen Says:

    Koirana rakastan syksyä. Syksy on hajuista. Eikä ole liian kylmä kulkea ulkona nuuskimassa edes minun iässäni ihan omassa puvussa. Sinulla on loistava maku syysvaatteiden suhteen! Syksy ei kuitenkaan saa kestää kuin marraskuulle, melkein parasta Suomessa, korvaamattoman kalliissa isänmaassamme on talvi! Sitä kestää! Olkoon se luminen, kylmä ja lumen valaisema! Sitten vasta voitkin kirjoittaa vaatteista, kunhan on valkea joulu! Jokainen saakoon yhden pehmeän paketin.
    Mustalle tyttökoiralle sopii mielestäni syksyisinkin punainen panta. Se on erityisen hieno vielä joulunakin. Kirpputorilla näin kirkkaanpunaiset kumisaappaat. Ollapa vielä sellaiset syksyn iloksi!

    • Vimps Says:

      Essi, ymmärrän, vaikka en koira olekaan! Syksyssä on kivaa, kunhan ei ole liian kylmää ja märkää.

      Punainen panta on muuten todella tyylikäs valinta mustalle tyttökoiralle!

  2. Essi Partanen Says:

    Vaatevalintasi ovat ihania. Parasta, mitä ihmisten syyspukeutumisesta löytyy!

    • Vimps Says:

      Voi kiitos Essi! Olen kovin otettu!

      Käytätkö itse mitään koirien vaatteita pantaa lukuun ottamatta?

  3. Essi Partanen Says:

    Etkö voisi kirjoittaa jotakin koirien tamineista? Minulla on muutamia. Cybertakistani voit lukea blogini samannimisestä jutusta. Takkini on hieno tieteellinen luomus, toimiva älyvaate yksinkertaisella periaatteella, mutta niitä valmistetaan vain koirille ja ravihevosille. Miksi ihmeessä ei ihmisillekin, näin pohjoisessa kun ollaan?!
    Pimeään syksyyn pukeudun Näkyväksi Tekevään Viittaan. Tällainen musta koira kun muuten sulautuu syysyöhön ihan näkymättömäksi. Viittani on Hurtta-merkkinen – kotimainen laatuvaate siis – punainen, ja siinä on kaksi heijastavaa nauhaa yli selän.
    Minulla on myös välikausitakki, jota voin pitää pikkupakkasilla. Se on punainen. sisäpuolella on lämmin fleecevuori.

    • Vimps Says:

      Essi, minä olen huono kirjoittamaan koirien kostyymeistä, koska en ole koskaan omistanut koiraa enkä elänyt koiraperheessä. En siis tiedä niistä juuri mitään. Sen sijaan olen elänyt kissan kanssa suurimman osan elämästäni, mutta kissoille ei niin vain puetakaan tamineita niskaan… Dillelläkin on vain hänen oma kaulapantansa.

      Sinun vaatepartesi kuulostavat koiran elämään hyvin sopivilta! Etenkin näillä syyspimeillä meidän jokaisen pitäisi näkyä tien laidasta kaikkien vastaan ja ohi tulevien silmiin ja vaikka muillekin.

  4. Essi Partanen Says:

    Muuten… kun ensimmäistä kertaa juoksin pihalla kaverin tuomassa koirien hupparissa, Antti istui pihamuurilla ja huusi: ”Koirat ovat kulkeneet satatuhatta vuotta ilman vaatteita! Ja nyt tuo riepu pois Essin päältä ja vähän äkkiä!”. Itsellänikin oli hieman typerä olo.
    Nykyään tilanne on toinen. Dobermannilla on ohut turkki suomen oloihin, enkä ole enää ihan nuori. Antti antoi lopulta periksi ja vieläpä maksoi cybertakin!

  5. Kaikki kykenevät, kannelle! « Says:

    […] Alkusyksyn toivelistauksessa kerroin etsineeni jo pidempään tummansinistä villakangasbleiseriä kultaisilla napeilla ja kuinka olin viimein onnistunut löytämään mieleisen yksilön. Yllätyksekseni juuri oikeanlainen bleiseri – tai takki – löytyi Varustelekasta, tuosta armeijan ylijäämätavarapuotien suosikistani. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: