Särmä syksy

Vaikka kuinka uhosin, että en halua vielä siirtyä farkkukauteen, olen ilmeisesti kaivannut farmareitani: olen pukeutunut nyt viime perjantaista lähtien liki joka päivä farkkuihin.

Farkut eivät kuitenkaan syksyä tehneet. Syksyyn siirtymisen huomasin kohdallani vasta vaatetukseni värimaailmasta; tällä hetkellä pyörivät mielessä oikeastaan vain kokomustat, eri mustan sävyillä ja materiaaleilla leikittelevät asukokonaisuudet.

Tässä niistä ensimmäinen.

Takit, ja bleiseritkin, ovat mielestäni parhaimmillaan, kun niiden leikkauksissa ja etenkin hartialinjassa on muistettu jämptiys ja skarppius. Napakat olat tuovat veltompaankin humanistiin kummasti ryhtiä.

En ole täysin varma, mistä tämä kaipuu perusasioiden äärelle jälleen kumpuaa. Se iskee itseeni aika ajoittain, ja se on kivaa. Osasyyllinen on syyskuun britti-Vogue, joka oli varsin maittava ja inspiroiva numero. Mielessä on parikin asuajatusta, joihin sain idean juuri brittien September Issuesta. Toinen innoittaja on Meidän Pariisin Annan ja (swim) suit issuesin Sugar Kanen käymissä klassikkokeskusteluissa. Klassinen tyyli puree itseeni tällä hetkellä julmetun lujaa. Mutta miten itse koen ja ymmärrän klassisen pukeutumisen?

No, yritetään. Klassisuus on minulle ainakin riisuttua väripalettia, yksinkertaisia mutta omaa vartaloani imartelevia linjoja, laadukkaita materiaaleja, skarppeja leikkauksia, vahvuutta, naisellisuutta, seksikkyyttä joka ei ole välttämättä kovin alleviivaavaa, ryhdikkyyttä, taiten valittuja mutta mielenkiinnon herättäviä asusteita kuten hattuja, hansikkaita, silmälaseja, vöitä, sukkahousuja, kenkiä jotka yksissään voivat tehdä koko asun, kepeyttä, tyttömäisyyttä, huolettomuutta, omille kasvonpiirteille sopivia leikkauksia ja värejä hiuksissa ja meikissä, siis huulissa ja kynsissä, koruja joita ei tarvita useita mutta jotka ovat juuri eikä melkein. Esikuviani klassisessa tyylissä ovat monet ranskattaret (lupaan etsiä joskus ajan kanssa tänne kuvia tyyliesikuvistani ja mielestäni onnistuneista klassisista asuista) – naiset, jotka tietävät mitä päälleen pukevat mutta tekevät sen huolettomasti ja eleettömästi.

Siihen on matkaa. Mutta se matka on inspiroiva.

jakku / h&m
teepaita / Acne
farkut / Crocker
kengät / Vagabond
korvakoru / Epäonnistunut tyttö

PS. Kaikki vaatekappaleet ja kengät ovat vanhoja, rakkaita. Korvakorunkin olen omistanut ainakin vuoden ellen kaksi, mutta käytän sitä aivan turhan harvoin. Rakastan kettuja, sehän on selvä, mutta tämä pahvista valmistettu kettu-korvis on aivan huippu!

Puhutteleeko klassinen tyyli teitä? Mitä klassinen pukeutuminen teille tarkoittaa?

Mainokset

8 vastausta to “Särmä syksy”

  1. -M Says:

    Klassinen tyyli tuo mulle aina mieleen yhdistelmän, jota on usein suosittu lehdissä tätä tyyliä ilmentämässä: jakku ja paitapusero kaulukset päällekäin ja farkut, asusteina tiukka nuttura ja helmikorut korvissa ja kaulalla. Toinen esimerkki klassisesta tyylistä on rouva, joka matkusti töihin usein samalla junalla kuin itsekin menin. Rouvalla oli täydellinen beige talvitakki ja paljon kultakoruja, vaaleat hiukset aina hyvin kauniisti laitettuna ja näyttävät kynnet ja korkeat korot. En voinut olla ihailematta rouvan tyylikkyyttä, mutta silti se tyyli ei puhuttele minua.

    Mutta sinun määritelmäsi klassisuudelle miellyttää paljonkin minua. Itseasiassa se kuvaili hyvin sen minkälaista tyyliä tavoittelen. Minusta on tärkeätä, että vaate sopii malliltaan ja väriltään juuri minulle. Pidän yksinkertaisuudesta vaatteen muodoissa sekä tietynlaisesta ajattomuudesta. Alan olla lähellä sitä, että vaatekaapissani on vain lempivaatteita, jotka täyttävät nämä kriteerit. Olin pari vuotta kotona lasten kanssa ja silloin havahduin siihen, että vaikka en ostanut vaatteita oikeastaan ollenkaan, niin yllättävän usein perusvaatteista sain kasattua jotain ajanmukaista tai jokin yksittäinen vaate olikin trendikäs. Se ei tietenkään ollut sama vaate kuin mainoksessa tai lehdessä, mutta trendin mukainen silti. En silti edelleenkään osta yksittäisiä trendivaatteita, vaan sellaisia jotka sopivat muidenkin vaatteiden kanssa.

    Taidan siis sittenkin pukeutua klassisesti? :) Vaikka omasta mielestäni pyrinkin enemmän pariisilaiseen ( eli ranskalaiseen) tyylin enkä klassiseen. Odotankin innolla sinun inspiraatiokuviasi! -M

    • vimps Says:

      M, ihanaa kun olen innostunut kirjoittamaan pitkiä kommentteja!

      Taisit kiteyttää sen jonkun, jota klassisuudella tarkoitin ja jota tyylillisesti tavoittelen, tuolla viestisi lopussa: ”…omasta mielestäni pyrinkin enemmän pariisilaiseen (eli ranskalaiseen) tyyliin enkä klassiseen.” Just noin! Ehkä se, miten yritin klassisuutta kuvailla, onkin enemmän pariisilaista tai ranskalaista tyyliä? Sillä Ranska ja ranskattaret ovat olleet minulle koko pienen ikäni tärkein inspiraation lähde, ja ovat sitä yhä. Kaivan kyllä niitä kuvia, kuhan vain löydän ne alkuperäiset paikat, että voin linkittää ne oikeisiin lähteisiin; siinä voi tovi vierähtää.

      Minäkin muuten toisinaan ihailen kuvaamasi kaltaisia tyylikkäitä leidejä, vaikka en siihen muottiin itseäni näekään. Ja selkeästi olet löytänyt oman klassisen / ranskalaisen tyylisi! Eikö olekin mahtavaa, kun vaatekaappi on siinä kuosissa, että siellä on vain rakkaita ja itselle sopivia vaatekappaleita? Sitä kohti itsekin pyrin, ja aika lähellä jo ollaan.

  2. Katri Says:

    Kyllähän vaan klassisuus puhuttelee. Tietty klassisuus pysyy pukeutumisessani aina, keväät ja syksyt, kesät ja talvet. Ryhdikkäät vaatteet, napakat materiaalit, yksinkertaiset leikkaukset – siinä kiteytetysti se mitä klassisuus minulle merkitsee. Musta ja istuva jakku on kaiken a ja o, samoin yksinkertaiset nahkasaappaat, joissa on korkoa juuri sopivasti.

    • vimps Says:

      Katri, klassisuudessa todellakin on puolensa! Klassisuus on hyvä pohja; sitä voi maustaa ja päivittää sitten vähän räväkämmillä asusteilla ja väreillä.

      Musta jakku ja nahkasaappaat ovat todellakin klassisia elementtejä. Ja jaan todellakin rakkautesi ryhdikkäisiin vaatteisiin ja napakoihin materiaaleihin!

  3. Perusmustaa « Says:

    […] mustan eri sävyistä ja materiaaleista ja tietystä yksinkertaisuudesta innoituksensa saaneet asut voivat olla monen mielestä tylsiä. Omasta mielestäni tässä mustuudessa on nerokkuutta […]

  4. Kymmenen ajatusta tyylistä « Says:

    […] ja toivon, että luonnonvaloa ja aikaa riittäisi asukuvien ottamiseen sekä M:lle lupaamaani tyylikkäiden naisten kuvien kaiveluun, jotta saisin kyseisen postauksen valmiiksi tänne blogiin […]

  5. Mustan pitsin päivä « Says:

    […] ainoastaan musta ole vietellyt tänä syksynä, myös musta pitsi on piinannut mieltäni toistuvasti. Vihdoin toissaviikonloppuna […]

  6. Musta, musta, ruskea. Musta. « Says:

    […] Musta väripaletti innostaa edelleen, koko ajan. Vähän ihmettelen sitäkin, miten hullaantunut nyt olen erilaisista mustista pinnoista, materiaaleista, sävyeroista… Britti-Voguen syyskuun numero on osasyyllinen, mutta ehkä kesävaatetukseni oli niin vaalea, että olen alitajuisesti kaivannut mustaan univormuun palaamista. Ehkä. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: