Rakkaus on sininen

Kissapojallani Dillellä on tapana ottaa aina joku hiiruistaan lempilelukseen, ja viime aikoina se on ollut talouden sininen hiirulainen.

Näissä suurissa rakkauksissa vaan tuppaa aina käymään niin, että rakkauden kohde lemmitään (lue: heitellään, purraan ja raadellaan) jo muutamassa päivässä raadoksi. Ensin häviää toinen silmä tai korva, sitten uupuu häntä, ja lopulta jostain nurkasta löytyy vain nahat, kun sen muovinen tai vanusisältö on suolistettu.

No, kulutustavaraahan pikkuiset hiirilelut ovat, mami ostaa niitä karvaiselle pojalleen kyllä lisää. Ostaahan hän itselleenkin kenkiä, aina lisää.

Blogia lukevat kissaihmiset: onko teidän karvaisilla kavereillanne joitain tiettyjä lempileluja?

PS. Edellisessä postauksessa julistettu kisa on auki aina tämän viikon loppuun saakka – käy jättämässä kommenttisi ja osallistu arvontaan!

8 vastausta to “Rakkaus on sininen”

  1. Katri Says:

    Vaikka meillä ei ole kissaa, vaan koiruli, niin saa kai vastata?:)
    Manin lempileluja on rotta (Ikeasta: musta sekä valkoinen), seuraavana tulevat vaalenpunainen hippo, jääkarhunpoikanen ja piippaava majava. Hih, kamut ja niiden suhde leluihin on kyllä niin söpö:) Ihan tulee hymy huulille tätä kirjoittaessa:D

    • Vimps Says:

      Katri, totta kai myös koira-perheelliset saavat vastata!

      Piippaava majava kuulostaa superhauskalta, ja ne Ikean rotat ovat jotenkin hellyttäviä! Taisin joskus ostaa Ikeasta minäkin Dillelle jonkun hiiren, mutta se oli liian iso, jotta poika olisi siitä innostunut.

      Karvaisista kavereistamme on kyllä niin paljon iloa – minäkin iloitsen joka päivä Dillestä ja hänen kanssaan elämisestään!

  2. AnneVee Says:

    On, kaikki kielletty!!

    • Vimps Says:

      AnneVee, hahahh, voin kuvitella! On ne vaan niin ihania. Purinaterkut teidän karvalaisille Dilleltä!

  3. Lotta Says:

    Meidän kisulla on juurikin näitä ”hiiruja”, ja muut lelut ei sitten kelpaakaan. Ja hiiruistakin vaan ne ”samettipintaiset” ja lyhytkarvaiset. Meidän kisulla on tarkka maku! Tämä on tietenkin vain superhuvittavaa, kun jotkut hiirut hylätään heti kättelyssä tyyliin ”kuvitteleksä et mä leikin tolla!” Söpöjä nuo kisut :)

    • Vimps Says:

      Lotta, tiedätkö, Dille on aivan samanlainen! Vain pienikokoiset (lue: ilmeisesti oikean hiiren kokoiset ja muotoiset karvaiset jutut) hiirut kiinnostavat niin paljon, että niillä jaksaa leikkiä! Karvapinta on aivan ehdoton, mieluiten vielä aito kaninkarva tai vastaava, mutta teddykarvakin toimii. Toinen suosikkilelu on ”suikula”, joka on Mjau-märkäruokapurkin repäisykaistale. Suikula on nestekartonkia ja kiinnostaa ilmeisesti pitkän ja kapen muotonsa ja ilmeisesti herkullisen tuoksunsa perusteella. Oikea ekolelu siis, haha! Ja joskus Dille innostuu pelaamaan jonkun pienen pallon tai tennispallon kanssa, mutta harvemmin. Sen sijaan huiskut eivät yleensä herätä mitään mielenkiintoa.

      Sen lisäksi että Dille raatelee rakkaat hiirunsa raadoiksi, hän myös hävittää niitä äärimmäisen tehokkaasti. Entisessä kodissa urkujen alta löytyi oikein hiiru- ja suikulayhdyskunta: muistaakseni kuusi hiirua ja yli kymmenen suikulaa, käsittämätöntä! Melkein yhtä monta löytyi kesällä nykyisen kodin jääkaapin alta. Mami oli melko pölyinen, kun niitä aarteita sieltä kouluviivoittimen kanssa kaiveli… mutta poika oli iloinen!

      Siksi pitääkin pitää koko ajan varapatteristo hiiruja varalla, kun niitä katoaa alituiseen niin mystisesti.

  4. Annap. Says:

    Mun kissa sai viime jouluna lahjaksi tuohesta tehdyn ”munan”, jonka sisällä on kulkunen. Sain kissan lisäksi anopin koiran juoksemaan innoissaan kun vetelin munaa narussa ympäri mökkiä. Anoppi siihen, että mistäköhän heidän pikkukoiralleen saataisiin samanlainen. Neuvoin eläinkaupan kissaosastolle.

    • Vimps Says:

      Annap., kuulostaa vängältä myös tuo tuohilelu!

      Mä tein muuten itse asiassa alkukesästä yhdessä tapahtumassa pari kappaletta tuohisia noppia, jotka annoin Dillelle leluiksi. No sehän raateli ja rakasti ne parissa päivässä aivan silpuksi tietenkin. Päätin jättää viimeisen itselleni jemmaan ja muistoksi, koska tiedän sen kohtalon, jos se pääsee Dillen kynsien ja purukaluston lähettyville…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: