Talvipelakuu

En ole koskaan ollut järin hääppöinen kukkien hoitaja, vaikka sellaista nykyään mieluusti väittäisinkin. Pari vuotta sitten saatoin kuitenkin taputtaa itseäni olkapäälle sen johdosta, että onnistuin saamaan porstuassa kesän kukkineet pelargoniat talvehtimaan.

Tai siis enhän minä siinä onnistunut.

Onnistuin vain toimimaan kuten yleensä toimin: saamattomuuttani pelakuiden kastelu oli hiljalleen syksyn mittaan vähentynyt ja talven myötä jäänyt kokonaan. Samaa saamattomuuttani en saanut siivottua noita kuivuneen näköisiä pelakuunrunkoja biojäteastiaan. Ja sitten päivät pitenivät ja pelakuunrauskut alkoivat hiljalleen pukata vihreää. Ja sitten kukkia.

Talvehtiminen oli tapahtunut.

Se taas johtui siitä, että pelakuut talvehtivat viileässä mutta valoisassa paikassa, eikä niitä pidä silloin kastella. Tämän luin ihmeen tapahtumisen jälkeen jostain oppaasta. Olin saamattomuudellani onnistunut tehtävässä, jossa todennäköisesti en olisi onnistunut, jos olisin seurannut viherpeukaloiden käsikirjaa orjallisesti.

Syksyn mittaan olen murehtinut, että nyt kesäpelakuuni eivät pääse talvehtimaan, kun ei enää ole sellaista viileää ja valoisaa paikkaa niiden selättää talvi. Tänä viikonloppuna kuitenkin ilahduin, kun tajusin, että yksi pelakuistani kukoistaa ja kukkii, vaikka marraskuun loppua jo mennään. Ehkä se onnistuu, toivotaan ainakin.

Jos on asukuvien ottaminen perin haasteellista tänä pimeänä vuodenaikana, on kaikenlaisten kuvien ottaminen haasteellista Dillen kanssa. Poika on niin sosiaalinen ja haluaa osallistua kaikkeen mihin emäntänsäkin. Kun kuvataan, Dille häärää mukana. Ärsyttävää. Ja niin liikuttavaa.

Miten te pidätte viherkasvinne hengissä vai pidättekö te?

Mainokset

4 vastausta to “Talvipelakuu”

  1. -M Says:

    Minusta tuntuu, että tuo sinun tapasi on paras tapa hoitaa kasveja ellei halua erikseen omistautua harrastamaan viherkasvien hoitamista. Olen tosi huono hoitamaan viherkasveja, joten meillä kasveista on selvinneet vain sitkeimmät. Sellaiset joita ei tarvitse lannoittaa tai sumuttaa tai kastella säännöllisesti. Mutta ne, jotka selviävät tällä hoidolla, kyllä kukoistavat. Tosin myönnän, että joskus kyllä kannattaa kuunnella vinkkejäkin. Sain tänä vuonna joulukaktuksen täyteen kukkia, kun annoin sen olla saamani ohjeen mukaan parvekkeella kesän (paitsi että se jäi kyllä sinne syksyksikin aina ensimmäisiin pakkasiin asti) parvekkeella. -M

    ps. Suloinen kissa. :)

    • Vimps Says:

      M, saatat olla oikeassa. Sen verran laiska viherpeukalo itsekin olen, että työläitä kasveja en kotiini kanna. Mäkin sain muuten kerran joulukaktuksen kukkimaan, enkä vielä tänä päivänäkään tajua, miten se onnistui. Sittemmin siitäkin tuli tosin vainaa…

      PS. Dille hurisee sinulle kiitokset!

  2. prefecta Says:

    Mä pidän kasvit hengen pihinöissä niin, että valitsen tasan tarkkaan rehuja joita ei juuri tarvitse hoitaa, paikasta jossa ne on surkeissa olosuhteissa. Sitten isken ne mahdollisesti uppoveteen ja välillä huomaan, ettei sitä vettä näyt olleen purkissa enää piiiiiitkään aikaan.
    Ja lopulta KUN mun rehut kuolee, nakkaan menemään ilman muistopuheita ja haen tilalle jonkun uuden tapettavan.

    • Vimps Says:

      prefecta, helppous on mullakin oleellinen kukkasten ja viherkasvien valintakriteeri, ja pelargoniat ovatkin juuri siinä mielessä kiitollisia hoidokkeja. Ei ole kyllä mullakaan omatunto pistellyt, kun olen kukkasia biojäteastiaan heitellyt. Se tästä nyt enää puuttuisi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: