Kerä kerältä

Olen rakastanut kutomista (pahoitteluni puritanistit: käytän neulomisesta kotimurreilmaisua; en siis kudo kangaspuilla, vaikka siihenkin pitäisi perehtyä, vähintäänkin koska tulen sellaiset perimään) ja virkkaamista pienen ikäni.

Etenkin virkkaamisessa minua viehättää työn eteneminen joutuisasti; se motivoi jatkamaan. Olen nimittäin onnettoman kausittainen käsityöinnostusteni parissa: saatan kutoa tai virkata illassa tai viikossa huimasti ja tarttua seuraavan kerran virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin vasta vuoden päästä. Olen kuitenkin oppinut antamaan itselleni anteeksi hitaahkon valmistumistahtini. Nykyään niin virkkaus kuin kutominenkin on minulle lähinnä terapeuttista, tapa rentoutua. Kutoessa täytyy keskittyä ja antaa puikkojen viedä. Ihana tapa saada omaa aikaa arjen hälinän keskellä!

Virkkaaminen jäi minulta yli kymmeneksi vuodeksi, sillä kuvittelin vuosia, ettei ole olemassa moderneja virkkausmalleja tai virkkuutöitä. Kun harrastukseni 1980-luvulla aloitin, käsityölehtien virkkausohjeet olivat joko liinoja, päiväpeittoja, lakanapitsejä tai tätimäisiä neuleita ja liivejä. Virkkasinkin lähinnä patalappuja ja pieniä pöytäliinoja, joita jakelin isovanhemmilleni ja kummeilleni joululahjoiksi. Muutama on itsellänikin, mutta ei pitsiliinoja voi joka huoneen kolkkaan ripotella, ei ainakaan minun huushollissani.

Pari vuotta sitten pläräsin lankakaupassa Debbie Stollerin Stitch ’n Bitch Virkkaajan käsikirja – Koukussa -kirjaa, ja hyvä, etten pudottanut silmiäni. Kirjassa oli vaikka miten monta ihanaa virkkuuohjetta: asusteita, keeppi, bolero, laukkuja, korsettivyö – eikä yhtään pitsiliinaa. Mallit olivat sellaisia, että saatoin kuvitella käyttäväni niitä itsekin. Ostin kirjan, ja sittemmin olen tehnyt useamman kirjan malleista.

Olen myös uskaltautunut välillä uudestaan käsityölehtien pariin. Ja miten huojentava huomio: niissäkään ei ole enää pelkästään liinojen ja lakanapitsien tai tuskastuttavan työläiden neuleiden ohjeita. Nopeasti valmistuvat baskerit ja myssyt ovat suosikkiohjeitani – juuri ripeän valmistumisensa takia.

Lankakaupat ovat minulle samanlaisia aarrearkkuja kuin lapsena paperikaupat: niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa, ja sormia syyhyttää päästä väkertämään niistä jotain. Muutama vuosi sitten ostelin silloin tällöin pari kerää alennuksista ja vielä muutama tuota vaaleanpunaista lankaa, kiitos. Jossain vaiheessa tajusin lopettaa hamstraamisen, sillä yksi (pienehkö tosin) puuarkku ja piirongin yksi kaappi ovat täynnä lankoja, jotka vain odottavat päätyäkseen joksikin tekeleeksi. Ainoastaan viime syksyn Hulluilta Päiviltä ostin kaksi kerää lankaa – vaaleanpunaista, tietenkin.

Pari viime viikkoa olen potenut kamalaa käsityökuumetta. Mieli ja näpit ovat palaneet sukkapuikkojen varteen, mutta aikaa ei ole ollut ottaa edes käsityöpussia esiin. Eilen avasin arkun ja piirongin kaapin ja mätin kaikki ne vaaleanpunaiset, pinkit ja harmaat (ja parit oliivinvihreät) langat puhtaan pyykin koriin (niitä oli niin paljon, etteivät ne olisi pysyneet sylissä), raahasin yläkertaan ja valokuvasin tänne. Lankaihanuudet ovat nyt täällä muistuttamassa, että kevään kuluessa minun kuuluu tarttua virkkuukoukkuun ja sukkapuikkoihin useammin kuin kerran neljässä kuukaudessa.

Ja kas: aloitin eilen muhkeimmasta vaaleanpunaisesta villalangastani (tarkalleen schurwollea eli uutta villaa ja polyakryyliä puolet ja puolet) ja pyöröpuikoista ja aloin vääntää (sitä se hetkittäin oli; miksi muhkulangan kutominen on niin pirun vaikeaa? …senhän juuri pitäisi olla helppoa, paksua kun on?) kauluria mututuntumalla ja silmukoita laskematta. Nyt ensimmäinen vyyhti on melkein loppu ja kauluria olemassa vain viitisen senttiä. Näillä silmukoilla näyttää siltä, että saan aikaiseksi huikeat kymmenen senttiä korkean kaulurin. Perkele.

Oletteko te väsänneet jotain langoista vai suunnitteletteko sellaista?

Mainokset

2 vastausta to “Kerä kerältä”

  1. Prefecta Says:

    Postasin tänään viimeisimmän tuotokseni, joten käyhän kurkkaamassa ;D

    terv. Pee
    
http://anotherfabday.blogspot.com

    • vimps Says:

      Prefecta, kävinkin jo viime viikolla vilkaisemassa mohairmekkoasi ja kommentoimassa sitä. Se on i-ha-na!

      Itselläni ei vain riitä pitkäjänteisyys noin suurten neulostöiden tekemiseen, ja siksi pitäydyn näissä pienimuotoisemmissa neulomuksissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: