Jo muinaiset 1990-lukulaiset

Gladiaattorisandaalit ovat olleet viime vuosina tapetilla ja etenkin kansalaisten kintuissa, ja lienevät olleet jo tovin jos toisenkin souläästsiison.

Itse en mahdottomasti gladiaattoreista villintynyt, vaikka taitaapa minukin kenkäkokoelmastani muutamat gladiaattorien tuntomerkit omaavat popot löytyä.

Lomaillessani vanhempieni luona äiti alkoi muistutella minua eräistä vanhoista sandaaleistani. En ensialkuun saanut päähäni, mitä kenkiä äiti mahtoi tarkoittaa; en ole oikeastaan koskaan tätä kesää aiemmin käyttänyt sandaaleja. En vain ole osannut.

Sitten muistin ne. Oli helteisen kuuma elokuu 1994, ja minulla oli elämäni rusketus kahden viikon hikisen mansikanpoimintaviikon ansiosta. Juuri ennen abivuoden alkua tyttöluokkamme suunnisti viikoksi Rodokselle luokkaretkelle. Etelän lomakohteesta ei tuliaisten lisäksi juuri mitään kiintoisaa kotiutettavaa löytynyt, mutta jostain syystä halusin ostaa itselleni nahkaiset sandaalit. Täyttä nahkaa ne todellakin olivat, eivätkä hinnalla pilatut.

Kotona kengät jäivät liki täysin pitämättä. Remmisandaalien soljet olivat turhauttavan hitaat kiinnittää, eivätkä tasapohjaiset läpykkäät tuntuneet kovin mukavilta jaloissa.

Nyt kun tarkastelin noita elämäni toistaiseksi ainoan rantalomani (tosin kävin uimassa vain kerran, en ottanut aurinkoa lainkaan ja suojasin olkihatulla maanisesti pitkää, värjäämätöntä tukkaani vaalentavalta auringonpaisteelta) hankintoja, näin tyylipuhtaat gladiaattorisandaalit kaunista ruskeaa nahkaa. Soljet ovat edelleen ärsyttävän hitaat sujutella kiinni, mutta tasapohjiin tassuni ovat vuosien saatossa jo tottuneet. Ja miten päheiltä ne näyttävätkään kesänruskeiden koipien ja farkkusortsien seurana!

Niin on sitten minullakin gladiaattorisandaalit. Eh. Tosin noin 16 vuotta vanhat eivätkä mistään merkkiputiikista ostetut vaan jostain basaarilta tai pienestä kivijalkakaupasta; en kuolemaksenikaan muista, miltä ostopaikka näytti.

Osattiin sitä näemmä ammoisella yhdeksänkytluvullakin.

Mainokset

5 vastausta to “Jo muinaiset 1990-lukulaiset”

  1. KatriK. Says:

    Jestas! Miten en ollenkaan muista, että 90-luvullakin oli jeesussandaalivillitys! Nuo sinunkin sandaalisi voisivat olla vaikka eilen ostetut.

    • vimps Says:

      KatriK., en muista minäkään! Ehkä sitä ei ollutkaan – Etelä-Euroopassa näitä on varmaan ollut aina (?), ja ehkä ne omatkin jäi silloin käyttämättä osin myös sen takia, etteivät ne olleet koto-Suomessa yhtään hip ja pop.

      Jos näin oli, olen tosin onnistunut häivyttämään moiset aatokset mielestäni tyystin…

  2. Salka Says:

    Todella ajattomat ja hyvän näköiset kengät, todellinen löytö omista varastoista siis!!:)

    • vimps Says:

      Salka, no sitäpä juuri! Vaikka luulin jo, ettei äitin ja isän varastoista enää mitään käyttökelpoista löytyisi… paitsi että antaisin vaikka mitä, jos saisin nykyisessä koossani Pomarfinnin (muistaakseni) harmaat nyörilliset nilkkurit, jollaiset mulla oli ala-asteen toisella luokalla!

  3. make Says:

    Hienot gladiaattorit. Mulla on ihan samanmoiset greikkalaiset käsintehdyt ja pidän niitä jopa vaikka poika olenkin..
    -make-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: