Pikkujoulua pukkaa

Tänä vuonna pikkujoulukutsuja on sadellut kohdalleni ennätysmäärin, kalenterissa on useammatkin kekkerit, joten olen viime aikoina hieman pohtinut pikkujoulukostyymejä. Kun sitten kommenttiboksissakin kyseltiin pikkujoulupukeutumisen perään, ajattelin jakaa kanssanne muutaman ajatuksen aiheesta.

Koska pirskeitä piisaa ja olen sen verran vaihtelunhaluinen, olen ajatellut pukeutua hieman eri tapaan kuhunkin rientoihin. Ajatus eri asuista on lähtenyt liikkeelle myös bileiden porukasta ja luonteesta; en pukeutuisi tiettyihin pikkujouluihin samoin kuin jonkin toisen viitekehyksen alla järjestettäviin.

Tovi sitten ajattelin, että en tarvitse uusia juhlakostyymejä, sillä omasta takaa löytyy jo useampikin pieni musta mekko sekä muita vaatekappaleita, jotka taipuvat juhlaan ja jotka kohentavat juhlamieltä edelleen, vaikka vanhoja tuttuja vaateparsia ovatkin. Sitten vastaan tulivat yhdet ystävämyynnit, ja huomasin perustelevani itselleni, ettei minulla nyt niin kovin useita juhlamekkoja ole. Joo, ei se mekko välttämättömyys ollut, mutta kun kotimaista designia sai vähintäänkin kohtuulliseen hintaan, en nähnyt syytä olla kotiuttamatta mekkosta. Ja istuuhan se niin pirun hyvin yllenikin.

Ja sitten oli se JC + Ida Sjöstedt -kampanja. Ida Sjöstedtin muotokieli ja etenkin pitsin käyttö on viehättänyt jo aiemmin, joten odotin yhteistyöponnistusta mielenkiinnolla. Sitten kun näin kampanja-asut, eräs tietty mekkonen viekoitteli minut ensinäkemältä, mutta kun ne rantautuivat valikoituihin liikkeisiin, en päässyt perehtymään kostyymeihin livenä. Ja kun melkein viikko malliston lanseerauksen jälkeen hetken mielijohteesta poikkesin JC:n myymälään, ajattelin, ettei siellä ole enää mitään jäljellä. Mutta olipas vainenkin. Kyseistä kaunotarta oli omassa koossani vain yksi kappale ja se istui ylleni kuin paraskin hansikas, joten kuinka ollakaan, kannoin kotiini toisenkin uuden juhlamekon kuluneena syksynä.

Näin ne päätökset pyörretään, mutta en ole moisesta pahoillani. Molemmat mekot ovat tyyliltään ja luonteeltaan tyystin erilaisia mutta silti juuri minua imartelevia. Tiedän, että niille tulee olemaan käyttöä tämän syksyn pikkujoulukinkereiden jälkeenkin.

JC:n mekko on nimittäin mustaa samettia. Ja olenko koskaan maininnut, että rakastan samettia? Että olen rakastanut samettia koko ikäni? Ai olen vai. No, satun lisäksi rakastamaan myös tylliä, olkoonkin että se ei yleensä näytä ylläni kovin hemaisevalta, mutta mekon muhkeat tyllipörhelöolkapäät ovat vastustamattomat. Samettia ja tylliä – olen niin myyty kuin olla voi.

Koska mekko tyllihärpäkkeineen on sen verran seinästä erottuva, en halunnut koruilla tai asusteilla viedä siltä illan päähenkilön asemaa. Mustat, kaikkein peittävimmät mattapintaiset sukkahousut olivat itsestään selvä valinta sääriin, samoin simppelit mustat korot, joissa kuitenkin on hieman särmää, jos niitä viitsii tuijotella vähänkään pidempään.

mekko | JC + Ida Sjöstedt
sukkahousut | Wolford
kengät | Bianco

Kas sellainen oli talven ensimmäisten pikkujoulujeni look. Jatko-osia seuraa, jos kuva-aineistoa saadaan taltioitua suunnitellussa määrin.

Millaista pikkujoulupukeutumista te suositte?

Mainokset

11 vastausta to “Pikkujoulua pukkaa”

  1. Malia Says:

    Uuh, miten upea asu! Kyllä tuossa kokonaisuudessa kelpaa pistää jalalla koreasti :) Musta mekko toimii aina ja sametti on rakkautta. Kuten ne sun aiemman postauksen samettipöksyt – ihan m i e l e t t ö m ä t!

    • Vimps Says:

      Voi kiitoskiitoskiitos ihana sanoistasi! Tämä pikku mekko tuntui saman tien omalta, kun sen ylleni sain… Sametti todella on ikuista rakkautta, ja tulista.

  2. elsa Says:

    No mun pikkujoulukostyymi on sama mitä käytän aina myös vapaa-ajallani, sillä olen alkanut minimalisti-köyhäilijäksi :D Ruutupaitani muuttuu iltamekoksi kun pillien sijaan laitan sukkahousut :D

    Mua oikeastaan ahistaa kaikki pukujuhlat nykyään, mieluiten olisin aina vaan ruutupaidassani ja sillä sipuli. Askeettisuus on tän päivän pikkumusta!

    • Vimps Says:

      elsa, minimalismiköyhäily on myös käytännöllistä, kun yhtä kostyymiä voi käyttää moneen eri tarkoitukseen eri tavoin asustettuna! Erittäin hyvä pukeutumistapa; pienehköllä setillä pärjää, kun sen kokoaa ajatuksella.

      Ymmärrän myös tuon pukujuhla-ahistuksen. Paras siis mennä sillä, mikä omalta tuntuu! Ruutupaidathan on aina ihania, tajusin juuri haikeudella…

      PS. Mun motto vois olla tästä eteenpäin tuo Askeettisuus on tän päivän pikkumusta. Kiitos tästä!

  3. salka Says:

    Ihana mekko ja istuu sulle todellakin kuin hansikas :)

    Mä suosin pikkujoulupukeutumisessa samoja elementtejä, kuin arkena, ehkä vaan astetta fiinimpänä. Toki riippuu juhlien luonteesta, jos on tiedossa keilailua, ei ne pikkumustat ole se vaihtoehto, joka tulee ekana mieleen :D

    • Vimps Says:

      salka, kiitos! Tämä on nyt suurta ja kiihkeää rakkautta, samettimekkoni ja minä.

      Tuo arki fiksattuna vähän fiinimmäksi on loistava pukeutumisasenne sekin. Viimeisissä pikkujouluissani olin itsekin varmaan joidenkin mielestä pukeutunut kuin arkena, mutta itselläni ei sitä fiilistä ollut. Ja jep, keilailu + pikkujoulut = haastava yhdistelmä. Hmm, sitä mä voisinkin kokeilla!

  4. elsa Says:

    unohtamatta salkan pikkujoulukenkiä…

    • Vimps Says:

      elsa hahahah, no nimenomaan! Kiilakorkoluistelu, tuo aikamme urbaanin fässönistan laji. Milloin seuraavat karsinnat on?

      • salka Says:

        Haha, viikonloppuna on tiedossa seuraavat karsinnat :D Tosin, nyt katsotaan saiko suutari laitettua kenkien pohjaan jarrut :D

  5. -M Says:

    Tuosta mekosta on varmasti iloa pitkäksi aikaa, se on niin ajaton malliltaan. Ja kuitenkin hyvin sinun tyylisesi (ne on noi tyllihihat;)).

    Mä olen todella huono juhlapukeutuja. Mulla on hyvin vähän juhlavaatteita ja nekin on useimmat kesäisiä. Pikkujouluhin olen yleensä laittanut jotain tavallista vähän fiinimmin asustettuna tai erikoisemmin yhdisteltynä. Tosin voin puolustautua sillä, että työpaikan pikkujouluihin on menty suoraan toimistolta ja että työpaikkani ovat olleet miesvaltaisia. :) -M

  6. Juhlat metron rullaportaissa « Says:

    […] ystävän 30-vuotissynttäreitä. Kuten lähes aina, luotan juhlaetiketissäni pieneen ja mustaan ja korkeisiin korkoihin. Niin tälläkin […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: