Putkirakkautta

Olen kärsinyt akuutista ja kiihkeästä sisustuskuumeesta viime viikkoina. Kaikki alkoi siitä, että sain vuosia haaveilemani futonin jo vuosikausia sitten loppuun palvelleiden patjarauskujeni tilalle.

Seuraavaksi hankin häräntaljan, josta siitäkin olen haaveksinut jotakuinkin vuoden päivät. Piti tietysti ämpyillä, ja ostaa se mustavalkoinen päähänpinttymä, vaikka kaupassa suklaanruskea vuota, jossa on eläväisesti seassa mustaa ja reunoilla vielä valkeaa, oli monin verroin kauniimpi. Lopputulos: mustavalkoinen ei toiminut siten kuten olin ajatellut, ruskea kaunotar piti hakea kotiin. Ja ystävä sai omaan olohuoneeseensa hienon mustavalkean vuodan.

Kolmas tehtävä oli hankkia keittiöön ruokapöytä. Olin elänyt ilman keittiönpöytää neljä kuukautta, oli siis aika. Mittasuhteet olivat sen verran rajoittavat, etten uskonut nirsoa mieltäni sopivaa tulevan hevillä vastaan. No, olen myös elänyt joskus vuoden ilman sohvaa, joten ajattelin selviäni edelleen myös ruokapöydättömästä kaudesta. Ja kas, toisella metsästyskierroksella, kolmannesta ja kaikkein epätodennäköisimmästä paikasta se sitten löytyi. Juuri oikean kokoinen, värinen ja tyylinen ruokapöytä. Mukaan tuli tosin neljä pehmustettua tuolia, kauniita nekin. Verhoilua vain kaipaisivat. Otin käyttöön kaksi niiden kahden jo ennestään omistamani vanhan puutuolin kavereiksi, ja suunnittelen jo pää höyryten niiden verhoilemista itse, ystävän suosiollisella opastuksella.

Eilen väsäsin valosarjaa vanhan, patinoituneen keittiönjakkaran ympärille. Melkoinen valoinstallaatio, vaikka itse sanonkin, haha.

Vielä pitäisi tilata uusi päiväpeitto ja aluslakanoita, lehtiteline, säilytin, liukuovikomero, poljinroskis ja saippuapullo ja puhdistaa viisi vuotta entisen vesiklosettini katossa pölyttynyt vanha kristallikruunu.

Mutta arvatkaapa mitä? Ruokapöytää etsiessäni törmäsin kauniiseen vanhaan vaaterekkiin, jota ei voinut jättää kirpputorille. Harmaaksi maalattu, elämän patinoima putkesta valmistettu vaaterekki. Ei pyöriä alla vaan kumitallat, joista yksi puuttuu. Mutta uusia talloja saa lisää. Tällaisia rekkejä ei.

Tunteeko joku muukin rakkautta vanhoja huonekaluja kohtaan?

Advertisements

14 vastausta to “Putkirakkautta”

  1. Murkinamasu Says:

    Täydellinen! :)
    Mistä löysit ihanuuden ja jäihän sinne vielä yksi minullekin?

  2. vimps Says:

    Murkinamasu, niin onkin!

    Rekki löytyi vantaalaiselta Kehä III Kirppis -kirpparilta. Toista yhtä hienoa en valitettavasti nähnyt, mutta kannattaa kulkea joka paikassa silmä tarkkana, kuten itse teen, niin kyllä se vielä tärppää. Onnea metsälle!

  3. AnneVee Says:

    Säilytin??:D

    • vimps Says:

      AnneVee, hehe, olinpa taas epämääräinen. No siis ihan sellainen vanerinen laatikko kannella. Voin sit säilöä sinne kaikki paperit ja lehdet, kun vieraita tulee.

      Mun pitäis vissiin opetella käyttämään suomen kieltä.

  4. Sissi Says:

    Voi kyllä, ja etenkin vanhoja metalliputki-huonekaluja kohtaan!

    Toi rekkisi näyttää todella hyvälle – pelkistetty kuluneella maalipinnalla – ostaisin heti jos tulisi samanlainen vastaan. Olenkin ihmetellyt miten vähän uustuotannosta löytyy hyviä vaihtoehtoja, HAY taitaakin olla ainoa. Ja miten simppelistä tuotteesta onkaan kyse! Ei voisi olla helpompaa tuotetta saattaa maailmaan. :)

    • vimps Says:

      Sissi, no juuri ne vanhat metalliputkihuonekalut muakin puhuttelee (plus vanhat puiset huonekalut muttei mitkä tahansa)! Rakastan vanhaa kokoon taittuvaa, maalitahraista keittiöjakkaraani ja pientä jakkaraa/apupöytää, jonka neljästä jalasta kahden päästä löytyvät kauniit pienet, toimivat pyörät. Taso/istuinlevy vain pitäisi vaihtaa, metalliputkille en halua tehdä mitään.

      Ja oot niin oikeessa: kaupat ovat täynnä toinen toistaan rumempia vaaterekkejä, mutta kauniita ei tee kukaan. Tai ainakaan mä en ole niihin törmännyt. Tässä olisi selkeä sauma tyylikkään rekin tekijälle!

  5. Maitokahvi mustalla ja punaisella « Says:

    […] Maitokahvi mustalla ja punaisella Tekijä vimps Tänä kesänä olen jälleen ihastellut, miten kauniisti nuden, hiekan tai maitokahvin sävyt sopivatkaan viininpunaisen tai kirkkaanpunaisen kanssa. Tai mustan kanssa. Maitokahvi-musta-punainen on ollut loppukeväästä asti selkeästi tämän kesän lempiväriyhdistelmäni. Olen suorastaan inspiroitunut siitä, ja ihan omassa vaatehuoneessani ja vaaterekilläni. […]

  6. Katri Says:

    Voi kyllä, vanhat huonekalut ja vanhat esineet ylipäätään miellyttävät esteettistä silmääni nyt, aina ja ikuisesti! Patina, siinä on sitä jotain selittämätöntä viehätysvoimaa.

    • vimps Says:

      Katri, mulla ei ole sanoihisi mitään lisättävää – se on juuri noin! Olen patologinen vanhan roinan rakastaja. Ja kerääjä. Just eilen nappasin roskalavalta 1950-luvun kylpyhuonevalaisimen keraamisen rungon jemmaan; kupu tosin puuttui. Tein sen siitäkin huolimatta, että kylppärissäni on jo samanmoinen… ai mikä patologinen, minäkö?

  7. Anna-Kaari Says:

    Onpa hieno, tai siis täydellinen! Olen metsästänyt vuositolkulla vanhaa rekkiä, mutta hyvää ei vain tule vastaan vaikka ravaan kirppareilla ja vanhantavarankaupoissa joka viikko. Lopulta taivuin pari viikkoa sitten ostamaan juuri Sissin mainitseman Hayn rekin, johon olen kyllä ollut muuten tosi tyytyväinen – paitsi että se ei ole vanha. Rakastan vanhoja kolhoja kalusteita, etenkin juuri metallisia. Ja puisia.

    • vimps Says:

      Anna-Kaari, no eikö olekin! Vanhoja putkihuonekaluja tulee kirppareilla ja noissa vanhoja huonekaluja myyvissä liikkeissä todella vähän vastaan, on mun kokemukseni vuosien kiertelyn jälkeen.

      Hayn rekit ovat todella hyvän näköisiä! Mutta ymmärrän kyllä, että vanhat kalusteet ohittavat uudet, jos tästä taudista kärsii. Toivottavasti se vanha ihana vielä löytyy! Itsekin törmäsin kaunottareeni, kun sellaista en ollut etsimässä. Näin on käynyt useimmiten.

  8. Daisy Duck Says:

    Täällä on myös yksi hamsteri!

    Olen lukenut satunnaisesti sivujasi, mutta nyt pitää kommentoida. Minäkin rakastan vanhoja huonekaluja, niissä suurin rakkauteni taitaa olla 50-luvun suomalaiset koivuhuonekalut. Ostin jopa yhden lipaston varastoon, kun se ei nyt juuri sovi omaan asuntooni (ehkä seuraavaan sitten joskus…). Kerään myös lasia ja muita 50-70-luvun kivoja esineitä.

    • vimps Says:

      Daisy Duck, kiva että kommentointikynnyksesi ylittyi! Jaan kanssasi rakkauden 1950-luvun puuhuonekaluihin, niitä löytyy erinäisiä kappaleita omastakin kodista. Mun koivukalusteistani on petsattu tummemmaksi, osa on pelkästään lakattu.

      1950-luvun muotokieli on itselleni rakkain, ja myös minä poimin mukaani tuon aikakauden muutakin esineistöä. Ja lisäksi varastosta ja ”hoitopaikoista” löytyy lisää vanhoja aarteitani – kun ei omasta takaa tilaa kaikille löydy, onneksi on ystäviä, jotta esineet tulevat käyttöön ja rakastetuksi.

  9. Edes jotain tasoa « Says:

    […] niin saamaton, että (päiväpeitto)nettitilaus on edelleen tekemättä. Olen myös löytänyt maailman kauneimman vaaterekin keittiönpöytää metsästäessäni ja sittemmin sen keittiönpöydänkin tuoleineen, saanut […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: