Olen rakastanut vakosamettia, paksua tiivistä samettia ja plyysiä lapsesta lähtien. Minulla on ollut samettisia vaatekappaleita alta kouluikäisestä, ja ne ovat olleet suosikkiriepujani. Sametin siloinen pinta vei mennessään, eikä paluuta ole ollut.
Kotipuolessa vanhempien luona käydessä tutkin hieman vanhoja vaatevarastojani. Vastaan tuli vakosamettinen kukkamekko, jonka löysin vuonna 1995 kotipitäjäni kierrätyskeskuksesta. Jostain syystä mekko jäi tuolloin käyttämättä. Ehkä se johtui koltun väriyhdistelmästä: herneenvihreää ja turkoosia tummansinisellä pohjalla; en pitänyt niistä lukioikäisenä. Tai ehkä hihansuiden napit, jotka eivät yltäneet kiini, ärsyttivät.
Kun vedin mekon ylleni 15 vuotta myöhemmin, pidin siitä välittömästi. Mekko on minulle mittasuhteiltaan täydellinen, mitä nyt ne hihansuut eivät edelleenkään mahdu kiinni. Kolttu istuu harteilta hyvin, ja sen helma on juuri oikean pituinen kaltaiselleni lyhyelle tapaukselle. Joku on sen itse tehnyt, sillä saumoista ei löydy ensimmäistäkään tehdasvalmistuksesta kertovaa lappua. Kangas on paksua laadukasta vakosamettia, eivätkä väriyhdistelmäkään enää ällötä.
Kevätgarderobit ovat kukkasia kukkuroillaan, ja minä ajattelin antaa vanhan mekkosen täyttää vaatehuoneeni kukkaisvajetta. Peittävät, pullonvihreät Wolfordit, jotka löysin Ideaparkin Wolfordin myymälästä 15 euron hintaan, sopivat vakosamettikukkien seuralaisiksi. Myös musta mokkainen hapsuliivi istuu kokonaisuuteen.
mekko / second hand
mokkahapsuliivi / Vila
sukkahousut / Wolford, Velvet de Luxe
nilkkurit / Vagabond
Joko teidän kevätkostyyminne kukkivat?
tonninstiflat.wordpress.com 
ihanan hipikäs sammarimekko! mulla ei kevätkostyymit näillä pakkasilla suuremmin kuki, ja kesäaikaankin aika varovaisesti. oon ehkä ennemminkin kivi kuin kukka :D
Kiitos, neiti Kivi! Itse en ole koskaan oikein innostunut hippityylistä, mutta tämä mekko viehättää kukkineen päivineen. Kun sen kangaskin on vielä paksua, sillä tarkenee näin talvellakin. Kesällä se taitaisi olla turhan kuuma.
Kukkakuosit ovat olleet mullekin vieraita, kunnes muistin, että 1990-luvun alussahan mulla oli pari kukkakostyymiä. Jahka saan aikaiseksi, otan selvää, vieläkö nostalgiakukat vetoavat…
Ei kuki ei! Tosi kivalta näyttää tuo sun mekko. :) Mullakin on yksi musta samettihame mistä tykkään kovasti. Jotain kukikasta voisin kyllä huolia kaappiini, mutta mitään niin kivaa ei ole vielä tullut ikävä kyllä vastaan! Mä olen kyllä niin kevät mielellä, että saisi nuo pakkaset mun puolesta jo loppua. No onneksi sentään aurinko on alkanut jo paistaa!
teresa, kukat ovat kyllä vaikeita, varsinkin jos kuosit eivät tunnu muutenkaan omilta. Sametti on ollut yksi mun kaikkien aikojen suosikkimateriaaleista – olisi kiva nähdä se sun samettihame!
Kevättä odottelen minäkin, tuntuu ettei näihin keleihin keksi mitään kivaan vaateyhdistelmää, sellaista jolla myös tarkenisi. Kevätaurinko on kyllä kieltämättä parasta tässä vuodenajassa!
Heh, mäkin olen enemmän kivi kuin kukka! (Olipa tosi hyvin sanottu, hienoa taas kerran Tiituska!)
Mut hei, olen lähettänyt sinulle tänään jo useamman kerran sähköpostia mutta tulee aina bumerangina takaisin. Missähän vika?
Nina, Tiiti sitten lanseerasi kivikoulukunnan!
Huomasin, että mun postilaatikkoni paukkui taas turhan täynnä – nyt se on siivottu, joten jokohan se ottaisi taas sulta postia vastaan!
Tuossa on jotain äärettömän sympaattista! Sopii hienosti väreihisi!
Terkuin ei kivi, eikä kukka, vaan keppi ;)
Lilou, kiitos! Keppi – mistä te näitä luonnehdintoja oikein keksitte!
Hei, oisko mahdollista saada blogisi lisättynä Blogilistaan? Se ei näyttänyt vielä siellä olevan, olen vasta löytänyt blogiisi ja seurailisin erittäin mielelläni vastaisuudessa!
eini, mä olen niin käsi kaikissa teknisissä asioissa, että epäilin, onnistuisinko lisäämään blogini Blogilistalle. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi: nyt se on tehty! Mutta jotta tämä ei olisi liian helppoa, en onnistunut lisäämään blogini sivupalkkiin Seuraa tätä blogia Blogilistan avulla -palkkia (vai mikä se oikein onkaan). Ärrh, yritän uudelleen huomenna.
Kivaa kuitenkin, että olet löytänyt tiesi tänne! Toivottavasti tapaamme jatkossakin!
Haha, mahtavaa, kiitoksia!
[…] « Samettikukkia […]