Joulun kunniaksi

väliin lihiksen piilotan mä kinkkusuikaleen. Parhaimmillaan joulu on olemista, herkkuja, perinteitä, lahjojen antamista ja saamista, hetkistä ja tunnelmista nauttimista.

Tänäkin vuonna joulu tuli juuri oikeaan aikaan, että sai hieman hengähtää. Olen nukkunut, lukenut, syönyt vihreitä kuulia ja muita herkkuja sekä nauttinut aikatauluttomasta elämästä ja ystävien seurasta. Täydellistä.

Minun jouluperinteisiini kuuluu kaikki tuo yllä oleva ja muutama muu juttu. Tapanani on ollut ostaa yksi joulukukka, ja se on aina valkoinen amaryllis. Se on myös aina ostettava torilta; en suostu hankkimaan sitä mistään muualta. Tänä jouluna ajoitus oli vieläpä niin täydellinen, että jouluaattoaamuna kaunis kukkaseni oli avannut terälehtensä.

Joulukoristeita käytän hyvin vähän. Keittiön ikkunassa loistaa valkoisesta paperista valmistettu joulutähti, ikkunalaudalla on simppeleistä simppelein rosterinen joulukynttelikkö, kirjahyllyn lasikulhossa muutama lahjaksi saatu paperimassainen joulupallo. Toisella ikkunalaudalla hiihtää tonttutyttö-aiheinen lasinen ”joulukortti”, jonka myös olen saanut lahjaksi, ja ikkunankahvassa roikkuu pari vuotta sitten hankittu Seccon piirilevystä valmistettu joulukoriste, joka on mielestäni sekä hauska idealtaan että kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Oikea pieni joulukuusi jäi tänä vuonna hankkimatta, sillä olin hieman hidas. No, opinpa tästä ensi joulua ajatellen.

Joululahjapaketeistakin piti ottaa kunnon kuva, mutta muistin sen vasta sillä hetkellä, kun paketteja jo raastettiin auki. Onko muuten ovelaa vai vaan käytännöllistä antaa lahjaksi jotain sellaista, mitä voisi kuvitella käyttävänsä itsekin…? Paitsi jos tietää, että lahja tulee joka tapauksessa kunnon käyttöön. Vaikka voisin minä silti ihan vähän lainata tuota musta-harmaa-valkoista pehmoista asiaa.

Joulupöytäperinteisiini on kuulunut jo useampana jouluna blinien paistaminen ja nauttiminen muikunmädin, smetanan, sipulihakkeluksen ja aidon samppanjan kera. Siitä ei tingitty tänäkään vuonna, paitsi mäti oli siikaa, koska muikkua ei tuoretiskissä ollut. Mutta tajuttoman hyvää se oli! Muistan joulupöydän antimista sen verran, että kinkkua ostan noin puoli kiloa valmiiksi siivutettuna, mikä riittää mainiosti. Savustettua kalkkunaa pitää olla myös, sekä äidin täydellisiä karjalanpiirakoita ja itse tehtyä sienisalaattia. Tänä vuonna sienisalaattini onnistuikin niin hyvin, että kulho on viimeisiä salaatinrippeitä myöten jo nuoltu parempiin suihin. Nam!

Eikä joulu tule, jos ei saa katsoa Samu-Sirkan joulutervehdystä. Sitä silmäillessä ja hihitellessä saattoikin sitten nautiskella joulun juustotarjottimesta ja punaviinistä.

Olipa ihana joulu!

Sujuiko teidän joulunne suunnitelmien mukaisesti?

Advertisements

3 vastausta to “Joulun kunniaksi”

  1. prefecta Says:

    Ehdottomasti sujui, aivan täydellisyyttä hipova joulu… en keksi mitä ois jäänyt puuttumaan… rekiajelu varmaan :D

    • Vimps Says:

      prefecta, ihana kuulla!

      Rekiajelu olisikin jotain sellaista, joka olisi aivan mieletöntä joskus kokea. Heppatyttöaikoinani haaveilin sellaisesta joka joulu, ja kun vielä maalla asuin, ajattelin miten helppo sellainen olisi ollut toteuttaa, jos kotoa olisi löytynyt oma hevonen. Ehkä sitten joskus…

  2. Voi pukki minkä teit « Says:

    […] on jo kohta kaksi kuukautta, ja hyvä niin, mutta pakko palata ajankohtaan vielä kerran, sillä olen totaalisesti unohtanut esitellä muutaman […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: